Hauskaa sinänsä, että sanon tähän ekana: S-marketin edessä ostamassa Mansikkatalo.fin mansikoita, jos niitä vielä saa. Apua kuinka hyviä luomumarjoja! Toimme kaksi laatikkoa kotiin. Mies puolestaan kävi maastopyöräilemässä muun muassa Mustikkavuoressa, jota kehui kovin. Kahden yön reissulla ei ihmeitä ehdi ja mekin päätimme mennä Ähtärin eläinpuistoon, jonne tietysti monet suuntaavat. Edellisestä reissusta sinne on kulunut viisi vuotta, eli kuopus ei ole siellä koskaan käynyt ja vanhempanikin kävivät viimeksi kun olin itse lapsi. Asiaan vaikutti myös se, että tänä kesänä ei pandoista tarvitse maksaa erikseen.

Ähtärin eläinpuisto ja pandatalo

Eläinpuistoista voi olla montaa mieltä ja olen itsekin ollut vähän kauhuissani pandojen tuomisesta Suomeen saatikka mahdollisista palauttamispuheista! Silti niillä on suojelutyössäkin ja opettavaisuudessa aikamoinen rooli ja Ähtärin eläinpuisto on lenkkinä aivan ihana metsän keskellä kulkeva kokonaisuus, lapset todellakin tykkäsivät. Puistossa voi kiertää pidemmän, noin 3 kilometrin lenkin tai lyhyemmän, noin 1,2 kilometriä pitkän reitin.

Itse tykkään siitä, että kylteissä on kerrottu monia todella tärkeitä asioita. Puistossa oli muun muassa kettu, jonka joku ihminen oli metsästä ottanut pentuna, vienyt kotiinsa ja kasvattanut siellä, kunnes todettiin, että se on lainvastaista. Mutta mikä tärkeintä: kettuemo saattaa jättää poikasensa ja palata imettämään vain hämärän turvin, eli yksin oleva poikanen ei välttämättä ole hylätty! Puistossa tulee paljon tärkeää asiaa ilmi, jota ei voi tarpeeksi terottaa. Ja katsokaa mikä majoitus oli ymmärtääkseni valmistumassa karhujen viereen – siinä voi yön katsella karhujen puuhia! Hauska! Kuopuksesta hauskaa oli, kun karhuveljekset olivat myös kaikki nelivuotiaita, iso juttu että olivat saman vuoden tyyppejä!

Ähtärin pandatalo

Lumi ja Pyry olivat lapsista ihania. No ymmärrän. Ovathan pandakarhut aivan uskomattoman hellyttäviä otuksia, jotka laiskana makoilivat bambua mutustamassa ja nakkasivat bambua lisää etutassuihin takatassulla selällä maatessaan. Aika leppoisan näköistä touhua. Pandat syövät bambua noin 50 kg päivässä ja se lennätetään Suomeen Alankomaista, eli aikamoinen määrä saa olla tulossa jatkuvasti. Ensi keväänä pandat päästetään taas yhteen ja toivotaan, että jälkikasvua tulisi.

Mutta mitä muuta tehdä Ähtärissä kuin nähdä pandat ja eläintarha?

Vanha Pappila Hetki – älä jätä väliin Ähtärin reissulla!

Viime vuonna avattu Vanha Pappila Hetki kätkee sisäänsä aivan ihastuttavan näköistä majoitusta, rantasaunan, pihan riippukeinut, mielettömän kakkutiskin, ihania vohveleita ja vanhan ajan tunnelmaa. Pienen putiikin ja… Älä missaa tätä! Jäi vähän kaivelemaan, että tänne täytyy päästä majottumaan, ihanan persoonalliset huoneet ilman telkkaria – täällä nautitaan maisemasta ja olemisesta. Esikoiseni katseli kirjoituspöytää järvimaiseman edessä ja totesi, että hän voisi istua täällä koko päivän kirjoittamassa ja katselemassa maisemaa. Ihana tuumaus, johon samaistuin täysin!

Vanhan Pappilan takana on Kaisa Kaihola, josta luin viime vuonna artikkelin Annasta. Elämänmuutokset ovat aina kiehtovia ja Kaisa on rakentanut upean kokonaisuuden Ähtäriin. Huoneita oli koko perheelle ja kaksin tai yksin majoittuville. Mahtuisimme hyvin nelistään siihen kirjailijahuoneeseen, josta voisi katsella järveä ja lähteä saunomaan rantaan, oih!

Nyt kävimme kuitenkin vain kahvilla ja tutkimassa paikkoja. Minä valitsin herkullisen savulohivohvelin ja lapset olivat aivan liekeissä leivoksistaan. Minä maistoin palasen kaikilta ja omaksi suosikiksi nousi vadelma-lakujuustokakku, joka ei mennyt liian makeaksi. Kaikki kehuivat kääretorttuja sekä suklainen että perinteinen versio olivat kuohkeita ja kosteita. Leivonnaisten rakastajan kannattaa aivan ehdottomasti piipahtaa nauttimassa!

Onko tuttuja paikkoja itsellesi? Ketään kuka on ehtinyt olla yötä Vanhassa Pappilassa?