Kuin viimeistä kesäpäivää – päivä Näsijärvellä!

Mihin meni taas viikko postaamatta? Kesä on vienyt kyllä aivan mennessään! Olen lainannut kirjastosta VIP-lainoja ja ahminut niitä, parit kaverit ovat käyneet grillailemassa pihalla ja olemme pitäneet perheen kesken vaahtobileet. Siis kyllä, päätimme laittaa uima-altaan talviteloille ja täytimme sen viimeisenä iltana vaahdolla. On käyty kesäteatterissa ja lasten ekoissa triathlontreeneissä ja… Oltu. Käväisty päiväreissulla Helsingissä ja katsottu olympialaisia. Mies ei katso ikinä jääkiekkoa, jalkapalloa tai muuta, mutta kesäolympilaisten triathlonit ja maastopyöräilyt ovat liimanneet meidät television eteen. Ei ole ollut kiire. On vain oltu. Ja valmistauduttu syksyynkin, uusia kouluvaatteita ja reppu kuopukselle hommattu!

Mutta minkä ex tempore-idean toteutimme viimeisenä hellepäivänä?

Venevuokraus Näsijärvellä

Mies tutkaili säätietoja ja totesi, että tiistaina taitaa olla viimeinen hellepäivä. Jos vuokrattaisiin vene? Emme ole ikinä perheen kesken (no ei kyllä kaksinkaan) veneilty Näsijärvellä. Tänä kesänä siellä on oltu jo vesijetillä ja risteilty Tarjanteella, josko nyt sitten vene! Lempäälästä, nettivuokraus.comista löytyi vene vuorokaudeksi reilulla satasella, ei hirveän paha hinta. Siispä tuumasta toimeen, tiistaiaamuna suuntasimme kohti Lielahtea, sillä sieltä pääsisi noin puolessa tunnissa Pimeensalmeen. Se näytti niin kivalta paikalta vesijetteillessä, että halusimme testata ruokapuolen tällä kertaa.

Ei muuten ollutkaan ihan helppo rasti päästä vesille, kun asiaa ei harrasta. Mies oli tutkinut netistä, että Jänissaaresta pääsee vesille. Tieto oli kuitenkin vanhentunut, sinne oli tullut portit ja lukko. Joten soitto Tampereen kaupungille, josta neuvottiin, että hyvin läheltä, Halkolahdesta pääsee vesille. Sinne siis, vene vesille ja vieressä oli 12h kiekkoparkki, johon sai auton. Hyppäsimme veneeseen ja aloitimme matkan kohti Pimeesalmea. Veneeseen kuului donitsi, jossa sitten vedettiin aina yhtä kerrallaan, lapset eivät olisi tulleet sieltä pois. Mahtava lisä!

Peronsaaren sauna

Päädyimme kuitenkin ensiksi Peronsaaren saarelle, jossa lämpiää päivittäin sauna. Emme olleet varanneet vuoroa ja tulimme paikalle hetken mielijohteesta. Huikkasimme saunassa olevalle porukalle, ovatko he kuinka pitkään ja sanoivat lähtevänsä vartin kuluttua. Kysyimme saunamestarilta voimmeko mennä heidän jälkeensä ja sehän sopi! Ihana sauna Nässyn rannalla, kävimme monesti uimassa ja nautimme taas yhden uuden saunan löylyistä. Kannattaa testata! Ja tosiaan tehdä varaus etukäteen.

Pimeesalmen telakka ja ravintola

Tämä paikka oli näyttänyt vesijettireissullamme niin kivalta, että päätimme mennä sinne uudemman kerran ja testata ruoan tällä kertaa. Meillä kävi vähän huono tuuri, työntekijä oli sairastunut ja keittiössä oli tunnin jono, mutta jäimme odottelemaan. Hampparit olivat ihan ok kuulemma, sekä mies että lapset ottivat ne, mutta salaatti oli todella suuri pettymys. Salattia, kurkkua, tomaattia ja muutamia kananpaloja. Ei tunnin väärti. Paikka on nätti ja siinä viihtyisi pidempäänkin istuskelemassa, ruoka ei nyt vakuuttanut. Pizzapuoli ei ollut ollenkaan auki, en tiedä miksi, liittyikö myös sairastumiseen.

Päivä hujahti aivan siivillä ja paljon pidempäänkin olisimme viihtyneet. Oli upea keli ja Näsijärveä on ihanaa tutkia ja siellä on helppo aloittelevankin veneilijän mennä. Jetillä kävimme tutkimassa muun muassa Aunessillan aluetta, nyt pyörimme lopulta suhteellisen pienellä alueella. Lämmin suositus kyllä päivälle vesillä ja tuolle saunalle!

Oli kyllä yksi kesän parhaista päivistä. Ysäripoppi soi, aurinko paahtoi ja järvellä ei ollut kuuma, kun sai hyppiä veneestä uimaan. Ihanaa! Tämä pitää ottaa uusiksi! On meillä upeat järvet Tampereella. Mitä suosittelisit järvireissulla kokemaan?

Tunteikas veneretki Vesijärvellä

Eilen se vihdoin tuli, eka lämmin päivä! Voi että miltä tuntui auringon lämpö iholla. Oli vielä ihan mielettömän tyyni keli ja suuntasimme iltapäivällä järvelle naapurin veneellä. Hän on sitä ehdottanut useamman kerran lainaan, mutta ei olla jotenkaan muka koskaan ehditty. Edellisen kerran kävimme tuolla yhdessä heinäkuussa 2015. Siis lähes viisi vuotta sitten! Muistaako kukaan tätä tekstiä vähän epäonnisesta reissusta, kun moottori ei toiminut ja päädyimme soutelemaan? En tuolloin kertonut mitä itse asiassa puhuimme reissussa, sillä oli menossa raskausviikko 7 tai 8. Mutta siellä ulapalla päätimme kuopuksen nimen.

En ehkä ikinä unohda sitä, kun mies nyki moottoria ja minä googletin nimiä ja juttelimme, että tämä voisi olla kiva, jos lapsesta tulee tyttö. Ja kyllä, toukokuussa, lähes 10 kuukautta tuon tapahtuman jälkeen me annoimme hänelle sen nimen, josta päätimme aivan raskauden ensimetreillä keskellä järveä.

Ensimmäinen kesäpäivä Kangasalan Vesijärvellä

Eilen tuntui aivan kesältä. Pakkasimme hodarijämiä synttäreiltä reppuun ja suuntasimme veneeseen. Kuopus oli ihan superinnoissaan, hän ei ole juuri Suomessa veneillyt. Tuijotti hyvin kiinnostuneena vettä sanoen, että olen mä vettä nähnyt, mutta katson silti. Kangasalan Vesijärvi vaikutti aika linturikkaalta paikalta, eilen näimme muun muuassa kaksi joutsenta ja monta isoa lintua, jota emme osanneet tunnistaa. Miehen kädelle istahti sekunniksi kaksi perhosta kesken tanssinsa, hyvin ohikiitävä hetki, mutta jotenkin todella ihana. Huudahdimme ihastuksesta. Istuimme rantakivillä pitkään ja lapset möyrysivät saaressa. Ketään muita ei näkynyt, oli vain luonto ja me.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan

Näin totesi mies siinä rantakivellä istuessamme. Totta. Olisimme mielellämme lähteneet ensi viikolla Kyprokselle, mutta monesti sitä on lähtenyt lomalle aika väsyneenä. Tekee täysillä asioita lomaan asti, pakkaa ja sitten on ekat päivät lomalla ihan uuvuksissa, usein lennot ovat vielä inhottavaan aikaan. Tänä keväänä tahti on hiljentynyt aivan valtavasti, on ollut aikaa tehdä vaikka mitä ja vihdoin päästiin sinne veneellekin! Siis ei olla muka ehditty kesän aikana, aina on joku reissu tai meno. Nyt ei ole. Pieni ajelu ja edessä on iso tyyni järvi, upea luonto ja todella nautinnollinen retki perheen kanssa. Ja mikä parasta, vielä ei tarvinnut huitoa yhtään itikoita! Siinä kivellä istuessa tuli kyllä aikamoinen Suomi-idylli olo. Hyvin kiitollinen kaikesta, mitä ympärillä on. Perhe ja luonto. Jotka molemmat kiittävät tänä keväänä hidastuneesta tahdista.

Lapsilla oli menossa jatkuva leikki, oltiin merirosvoja, paettiin isoa mustekalaa ja saari oli täynnä keijuja. Retkeilimme siis Keijupoukamassa ja näimme ainakin Helinän! Ihanaa, kun jaksavat innostua luonnosta niin mielettömästi. He halusivat myös kokeilla soutamista ja siinä heitä katsellessa en voinut olla miettimättä, että hetki sitten, viimeksi kun istuin tässä veneessä, tuo pienempi oli nuppineulan pään kokoinen ihmisen alku ja mietimme hänelle nimeä. Ja siinä hän nyt soutaa. Voi miten aika juoksee!

Kannattaa kyllä nauttia luonnosta, nyt se on niin parhaimmillaan, oletko samaa mieltä? Mutta hei – viedään ne roskat mennessämme, ihmettelin kovasti kivillä ollutta puolikasta makkarapakettia, eikö sen olisi voinut viedä mennessään.

Onko sinulla viikonlopuksi retkisuunnitelmia?