Naiset tykkäävät vaatteista ja tytöt hameista. Onko asia näin minunkin kohdallani? Nyt on, mutta näin ei ole todellakaan aina ollut. Siksi ajattelin, että valotan alkuun omaa vaate”historiaani”.
Olen nuorena ollut poikatyttö, hiukset ovat olleet korvan yläpuolelta pätkäistyt ja ehdoton vaate, jota ilman ei ole voinut kotoa poistua, ovat olleet farkut. Kyllä, niitä Leviksiä kertyi myös, olenhan ollut nuori 1990-luvulla. Myös nappiverkkareissa olen kulkenut kouluun yläasteella ja hametta päälläni ei näkynyt kuin koulun juhlissa.
15-vuotiaana aloin pitämään hameita satunnaisesti, mutta lukiossa ja yliopistossa kuljin sitkeästi farkut, neule ja tennarit-yhdistelmissä. Nirvana t-paitoja ja huppareita saattoi päälläni myös nähdä. En ollut kiinnostunut muodista, vaan olin oman tien kulkija ja laitoin päälleni vaatteita, mitkä hyvältä tuntuivat.
Kuitenkin jo tuolloin huomasin, että värit ovat minulle tärkeitä. Väreistä saa energiaa, niillä voi kuvata päivän fiilistä ja niillä ihan todellakin herättää myös toisessa osapuolessa tunteita. Värjäsin siniset farkut violetiksi (äiti kiitteli pitkään kun kaikki muutkin vaatteet värjäytyivät pesukoneessa violetiksi), ostin Fiorellesta pinkit housut, joissa oli oransseja ja keltaisia appelsiinin kuvia ja värjäsin hiukseni värillä ”paloautonpunainen”. Mielestäni asuilla sai lyödä vähän yli ja pitää hauskaa. Huomasin myös, että sävy sävyyn pukeutuminen tai samanlaisten asusteiden hankkiminen tuli aika vaistomaisesti selkärangasta.
Näin siis mentiin nuoruus ja varhainen aikuisikä. Mikä sitten muuttui? Asuin kaukomailla muutaman vuoden ja siellä aloin käyttää ilmastosta johtuen yhä enenevässä määrin hameita. Huomasin, etten ollut enää iän karttuessa niin epävarma kropastani ja uskalsin lähteä hameessa liikenteeseen. Viimeinen sysäys oli minulle ystäväni, joka perusti pienen vaatekaupan Phuketiin. Hänellä oli niin mahtava kyky löytää ihmisten vartaloista parhaat puolet ja kaupastaan vaatteet, jotka sille vartalomallille sopivat. Hän lopulta innosti minut tähän ”muodin” maailmaan ja sillä tiellä ollaan. Ollaan oltu viimeiset pari vuotta.
Edelleen pukeudun fiilispohjalta, välillä on huonoja asuvalintoja, välillä menee nappiin. Korvissani roikkuvat usein mustat, pinkit tai oranssit legot ja en tankkaa armollisesti muotilehtiä ja blogeja. Sain kuitenkin pari kommenttia siitä, että voisin peruistaa asuistani blogin ja tässä sitä ollaan.
En ole välttämättä merkkiuskollinen, mutta olen aivan palavasti
rakastunut Desigualin vaatteisiin. Lisäksi viime aikoina kaappiin on
kertynyt mm. Nanson mekkoja, Marimekkoa, Promodia ja Vilaa, mutta sieltä
löytyy myös Vero Modaa ja Onlya reilusti. Ihan hauskoja löytöjä olen
myös tehnyt esim. Seppälästä, Mangosta sekä Your Facesta.
rakastunut Desigualin vaatteisiin. Lisäksi viime aikoina kaappiin on
kertynyt mm. Nanson mekkoja, Marimekkoa, Promodia ja Vilaa, mutta sieltä
löytyy myös Vero Modaa ja Onlya reilusti. Ihan hauskoja löytöjä olen
myös tehnyt esim. Seppälästä, Mangosta sekä Your Facesta.
Näillä
puheilla lähdetään siis liikenteeseen. Päivitän tänne mahdollisimman
paljon kuvia päivän asuista ja fiilistelen värejä ja uusia hankintoja.
Saan myös päänsärkyä välillä siitä, miten minun tulisi kolmekymppisenä
naisena pukeutua, mutta yritän olla välittämättä näistä pääni sisällä
huutelevista järjen äänistä, jotta pystyisin pitämään omaan linjani. :)
puheilla lähdetään siis liikenteeseen. Päivitän tänne mahdollisimman
paljon kuvia päivän asuista ja fiilistelen värejä ja uusia hankintoja.
Saan myös päänsärkyä välillä siitä, miten minun tulisi kolmekymppisenä
naisena pukeutua, mutta yritän olla välittämättä näistä pääni sisällä
huutelevista järjen äänistä, jotta pystyisin pitämään omaan linjani. :)
-Amanda
Alla perjantain asuni, josta kaikki blogiajatukset lopulta lähtivät. Nanson mekkoa siis tästä kiittäminen!
