Ihan mahdotonta välillä pitää näitä postausjuttuja ns. ajan tasalla. Olimme viime heinä/elokuun vaihteessa Kroatiassa ja haluan ehdottomasti kirjoittaa yhden postauksen Splitin Marjan-puistosta. Se on ollut ”postaa”-listallani nyt siis 9kk! Mutta yritän saada sen pian ulos, jos vaikka joku pähkää kesäreissuja tällä hetkellä. Sen jälkeen Nizzan, Tukholman ja Köpiksen vinkit sain järkevästi kohtuu pian reissun jälkeen ulos, mutta Marjan vaan roikkuu listalla.
Näillä asukuvillakin on kohta kolme viikkoa ikää, sillä ne ovat vappuaatolta, kun ajelimme Tampereelta Jyväskylään. Pysähdyimme, tulimme autosta koko perhe, kainalossa oli taaperon vappupallo sekä järkkäri ja painelimme kolmistaan pusikkoon. Kyllä mahtoi kanssalevähtäjiä mietityttää touhumme. Mutta eikö ole komea maisema!
Olen vähän huolestunut itsestäni (no en tosissani), sillä viime aikaiset asuni ovat sisältäneet kohtuuttoman paljon mustaa, valkoista sekä harmaata. Mietin jo, olenko kasvanut aikuiseksi ja siksi suosin harmaata sekä mustaa, mutta väitän, että kelillä on osasyynsä. Sadetta ja tuulta on piisannut viime päivinä, enkä voi olla miettimättä viime toukokuuta, jolloin menin shortseissa hellekeleissä ja söimme lounasta aurinkoisella torilla palleron kanssa. Missä kesä on nyt?
Harmaasta säästä ja pukeutumisesta huolimatta mieleni on aika aurinkoinen. Vaikka viimeiseen neljään päivään mahtui huonoakin, pääasiassa ne sisälsivät paljon juttelua ja hyvää fiilistä, mieskin oli neljä päivää kotona. Perjantaina teimme pyörälenkin ja minä kiskon pyöräni perässä lapsikärryä, sillä sitä ei saa miehen pyörään kiinni. Jalkani olivat täysin tunkit torstain maratonin jäljiltä ja kärry painoi perässä, edessä oli pieni tappavan tasainen nousu, naamaan satoi RAKEITA ja vastatuuli teki polkemisen entistä hankalammaksi. Meinasin menettää hermoni ja jupisin ja ähisin polkiessani ja kiukuttelin kenen idea oli lähteä pyöräilemään (no ihan oma idea oli). Mitä sanoi mieheni tänä aamuna lähtiessään töihin? ”Kiitos neljästä vapaapäivästä, oli kivaa pyöräillä teidän kanssanne”. Hmm. Olen puoli päivää miettinyt, oliko tuossa pientä kettuilun makua vai ei, voiko puolisoni olla oikeasti noin kiva? :D
toppi ja hame Vero Moda/neuletakki Vila/sukkikset Mary A. Jalava/
kaulakoru Promod/tennarit Claudia Chizzani/
aurinkolasit Le specs (saatu blogin kautta)
Oli miten oli, uusi viikko on käynnissä, luonto vihertää ja mieli sarastaa (että mitä?). Eipähän ole tarvinnut laittaa keinonahkavaatteita kesäteloille!
Uppoaako itseesi näin harmaa kokonaisuus toukokuussa? Miten oma viikonloppusi sujui?
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Ystävänpäivänä syödään sydänleivoksia ja pukeudutaan pinkkiin, eikö niin? Meidän ohjelmassa oli mennä hyppimispaikkaan, kuten taapero sanoi. Sinne suuntasimmekin heti aamupalan jälkeen.
Iltapäivän leivokset haettiin Pella’s cafesta ja nautittiin päikkäriaikaan. Varsinkin tuo suklaaversio oli ihanaa ja maistui ihan Brunbergin mansikkasuukolta,kun taas mansikka-shamppanja meni vähän turhan äiteläksi.
Aamun asuvaatimuksena oli siis mukavat vaatteet, joilla voi tarpeen mukaan kiipeillä ja laskea mäkeä. Mukana rakkauspäivään sopivaa pinkkiä. Hiuksia ei tarvinnut miettiä, ne täytyy laittaa kiinni hyppimispaikkaan mennessä ja ystävänpäivänä ponnari oli tietenkin pinkki. Kuvat otettiin Särkänniemen edustalla, valitettavasti keli on ollut tänään aika harmaa. Ja katsokaa, mies taikoi mulle kruununkin päähän vaihtamalla vähän kuvausasentoa! Wau! Housut ovat oikeasti hempeän vaaleanpunaiset, valoa lisätessä ne muuttuivat vähän turhan pinkiksi.
housut ja toppi Vero Moda/jakku Gina Tricot/tennarit Guess/arskat Rayban/korvikset Herkkusuukorut
Päivään sopii kuin nenä päähän tuo pieni Minna Parikan sydänlaukku, tosin tajusin, että paljastan tämän kuvan myötä ulkonäköni häpeäpilkun, käteni. Kuivat ja halkeilleet, kynnet pureksitut jajaja. Mutta halusin ojentaa teille sydämen!
Niin se hyppimispaikka. No sehän oli HopLop. Olin siellä ensimmäistä kertaa ikinä viikonloppuna ja voin todeta, että menen jatkossakin mahdollisuuksien mukaan arkena. Mikä hulina! Taapero pääsi hyppimään ja laskemaan, minä aloitin hyppimisen pomppaamalla alas kuvausalustaltani.
Miten olette viettäneet ystävänpäivää? Sydämellistä ystävänpäivän jatkoa ja rentouttavaa viikonloppua!
Lukeeko tuolla mun esittelytekstissä jotain, etten omista mustia vaatteita tai sellaista vastaavaa? Näköjään omistan. Hyvin harvoin vain vedän niitä yhtä aikaa päälleni. Vähän nauratti, kun tätä kuvaa katsoin, tässäpä teille inspiraatiota värikkäästä pukeutumisesta!
En voi väittää, etteikö kokomusta asu olisi tyylikäs. Se myös ihan tosissaan hieman hoikentaa. Kaappiini on eksynyt nyt useammin mustia vaatekappaleita ja olen ollut vähän huolissani; alanko kasvaa aikuiseksi?
Ja ennen kuin värikkään pukeutumisen rakastajat lähtevät karkuun, älkää huolestuko, tämä oli hämäystä. Ajattelitteko oikeasti, että pukeutuisin kokomustaan? :D
takki Esprit/toppi Vero Moda/housut BikBok/neuletakki Mango
Takin alta löytyi siis turkoosi neuletakki ja hiuksista rannekoru, jonka kiedoin ponnariin tuomaan väriä. Mustaan neuletakkiin en olisi enää taipunu ja mustan takin kanssa näytin jo aika… mustalta.
Bikbokin housut ovat olleet ihan huiput, joskin ohuet, mutta taas niillä pärjää kun plussan puolella mennään. Lisäksi tykkään Vero Modan topin kauluksista kovasti! Saas nähdä kuinka taas käy lumipeitteen, aikamoista edes takaisin sahaamista tämä lumihomma on!
Ei se asu paljoa tarvitse, että siitä tulee ”oman näköinen”. Vähän turkoosia mukaan. En edes osaa sanoa miksen voisi pukeutua kokomustaan. Eivätkö nuo hiukset riittäisi jo väriläntiksi? Ehkä. Ehkä joskus voisin olla mustissakin, mutta kyllä se varsinkin tähän aikaan vuodesta syö kasvoistakin kaiken värin (ja sitä tekee tuo turkoosikin!). Kaikkea pitää silti kokeilla!
Pukeudutko itse mielelläsi kokomustaan? Iloista torstaipäivää kaikille!
P.S. Minä ja Lack of Colourin Milla ollaan illalla hetki radio Moreenissa höpisemässä klo 17 jälkeen. Hih!
