Saturday night look sekä joogalahjakortin voittaja!

Kiitos otsikon, itselläni soi taukoamatta päässä Whigfieldin ysärihitti Saturday Night. Da da dan dededeee…! Muistaako kukaan? Aloin kuunnella kyseistä biisiä YouTubesta ja päädyin kuuntelemaan mm. Peter Andrea, Eiffel 65:n biisiä Blue ja muuta teiniajan laatumusaa. Apua miltä kuulostaa nyt 20 vuotta myöhemmin!

Lauantai-iltana kävin istumassa iltaa naispoppoolla ja pitkästä aikaa tuli tukkaakin kiharrettua. Kivaa vaihtelua arkilookeille! Tosin tämä tekonahkahame ja saappaat on nähty blogissa aika monta kertaa, mutta minkäs teet kun ovat niin suosikit!

 

Sisällä kuvaaminen on monessa mielessä haastavaa, täytyy löytää sopiva tausta, kuvaajan pitää onnistua suuntamaan ulkoinen salama oikein (kameran takaa kuului useamman kerran äh) keltaisuudesta nyt puhumattakaan. Tuo salama tekee itselleni lisäksi sen, miksi vihasin aikanaan valokuvaamista – minulla menee silmät väkisin välkkeestä kiinni. Illalla oli kuitenkin turhaa kuvitella menevänsä pihalle kuvaamaan, joten räpsimme kuvat kodin uumenissa.

 

toppi Kaiio/hame Vero Moda/bolero Vila/takki Desigual/

korvikset Glitter/kello Guess

 

Toppikin on blogissa ollut, mutta edellisen kerran muistaakseni vuonna 2012 New Yorkin postauksessa, tuskin sitä enää kukaan muistaa? Kamalaa katsoa noita vanhoja postauksia, kuka tunkee 30 kuvaa samaan juttuun? No, kehitys kehittyy. Sain aikanani pakkomielteen tästä topista, kun näin sen Sokoksen mainoksen kannessa. Sainkin hakemalla hakea, että löysin oikean koon. Muistaakseni se jostain minulle tilattiin. Ihastuin totaalisesti tuohon värikkääseen printtikuvioon, joka näyttää kyllä paremmalta vähän vähemmän valkoisen ihon kanssa.  

 

Tällä lookilla siis mentiin lauantaina. Ilta oli huippukiva, kiitos asianosaisille jos teitä tänne eksyy! :) Ja jos Aleksanterinkadun Glohairin Siru sattuisi tätä lukemaan, niin kiitos tästä tukasta, olet todellakin onnistunut sen värjäyksessä ja tykkään hurjasti!

 

Sitten vielä loppuun arvonnan voittaja. Taapero sai taas toimia onnettarena joogalahjakortin arvonnassa ja nappasi kulhosta nimimerkin HUKKAKUKKA.

 

Onnea voitosta, olen sinuun yhteyksissä!

 

Tämän viikon ajan voitte vielä osallistua kivan ylläripaketin arvontaan täällä!

 

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille! Oliko teillä onnistunut viikonloppu?

Kosto kaikista vuosista: asua ja tunnelmaa

Sitten kun kameran takana on joku, kenen edessä en jännitä yhtään ja pystyn olemaan täysin oma itseni, niin myös olen. Sen näkee näistä kuvista, mitä otettiin hotellilla ennen lähtöä syömään ja keikalle. Ja niitä ihmisiä kenen seurassa pystyn olemaan ihan 100% oma itseni on ainakin se yksi eli mieheni.

toppi Thaimaasta/hame Vero Moda/kello Guess

Keikka-asu koostui luottotopista, jonka ostin asuessamme Phuketissa, joka sai keinonahkahameen kaverikseen. Näin olikin olo sopivasti rock rock! Kengät ja korvikset ovat sen verran vanhat, etten muista niiden alkuperää enää. Pahoitteluni että tukimme hotellin hissin hetkeksi, toinenkin hissi oli rikki kyseisellä hetkellä….

 

 

Ja sitten sinne keikalle. Kun Apulanta julkisti pitävänsä areenakeikan, olin vähän skeptinen. Ainako sama kaava, Vain Elämää-ohjelmaan ja sitten isolle keikalle? Pakko oli kuitenkin päästä mukaan ja kaveri saikin meille liput heti ekalle keikalle, koska olimme itse lippujen myyntihetkellä Ranskassa. Ekasta keikastahan tulikin sitten toka, kun lisäkeikka tuli perjantaille.

 

 

Minä olen jo niin monta kertaa selittänyt rakkauttani kyseistä bändiä kohtaan tässä blogissa, etten enää kehtaa. Kuunneltu on 20 vuotta heidän biisejään ja juostu loputtomiin keikoilla. Edelleen. Jännitti, mikä olisi biisilista ja mitä ekstraa Baronalla olisi.

 

 

Keikka lähti käyntiin Miksei uni tuu ja Silmämuna-biiseillä, jotka vanha fani osasi sanasta sanaan ulkoa. Sanoisin silti, että suuremman pomppimisefektin suuret radiohitit kuten Jumala saivat. Huomasin kuunnelleeni nuoruudessa ihan vähän vain Attack of the A.L. People-levyä, sillä lauloin sujuvasti biisiä mukana tietämättä enää, mistä biisistä on kysymys.

 

Rikki repäisty valokuva lattialla… Eilen perhonen löytyi kuolleena meidän lattialta, ensilumi satoi tytön kasvoille”.

 

Googletin aamulla, että kyse oli biisistä Valokuva, joka on ekan albumin 11. biisi. Jonnekin takaraivoon ovat sanat syöpyneet siis.

 

Itse keikka oli tauotonta tykitystä.

 

 

Aivan niin kuin ennenkin. Aivan niin kuin aina.

 Hittejä, valtava määrä vanhoja biisejä, näyttäviä efektejä, tanssijoita, zombeja lavalla, Toni yläilmoissa soittamassa, lentokoneet leijailemassa ja ja ja… Yllätyin, kun porukka osasi niin hyvin biisin Teit meistä kauniin, kunnes muistin sen olleen mukana Vain Elämää-ohjelmassa. Maanantai, jota itse kuuntelin ympäri ja ympäri erobiisinä vuonna 2001, sai kännykät ja sytkärit loistamaan valomerenä pitkin areenaa.

 

 

En oikein tiedä mitä sanoisin. Oli aivan mahtava setti. 2,5 tuntia tykitystä. Ja Tuukka. Tiesin että hän tulee lavalle, sillä näin perjantain tunnelmia netissä ja kun hän tuli, pomppi basson kanssa edestakaisin Mitä kuuluu-biisiä veivaten, olin taas 15-vuotias. Tuukan energia ja iloisuus oli jotain aivan mahtavaa. Upea ilta kaiken kaikkiaan ja täydellinen palkinto pitkän linjan faneille. Olin myyty. Ainoa miinus tulee Sata kesää-biisistä, mutta menkööt. :D Onneksi muuten mitään Vain elämää-spektaakkelia ei Apulannan keikasta tullut.

 

Katsokaa nyt tuon miehen ilmettä, kuinka onnellisen näköinen!

 

Jose Riikonen tiivisti omiakin fiiliksiä hyvin Rumban sivuilla:

 

Me ollaan ulkopuolisia niin kuin meidän Apiskin on, ja siksi me ollaan niin ylpeitä itsestämme ja meidän yhtyeestä, kun se soittaa täällä teidän areenalla meidän biisejä ilman, että se on joutunut myymään teille sydäntään. Siksi me pillitetään tällä keikalla.

Sipe on sanonut: ”Mä tiesin aina, että soitin maailman kovimmassa bändissä.”

Me tiedettiin se myös. Ehkä te muutkin nyt viimein, tämän murhaavan hyvän areenakonsertin jälkeen, tajuatte sen. Mutta me tiedettiin se ekana!

 

Upea keikkapoppoo.

 

Minä kiitän Apulantaa ja muuta porukkaa ja jään odottelemaan uutta levyä. Kiitos myös jos jaksoit selata koko maratonpostauksen läpi, piti päästä taas hehkuttamaan. :)

 

Lempivärit korvissa

Jouluna teki mieli möllötellä verkkareissa iltaan asti, mutta kun taapero painui päiväunille ja ulkona oli täydellinen talvisää sekä kuvaaja eli aviomies lomalla, oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi. Mummilassa oli vielä kivat metsämaisemat mitä käyttää taustana. Nyt kun ulkona on pimeää, vettä sataa kaatamalla ja lumesta ei ole juuri mitään jäljellä, kiittelen itseäni että tuli vaivauduttua kuvaamaan jouluna.

 

 

Pukki oli kuullut toiveeni peitoista ja teestä Kööpenhaminan reissuun asti, mutta jostain pukki oli senkin haistellut, että tykkään värikkäistä jutuista ja hauskoista korvakoruista. Yhdestä paketista paljastuikin ihanat värikynän pätkistä tehdyt LempiVärin korvakorut, jonne äitini (luotan siihen etteivät lapset lue tätä) oli ne paketoinut. Ihan minun näköiset, tykkäsin valtavasti!

 

 

 

Heti joulupäivänä lähdimme nuo korut kuvaamaan ja haasteena asuvalinnassa oli se, että päälle piti laittaa mitä matkalaukusta löytyi. Mutta onnistuin löytämään mielestäni korviksiin sopivan asun. Hiusten kihartaminen tms. olivat ihan ei ei joulunpyhinä, joten väänsin tukkani suttunutturalle ja yritin olla kuulematta nuoremman veljeni ”näytät ihan Pikku Myyltä” huutelua. Ponnari on toisen pikkuveljeni puolison, joka oli pukeutuessani hiihtoreissulla. Mies ehdottikin, että jos ponnarin lisäksi kaivelisit hänen kassiaan, josko sieltä löytyisi joku kiva asu. :D Luulen, että joltain olisi tässä vaiheessa loppunut huumorintaju, joten pysyin vain oman laukun tarjonnassa.

 

toppi ja shortsit Vero Moda/neuletakki Vila/huivi Desigual/

kengät Prahasta/korvikset LempiVäri

 

Lempiväri-korut ovat helsinkiläisen suunnittelijan Elli Hukan käsialaa ja häntä inspiroivat niin materiaalien uusiokäyttö kuin värit. Todella kivoja koruja minun mielestäni, mitä muut tykkäätte?

 

 

Entä inspiroiko joulupäivän asu?