Avainsana-arkisto: vamsko

Kesää kohden – mihin kevät hurahti?

4.5.2023
4

Tämä alkuvuosi 2023 on mennyt kyllä valtavaa vauhtia. Koulua on jäljellä nelisen viikkoa ja siihenkin mahtuu vielä esimerkiksi helatorstain vapaa. Täällä jännitetään nyt, ketä ekaluokkalainen saa luokalleen ja kuka tulee opettajaksi. Koska eskari on samassa rakennuksessa kuin koulu, ei matkaan, paikkaan tai ruokalassa toimimiseen tulee muutoksia. Samalla jännitetään ensimmäisten valinnaisaineiden toteutumista. Olin niistä aivan haltioissani – eipä meillä aikanaan ollut mahdollisuutta valita alakoulussa uintia, kirjoittamista, retkeilykurssia tms. valinnaiseksi! Se oli puu- tai rättikässä ja siinä se. Kuinka kivalta valinnaiset vaikuttivatkaan!

Työntäyteinen huhtikuu

Huhtikuussa töitä riitti hurjasti. Se on tietenkin positiivinen asia, mutta en täysin osannut arvoida, kauanko mihinkin menee, joten tein usein vielä kello 23 illalla töitä. Sain tehdä todella kivoja ja monipuolisia juttuja monelle yritykselle ja erilaisiin lehtiin. Fiilis vaihteli hetkellisestä epätoivosta (en ehdi kaikkea!) siihen, että olin äärettömän onnellinen kaikesta, mitä saan tehdä. Toki kalenterin ollessa aivan täynnä, se vaikuttaa muihin asioihin. Välillä nipistin liikunnasta, välillä perheajasta, kun tein töitä myös viikonloppuisin ja esimerkiksi pääsiäisenä. Koska tiedossa on, ettei jokainen kuukausi ole samanlainen, niin ajattelin, että silloin taotaan, kun rauta on kuumaa ja lepäillään sitten taas myöhemmin.

Toukokuun alku onkin lähtenyt paljolti alkuun sillä, että olen hoitanut lasten kesäsioita (eli leiripaikkoja yms.) ja katsellut uusimmat jaksot seuraamistani tosi tv-sarjoista. Lego Masters, Suurmestari ja Master Chef ovat koukuttaneet tänä keväänä! Selkeästi myös harmaa ja kylmä keli on vaikuttanut mielialaan, huhtikuun lämpö ja aurinko olivat upeita. Aina, kun lähdin kuvaamaan jotain juttua, ei tarvinnut miettiä valoja tai sateita. Aina oli täydellinen valo ja aurinko. Se helpotti kyllä kummasti!

Ensi viikolla ihmiset starttaavat Helsinki City Runille. Minä ilmoittauduin sinnekin halpaan hintaan vuosi sitten, sehän on juostu jo… kuutena vuonna peräkkäin. Mutta. Olen juossut hävyttömän vähän, häntäluuni vaivaa (teloin rinteessä maaliskuussa) ja… En nyt tiedä yhtään starttaanko tai jos starttaan, pitäisikö vaihtaa vaikka vitosen matkalle. En ehkä selviä puolikkaasta tällä hetkellä. Mutta en ole vaivannut päätäni asialla, ensi viikko näyttää!

Kesäsuunnitelmat rakentuvat

Tässä on ihmetelty jo tovi, miten kesämme järjestyy. Lapset pärjäävät jo paljon itsekseen, jos minulla on töitä ja naapureissa kavereita. Miehen täytyisi pian päättää lomansa ajankohta. Viime perjantaina selvisivät seurakunnan leirit ja iloksemme saimme paikan mm. äiti-lapsi-leirille kuopuksen kanssa. Seurakunnan leirit ovat minusta konseptiltaan todella kivoja ja hinnaltaan hyvin edullisia. Kuopukselle oli todella tärkeää kuulla, että pääsee kahdeksi yöksi äidin kanssa kaksin leirikeskukseen touhuamaan. Tytöt menevät myös seurakunnan päiväleirille viikoksi, todella kivaa, että ikähaitari on sellainen, että pääsevät samalle leirille. Vien esikoisen puolestaan Kööpenhaminan reissulle, puhuin, että veisin hänet johonkin 10-vuotisreissulle ja hän halusi Tanskaan. Kuulemma niin moni kaveri siellä käynyt, että hänkin haluaa. Sinne siis.

Toukokuussa edessä oleva kesä tuntuu aina niin pitkältä. Meillä on lahjakortit Linnanmäelle, eli sinne suuntaamme ja miehelle ostin syntymäpäivälahjaksi liput Offspringin keikalle. Viime kesänä ostin Early bird-tarjouksesta kolmen päivän Suomipop-liput ja… Sitten yhtäkkiä huomaa, että vähän kaikki viikonloput ovat täynnä! Minulla on tulossa töiden puolestakin yksi varmasti kiva kesän kestävä projekti, joten siihenkin on varattava aikaa. Kun alkaa sopia esimerkiksi yökyläilyä lapselle, tuntuukin yhtäkkiä, että miten se tyhjä kesä onkin täynnä. Kuopus halusi enolle yökylään, kun esikoinen siellä käynyt useamman kerran, niin nyt on hänen vuoronsa.


Asu kotimaisia merkkejä eli: t-paita/ PUUVILLATEHDAS hame/ AARRELABEL korvikset / SUPEADESIGN kengät/ VAMSKO aurinkolasit/ GINA TRICOT takki/ PBO neule/ VILA

Huhtikuun työrupeama saatiin loppuun juuri ennen Rukan vappureissua. Matkalla napattiin muutama asukuvakin, lunta oli vielä hyvin pohjoisessa! Blogi on ollut hiljaisempi, kun olen naputellut muita töitä tauotta, mutta ajattelin purkaa jonkinlaisen kirjoitusblogin ihan tällaisella höpöttelypostauksella. Sen jälkeen, kun oli rutistanut tekstiä koko huhtikuun (kirjoitin pelkästään yhden projektin myötä 100 sivua), niin tuli jonkinlainen nuupahdus. Eiköhän se tästä taas lähde!

Olisikin kivaa kuulla, mitä toiveita teillä olisi blogiin? Yrittäjäjuttuja, Tampere-vinkkejä, kesävinkkejä, höpöttelyjä…? Miten teillä on toukokuu käynnistynyt?

Marrasuutisia

17.11.2022
Vastaa

Ihanaa pakkaspäivää jokaiselle! Otsikon pitäisi olla oikeastaan marraskuulumisia, mutta kuulumiset niin käytetty otsikko, että vetäisin uutisten puolelle. Otimme ensi kertaa varmaan kuukausiin muutaman asukuvan, sillä tämä kuvissa näkyvä asu on suorastaan liimautunut päälleni. Se on lämmin, mukava ja siinä on sopivasti väriä harmaaseen keliin.

Uusia töitä joulukuulle

Kuulumispostauksia tulee kirjoiteltua nykyään todella harvoin, se on vähän sitä mennyttä blogiaikaa. Tiedän, että siellä ruudun takana on kuitenkin monia, jotka eivät seuraa päivittäistä hönöilyäni Instagrammissa, joten silloin tällöin ehkä tällainenkin postaus paikallaan.

Yrittäjän elämä on töiden kannalta aikamoista ylä- ja alamäkeä ja edelleen olen tilanteessa, jossa hetkessä saattavat muuttua seuraavan viikon suunnitelmat täysin. Lokakuussa töitä riitti hyvin ja iloitsin siitä, että ne olivat niin vaihtelevia. Oli todella erilaisia lehtijuttuja, olin päivittämässä ison yrityksen somea messuilla ja tein joitakin someyhteistöitä. Kaikki haastoivat eri tavalla ja mieli pysyi virkeänä. Marraskuu tulikin sitten vastaan pelottavan hiljaisena työrintamaa ajatellen. Olen keskittynyt tekemään niitä töitä, mitkä olivat tiedossa ja samalla tehnyt myyntiä. Jo syyskuussa hain jouluun liittyvä myyjän paikkaa, josta oli haastattelu viime viikolla ja alkuviikosta sain tietää, että paikka on minun. Todella kivaa!

Koska pesti liittyy jouluun, se on ymmärrettävästi lyhytaikainen. Uskon silti, että jos jokaisen kohdalleen osuvan työtehtävän tekee hyvin, se saattaa poikia jatkossa jotain. Tuttavuudet, kontaktit ja verkostoituminen ovat ehdottoman tärkeä asia yksinyrittäjälle!

Työ on tärkeä myös sen takia, että energiakriisi ja säästöt osuvat myös freelancereihin. Ihmiset säästävät kaikesta, mikä ei ole pakollista ja lehtitilaukset ovat yksi sellainen asia. Yritykset säästävät markkinoinnista. Tuntuu toivottomalta, että koronasta on sitkuteltu eteenpäin ja taas käy näin. Toisaalta, kun katsoo miten käy tutuille hieronta- yms. yrittäjille, oma tilanne on vielä hyvä. Tuntuu todella pahalta monen puolesta, tilanne on monella tapaa vaikea tällä hetkellä.

Marraskuu – paras liikuntakuukausi

Ajattelin, että jos on hiljaisempaa pari viikkoa, käytetään se sitten järkevästi. Sain aikaiseksi käydä verikokeessa ja hyvä etten tuolilta pudonnut – vaikka mahani ei kestä rautaa, olivat sekä hemoglobiini että ferritiinit nousseet kesästä! Ihan mahtava juttu!

Marraskuu on myös yksi parhaita liikuntakuukausia mielestäni. Vesisade ja liukkaus innostavat menemään enemmän jumppiin ja lauhat marraskuiset päivät saivat minut juoksemaan pitkästä aikaa yli 40 kilometriä viikossa. Pimeät yöt saavat minut nukkumaan paremmin kuin kesällä ja herääminen on helpompaa. Hämyiset aamut joulukuusen valojen äärellä ovat ihania!

Tiedän, että moni inhoaa tätä kuuta, minusta tämä on yksi parhaita. Kesällä on jotenkin hirveä hätä nauttia niistä vähistä hyvistä keleistä, ehtiä tekemään se ja tämä ja tuo kesään liittyvä asia. Marraskuussa voi nautiskella hämystä, lukea kirjoja ja nauttia vielä lumettomista juoksukeleistä. Eilen olivat jo sillat aika jäässä juostessa, sieltä se talvikin tulee.

Vielä muuten tuosta takista, jonka Kööpenhaminasta kotiutin. Se on äärettömän pehmeä. Jos haen se päällä kuopuksen eskarista, ovat kaverit tulleet silittelemään minua. Kävellessäni esikoisen kanssa partiosta kotiin, hän hieroi naamaansa hihaani. Ihmettelin, mitä teet, hän vastasi, että takki on niin valtavan pehmeä. Ja lämmin lisäksi, mahtava löytö!


mekko NOSHWOMEN/ kengät VAMSKO/ neuletakki VILA/ takki PALM & THILLER/ korvikset MR PHOTO (tulossa myyntiin ensi viikolla)

Miltä marraskuu sinusta tuntuu? Ihanaa vai ihan hirveää? Vai jotain siitä väliltä? Hyvää loppuviikkoa kaikille!

P.S. Päivän ilahduttavin kommentti tuli esikoiseltani tänä aamuna. Maa oli hennosti valkoinen ja pakkasta pari astetta, kun hän lähti kouluun. ”Näyttääpä tosi kivalta, varmaan teemme tänäänkin kavereiden kanssa koulussa lumienkeleitä”. Ihana asenne, olin samaa mieltä.

Viikko nelikymppisenä

2.11.2022
7

Kamalan pitkä postaustauko ollut! Tiedättekö, mitä pidempään on kirjoittamatta tänne, sitä korkeammaksi rima kasvaa. Mikä olisi kiinnostava aihe? Tuon kerroin jo Instagrammissa, tämä ei varmaan kiinnosta ja niin edespäin. Lokakuu oli aika haipakkaa, sillä kävimme muun muassa Vuokatissa ja olin myös Kööpenhaminassa. Lokakuussa oli myös lasten syysloma, jolloin hoidin vain ns. pakolliset työt, eli tämä harrastuspuoli jäi hiljaisemmaksi.

Nyt olen tasan viikon verran makustellut elämää nelikymppisenä. Samaan aikaan hirvitti uudelle vuosikymmenelle siirtyminen ja toisaalta odotin ihan hirmuisesti, että saan sitä juhlistaa. Pyöreissä vuosissa on jotain maagista verrattuna muihin synttäreihin, eikö olekin? Vai onko niiden ympärille vain luotu sellainen ”tätä täytyy juhlia isollaan”-myytti?

Jonkinlaisilta rajapyykeiltä ne tuntuvat ja tässäpä muutama miete siihen liittyen.

40 ikävuotta. Missä olen onnistunut?

  • Sanomattakin on selvää, että suurimpana onnistumisena, saavutuksena tai onnenani ylipäätään pidän lapsiani.
  • Onnistuminen tai mäihä (että on jaksanut minua), mutta saman miehen rinnalla olen juhlinut niin 20-, 30-, kuin 40-vuotispäivääni.
  • Olen saanut viimeisen vuoden ajan tehdä työkseni erilaisia artikkeleja ja tekstejä. Haaveilin toimittajan hommista alle 10-vuotiaasta asti.
  • Tämä kuulostaa vähän tyhmältä, mutta on oikeasti iso juttu – 20 vuoden jälkeen en käy enää joka aamu vaa’alla. En ole itse asiassa käynyt pariin vuoteen! Jonkinlaista armoa osaa vähän itselleen antaa.
  • Olen huomattavasti itsevarmempi kuin vaikka 30-vuotiaana. Mitä sitten, jos hiusvärini on vähän erikoinen tai tyylini tai… Se olen minä!
  • Olen saanut nähdä maailmaa paljon. Paljon on näkemättä, mutta aivan älyttömästi olen saanut kokea. Ulkomailla asumista en vaihtaisi ikinä pois.
  • Voin juosta 10km heti, jos siltä tuntuu. Eli olen jaksanut kuntoilla.
  • Olen rakentanut mielestäni ihan hyvät verkostot. Minulla on ystäviä ulkomailla ja tuttuja monella alalla.

40 ikävuotta. Missä olen epäonnistunut?

  • Olen edelleen useasti sitä mieltä, että kukaan ei voi tykätä minusta ja olen huonoin kaikessa. Eli vaikka itsetunto on kohonnut, olisi siinä vielä paljon kehitettävää.
  • En ole luonut mitään merkittävää uraa, vaikka olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti. Työurani on yhtä sillisalaattia.
  • Olen edelleen aika huithapeli. Kaapeissa kaikki sikin sokin, edelleen onnistunun kohnottamaan ihme asioita. Ei kai se perusluonne muutu.
  • En ole saanut ympärilleni ystäväporukkaa, eikä minulla ole yhtä sydänystävää, kenelle soittaisin. Kaikkia asioita kun ei tee mieli miehen kanssa käydä läpi.
  • En oikein tykkää itsestäni. Luulin, että tähän ikään mennessä yhtäkkiä vain hyväksyn itseni ja alan pitämään itsestäni. Ei se käynytkään yhdessä yössä.
  • Pidän liian vähän yhteyttä kehenkään. Toki tämä voi olla monella ongelma tässä iässä. On lapset läksyineen, harrastuksineen, naamiaisiasuineen ja muine metatöineen, on koti, ruokahuolto ja sirpaleinen työ. Omat urheilut. Aikaa jää liian vähän tai jaksaminen loppuu.
  • En edelleenkään osaa neuloa yhtään mitään, en ole hyvä leipuri, piirtäjä tms. Kädentaitoni ovat onnettomat!

Mistä olen eniten kiitollinen 40-vuotiaana?

  • Terveydestä. Ainakin nyt olen suht perusterve, vaikka esimerkiksi anemia vaivaa koko ajan ja aiheuttaa erinäisiä ongelmia. Vatsakipuja piisaa ja niitä pitäisi ehkä tutkia. Periaatteessa kuitenkin perusterve, se on kaiken edellytys.
  • Perheestäni, toki. Terveistä lapsista ja miehestä.
  • Muustakin perheestäni. Vanhemmistani, jotka jaksavat edelleen mennä ja puuhata. Pienistä serkuista, joita lapseni ovat saaneet.
  • Kodista. Vaikka minulla on kotiimme viha-rakkaussuhde historiastamme johtuen, on se silti hyvin tärkeä. Koti, minne olen tuonut kaksi vastasyntynyttä tytärtä ja ympäristö, missä heillä on hyvä olla.
  • Naapurustosta. Vaikkemme ole aktiivisesti yhteyksissä, on lapsilla naapureissa tärkeitä kavereita. Maanantain Halloween-kierroksella oli ihanaa yhteisöllisyyttä havaittavissa ja nautin aivan älyttömästi!
  • Kotimaastani. Täällä on hyvä olla. Kyllä, meillä on harmaata ja mitä lie, mutta ulkomailla asuminen on osoittanut, kuinka upea kotimaa meillä on.

Näitä listoja voisi jatkaa varmaan loputtomiin, tässä ensimmäisiä, mitä nousi mieleeni. Sitten vaan käydään tätä viittäkymppiä, kuten isäni totesi. Huih! Ja miettikää, kun aloitin blogini, ikäni alkoi kakkosella!

Iloista keskiviikkoa jokaiselle! Muita nelikymppisiä ruudun takana?