Palataan vielä äitienpäivään, sillä tämä paikka, jossa nautimme äitienpäivälounaan ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa. Oikeastaan tämä olisi voinut olla vain kuvapostaus, niin viehättävä paikka on kyseessä. Ilman ollessa kesäisen kaunis oli pihalla ihana käyskennellä ja kuten aiemmin kerroin, lapset olisivat viihtyneet vain siinä lampaita syöttelemässä.

Vaihmalan hovi sijaitsee ihan lähellä Lempäälässä, mutta kuitenkin sen verran kaukana, ettei sinne ole tullut lähdettyä. Tai se on vain jotenkin unohtunut. Paikkahan on auki vuoden jokaisena päivänä, tarjoten arkena ja sunnuntaina lounasta, eli siihenkään ei voi vedota ettei päivä olisi osunut.

Lounaan lisäksi Vaihmalan hovista löytyy spa, putiikki sekä majoitusta. Pihalla on eläimiä ja vastapäätä ratsastuskoulu. Vuonna 1914 perustettu paikka on upea puitteiltaan ja tarjoaa ihanan maalaisseudun rauhan, vaikkei ole kaukanakaan Tampereen keskustasta.

Me testasimme paikan lopulta äitienpäivälounaan merkeissä. Säädimme ihan urakalla sitä, kuinka monta henkeä meitä oli tulossa, mutta lopulta tuoleja puuttui jopa siitä ensimmäisestä ilmoituksesta. Alkuhässäkkää siis riitti, kun paikalle säädettiin tuoleja ja syöttötuolia juhlasalin ollessa muutenkin aika täynnä.

Ruoka oli katettu seisovaan pöytään ja herkullisia makuja oli tarjolla. Pöydästä löytyi muun muassa punajuurta ja ohrattoa, sikarieskarullia, salaatteja, lohta, karitsaa, kasviksia, lohta ja herkullisia leipiä. Minä nostaisin ihan ykkösjutuksi mätikakun, sitä santsasin parikin kertaa (niin, en tosiaan pystynyt syömään maratonin jälkeen, joten söin seuraavana päivänä enemmän kuin yhdessäkään seisovassa pöydässä ikinä, hih!).

Jälkkäripöydässä oli kakkua ja hedelmiä ja porukan nuorin söi niin vauhdilla mummin lautaselta hedelmät, että jäiköhän hänelle mitään. Jäin miettimään haudutetun teen makua, sillä siitä nousi nenään hauska jouluntuoksu, en sitten muistanut kysyä mitä se oli. Harmi, oli nimittäin hyvää!

Ruoka oli hyvää, puitteet ihanat ja minä olisin voinut vaan kiertää tutkimassa yksityiskohtia paikasta. Lapset kiitivät lopulta pihalle lampaiden luokse enojensa vahtiessa heitä, sillä pihalla on myös suihkulähteitä, jonne eräs yksivuotias olisi kovasti kaivannut. Me tutkimme äitini kanssa putiikkia, josta löytyy niin vaatetta kuin sisustustavaraa. Se yllätti koollaan ja on täynnä vähän kalliimpia merkkejä Riviera Maisonista Lexingtoniin. Äkkäsin ihan miehen näköisen paidan alerekissä ja huikkasin hänet takaisin sisään sovittelemaan, hyvä muuten olikin! Putiikkikin oli täynnä ihania yksityiskohtia ja siellä viihtyy pitkänkin tovin vain hypistelemässä.

Reissumme Lempäälään oli onnistunut ja saimme lähtiessä ruusut käteemme. Miinusta tuli siitä, että paikka tuntui olevan liian täyteen varattu äitienpäiväksi. En meinannut millään päästä välillä pöytäämme takaisin, kun kaikki viereiset pöydät olivat täynnä ja tuolit edessä. Lautaset loppuivat kesken jälkkäriä jonottaessa ja pääruokalohta en jaksanut seistä odottamassa, oli niin pitkään loppu. Eli selkeästi paikka ei vetänyt sitä määrää, mikä sisään oli otettu. Harmi, sillä muuten puitteet olivat enemmän kuin kohdillaan!

Tänne täytyy kyllä palata vähemmän ruuhkaisena päivänä, paikka avautuu varmasti uudella tavalla silloin!

Onko sinulle tuttu paikka, mitä pidät?