Avainsana-arkisto: uusi vuosi

Joulu ja koko vuosi 2022

1.1.2023
4

En yhtään ymmärrä, mihin taas hurahti reilu viikko. Ajattelin, että joululomalla on sitten aikaa kuroa kasaan niitä postauksia, jotka ovat jääneet kirjoittamatta, mutta ei. Eilinen aattokin meni rinteessä ja mieluummin tartun kirjaan tai katselen leffan, kuin avaan läppärin. Mutta jonkinlainen koostehan täytyy tehdä kuluneesta vuodesta aina vai täytyykö? Huomasin eilen, että eniten mietin maailmanmenoa ja tämän vuoden töitä, kuin monia jo menneitä asioita. Esimerkiksi lapsen terveyshuolet keväällä tuntuivat jo kaukaisilta asioilta. Ei niitä jää vatvomaan, jos kaikki järjestyy hyvin. Sitä elää enemmän hetkessä ja tulevaisuudessa. Näin ainakin omalla kohdallani.

Tänään näin Instagrammissa otsikon, jossa luki ”10 asiaa, joista olen kiitollinen vuodessa”. Sen voit lukea pikkuserkkuni Isyyspakkaus-blogista. Ajattelin, että kiva idea. Näin saa käytyä vuoden läpi, ilman että kävisi läpi kaikki tapahtumat, surut ja ilot. En käy tässä läpi maailmantilannetta ja pelkoja sekä ahdistusta mikä meillä kaikilla on, vaan listaan vain omia kiitollisuudenaiheita.

Joulu 2022

Joulu tuli ja meni ihan hirveän nopeasti. Tytöt olivat onnellisia lahjoistaan, erityisesti kiittelivät pyjamista. Esikoinen pääsee mummin kanssa teatteriin joululahjaksi ja vanhempani kustansivat meille majoituksen Sappeesta joululahjaksi. Enoiltaan puolisoineen lapset saivat Lintsin rannekkeet. Todella kivoja juttuja ja kotiin ei kannettu mitään leluvuorta. Elämysjutut ovat parhaita!

Hauskin tapahtuma oli tapaninpäivänä ollut suunnistustapahtuma Tapanin tyrmäys. Veljeni siitä höpötti koko joulun, muttei itse päässyt osallistumaan. Me päätimme kokeilla! Paikalla tuntui olevan vain todellisia harrastajia, mutta otimme hauskuuden kannalta. Rastit olivat lapsuudenmaisemissani Keljonkankaalla, joten ehdin turista monta juttua lapsuudestani ja koulustani tytöille siinä suunnistaessa. Kivaa!

Mutta sitten niihin viime vuoden kiitollisuusasioihin!

1. Terveys

Kuten jo aiemmin viittasin, keväällä oli pidempään huolta terveysasioista ja tutkimuksia tehtiin valtava läjä. Kiittelin vakuutusta, pelkästään magneettikuvaus maksoi useita satoja euroja. Terveys on sellainen asia, mistä osaa olla ihan liian vähän kiitollinen. Lapsiperheissä pyörii räkää ja oksennustauteja, mutta se on niin pieni asia oikeasti vakavien juttujen rinnalla. Jalkani meni kesällä sököksi useaksi kuukaudeksi ja juoksin välillä kiukulla kipua vastaan, mutta useasti en juossut. Kun se lopulta parani (totaalilepo oli se avain sitten kuitenkin), oli aivan uskomaton tunne juosta ilman jatkuvaa kipua. Siltikin aivan mitätön juttu isossa mittakaavassa. Se tunne, kun pelkäät tosissasi oman lapsesi puolesta on musertava. Siksi todella kiitollinen aina, kun elämme päivän terveinä.


Kuva Saara/ Mimi & Nöde Photography

2. Perhe, isossa mittakaavassa

Minusta tuli kuukauden sisällä ensin tupla- ja sitten triplatäti. Oli kahdet ristiäiset, saimme nähdä niissäkin pientä sukuamme kahdesti. Kaikki pääsivät paikalle, kukaan ei ollut kipeänäkään.

Mummoni täytti 96 vuotta. Hän ensi kertaa alkoi puhua lapsuuden jouluistaan, kun vierailimme itsenäisyyspäivänä hänen luonaan. Nielin tauotta kyyneleitäni. Mitä kaikkea hän onkaan nähnyt. Miten hän edelleen muistelee 15 vuotta sitten menehtynyttä ukkiani lämpimästi. Kyynelten takaa hymyilin, kun mummoni muisteli, miten ukkini kantoi hänet

kynnyksen yli uuteen kotiin 1950-luvulla. Miten romanttista! Miten arvokkaita ovat tällaiset tarinat omienkin lasteni kuulla. Kiitollinen, kun minulla on vielä kaksi mummoa keskuudessamme. Onnistuimme viemään mummon yllätyksenä kesäretkellekin.

Ja hyvin kiitollinen olen myös siitä, kuinka paljon omat vanhempani osallistuvat elämäämme ja tukevat. Se ei ole itsestäänselvyys ja se on todella tärkeää myös tytöille.

3. Talvi ja talviurheilu

Meillä oli upea talvi aina huhtikuuhun asti viime vuonna. Rakastan sitä, että voimme harrastaa yhdessä. Hiihtää, luistella tai useimmiten toki lautailla. Se vaatii aina tietyt lähtötuskat, se saattaa vaatia muutamat kiukut rinteessä, mutta useimmiten päällimmäiseksi jää hyvä mieli sekä punaiset posket. Minulla alkaa olla vaikeuksia pysyä rohkeiden ja taitavien tyttöjen perässä. Ja saan sydämentykytyksiä, kuten eilen, kun kuopus kaatui selkäni takana, eli en nähnyt tilannetta. Kun käännyin, hän makasi ylösalaisin rinteessä paikallaan. Sydän jätti kirjaimellisesti pari lyöntiä väliin, kun hänellä oli silmät kiinni, kun menin luokseen. Silmät olivat kiinni lumisateen vuoksi ja hän ei liikkunut, koska otti päähän kaatua. Ei siis pienintäkään hätää, mutta mielessä aina välillä käy lajin riskit. Mutta miten ihanaa se on, että pääsemme nelistään menemään!

4. Reissut

Rukan keväthanget, iltamelonta Ahvenanmaan Käringsundissa. Minigolfaus Ahvenanmaan helteessä. Loputtomat uintitouhut Turkissa. Pitkään haaveilemani iltapäivätee miehen 40v reissulla Lontoossa. Kissakammon selättäminen Kööpenhaminassa kissavahtina. Kreetan lämmössä työskentely. Pyöräretki Tallinnassa. Paradox-museo Tukholmassa. Kaikkea kivaa tuli koettua!

5. Työt, upeat työt

Kulunut vuosi oli töiden kannalta aikamoinen aaltoliike. Kiljuin välillä ilosta, välillä itkin katkerasti ja välillä menin jännityksestä täristen paikalle. Kuten haastatellessani Peter Franzenia loppuvuodesta. Että jännitti! Mutta sitä kai se yrittäjyys on, pohjamutia, sieltä nousemista, onnistumista ja taas uusien töiden metsästämistä. Olikin ihanaa olla palkallisena loppuvuosi joulutorilla. Mennä töihin, tehdä kaikki mahdollisimman hyvin ja lähteä kotiin. Ajattelematta mitään laskutuksia, yeliä tai muuta työhön liittyvää. Ihanaa vaihtelua! Ja ihanan sosiaalista!

Kaikki lehtityöt, jota olen saanut tehdä olen tehnyt suorastaan riemusta kiljuen. Ne ovat edelleen unelmatöitäni. Isoimpina juttuina mieleeni ovat jääneet juttu Anssin kaupasta, sillä Anssi lienee maailman positiivisin ihminen, joka on tsempannut somessa koko vuoden tammikuun jutun jälkeen! Toisekseen mieleen on jäänyt syyskuun työreissu Ruotsin Korkearannikolle, joka oli hämmästyttävän upea. Sieltä on pitänyt kirjoittaa myös blogiin juttu ja aivan varmasti sen jossain välissä teen!

6. Nelikymppisyys

Odotin innolla ja kauhulla. Kyllähän sitä kehosta jo huomaa, että palauttelua tarvitsee aivan eri tavalla kuin aiemmin. Nelikymppiseni olivat ihanat ja ne kruunasi livemusa. Vappuna oli myös aivan ihanat miehen parhaan ystävän nelikymppiset!

7. Pieni yhteisö

Hyppäsin mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan syksyllä. Paljonhan siihen ei tarvitse tehdä, mutta parit kokoukset ovat olleet todella mukavia. Joulujuhlassa oli aivan ihanaa olla myymässä kahvilassa ja huomasin, kuinka paljon ihmisiä sitä jo tuntee tältä alueelta. Oli sellainen onnellinen yhteisöllinen olo, ihana tapa virittäytyä jouluun!

8. Elämykset

Olen kokenut todella monta upeaa elämystä tänä vuonna. Olen syönyt esimerkiksi ruususta juustoa, kokenut Tallinnan pyöräillen tai ollut monessa teatteri- tai konserttiesityksessä. Voi miten ihana olikaan Disney-konsertti Tampere-talossa marraskuussa! Lumikuningatar viime perjantaina! Come from Away TTT:ssa. Anastasia-musikaali. Ravintola Myllärit. Ihanaa, kun on päässyt kokemaan livenä kaikkea!

9. Arki

Se perusarki. Se, joka tuntuu välillä kaikkein tylsimmältä, onkin sitä maailman parasta. Se, kun lapsi illalla sanoo ”minulla on tosi onnellinen ja turvallinen olo” ja halaa. Kun on selkeät aikataulut ja sitten niitä kivoja yhteisiä hetkiä. Arki oli ihanaa viimekin vuonna.

10. Liikunta

Liikunta kuuluu arkeen oleellisesti ja nousi tähän listalle, kun kävin tänään vuoden ensimmäisessä jumpassa. Rakastan ryhmäliikuntaa, mutta voi että se on jäänyt vähälle viime vuonna! Jokaisesta kerrasta kun kävin, nautin hurjasti. Nautin juoksulenkeistä pääsääntöisesti, kaikesta liikunnallisesta. Siitä tulee maailman paras mieli!

Tästä postauksesta jäivät nyt huonot asiat pääsääntöisesti pois. Loppuvuosi ei ollut helpoin ja uupumus ja ahdistus ovat yrittäneet päästä niskan päälle. Yritän kuitenkin keskittyä hyvään ja toivon, että tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia!

Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2022? Moni on sanonut, ettei tule ikävä. Suhtaudutko pelolla vai ilolla nyt alkaneeseen vuoteen? Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Postausideoissa on muun muassa se Ruotsin Korkearannikko, pari juttua Kreetalta, vuoden 2022 luetut kirjat, vinkkejä Tallinnaan ja Tukholmaan sekä uusin Itämeren ylpeys MyStar. Kiinnostavatko nämä tai olisiko jotain, mistä toivoisit postausta?

Vuodenvaihteen parhaat ja vuoden 2021 toiveet

4.1.2021
4

Miten tuntuu, että olisi ollut jotenkin ihan hirveän kauan poissa kotoa! Uudenvuodenaattona me pakkailimme autoon ulkoiluvarusteet, itse tekemämme perunasalaatin ja aineksia dippailupöytään ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Tampereella oli hurjan harmaa vaippa, joka oikein imaisi sisäänsä, joten oli ihanaa palata Jyväskylän lumimaisemiin. Ja siellä ollessa oli Mansekin muuttunut valkoiseksi, toivottavasti tämä tilanne pysyy! Kuka on nauttinut lumileikeistä- tai lajeista viime päivinä? Mutta summataan vielä uusivuosi ja listataan toiveet tälle vuodelle. Piti tehdä tämä jo aikaisemmin, mutta enhän minä malttanut reissussa avata konetta ja tämä päivä on lipunut käsistä vauhdilla, kun mies on toimistolla ja minä yksin lasten kanssa.

Uudenvuoden parhaat

  • perunasalaatti oli huikeaa
  • yhtään rakettia ei ostettu, eikä tarvinnut, pommeja kyllä riitti
  • Aamulehden sivuilta tuli livenä pubivisa, jota tehtiin vanhempien kanssa etänä keväällä. Tai ei sama visa, vaan saman vetäjän. Mä voitin, en voita ikinä ikinä isääni missään tietovisassa! Tai no, sain 0,5 pistettä enemmän kuin mies ja puolikkaita ei kai saisi jakaa, eli ehkä myönnettävä miehelle tasapeli.
  • Ylen vuodenvaihteen konsertti oli ihan tosi hieno ja upea. Katsoitteko? Upea sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Eero Lehtimäki hurmasi ainakin minut täysin. Mikä intohimo!
  • Lapset saivat ekaa kertaa valvoa sinne klo 00.00 asti. Katselimme nelistään pihalta raketteja, joita näkyi ympäriinsä ja kuopus kiljui tämän olevan elämänsä paras päivä!
  • Seuraavana päivänä treffasimme isomummoa. Pihalla, mutta siinäkin tuntui olevan kaikilla kivaa ja hän sai vähän touhotusta ympärilleen. Rakensimme ison lumiukon pihaan, joka muistuttaa meistä. Toivottavasti ei sula ja tuo iloa, taisi peittyä ehkä eilen jo kinokseen.
  • Kävin ekassa työpalaverissa. Oli ihan huiman ihana tunteroinen!
  • Kävin hiihtämässä! No joo, jonkun 5 kilometriä koska ei ollut latua, mutta kuitenkin kävin!
  • Teimme maistuvan brunssin, jonka chiavanukas-mangosorbettiosaa täytyy tehdä pian uusiksi!
  • Mies laski kaverin kanssa Himoksessa lauantaina ja eilen otimme kotimatkalla sinne neljän tunnin stopin. Oli niin ihana keli ja onnellinen olo siellä rinteessä.
  • Katsottiin kaikki kolme osaa sarjasta Sisäilmaa (Ylellä). Pureutui minusta äärettömän tärkeisiin aiheisiin monessa mielessä, mutta vika osa oli kyllä pettymys. Hyvä että herätteli ajattelemaan kuitenkin ja naurattikin useamman kerran!
  • Isovanhempien ja lasten tekemä tähtisadevuosiluku. Tuossa kuvassa hellyttää nuo pituuserot, numeroa 0 tehdään vimmatusti alhaalta nelivuotiaan toimesta.

Jotenkin muutamassa päivässä tapahtui todella paljon, sitten ei taas välillä mitään, mutta tuntui kunnon lomalta ja oli paljon kaikkea kivaa!

Vuoden 2021 toiveet

  • Työt, työt ja työt. Toivon pärjääväni, saavani myytyä hommia ja pääseväni tekemään niitä monipuolisesti. Vähän jännittää. Yhtenä työhommanani on treenaaminen erääseen tapahtumaan (ei juoksu) ja tämäkin jännittää kokonaisvaltaisesti aika paljon.
  • Terveys. Reippaampi minä. Uniin panostaminen, paremmin syöminen, vuosi 2020 meni aika penkin alle itsestään huolehtimisessa.
  • Rautainfuusion onnistuminen. Olo on ollut loppuvuodesta tosi huono ja anemia selkeästi painanut. Voi kun infuusio onnistuisi, en saisi mitään pahoja reaktioita ja reipastuisin!
  • Jonkun ystävän/ystävien kutsuminen kylään. Edellinen kerta tapahtui puoli vuotta sitten. Kaipaisin sellaista esimerkiksi tavallista iltapalahetkeä ystäväperheen kanssa.
  • Että näkisin Helsingin mummon mahdollisimman pian (hän tosin tsemppasi hienosti jouluna ja soitti parit videopuhelut joululahjapuhelimellaan, sekin oli ihan uutta kun näki meidät pelkän ääneen sijaan! <3).

No niistä koronajutuista ja ns. normaalista en edes kirjoita, niitä me toivotaan kaikki.

Sellainen oli vuodenvaihteemme, millainen oli sinulla? Voi että kun voisin lähteä joka päivä lauta kainalossa mäkeen, se on kyllä niin parasta! <3 Mukavaa uutta viikkoa kaikille, minä palaan taas enemmän linjoille, kun lasten loma loppuu ja ehdin keskittyä rustailuihin.

Mitä itse toivot alkaneelta vuodelta?

30 tiukkaa kysymystä viime vuodesta

2.1.2020
4

Huomenta! Se olisi sitten vuoden eka arkipäivä, oletko itse lomalla vai sorvin ääressä? Minä aloitin vuoden pitämällä lähes täydellisen vapaapäivän, vähän tein laskutusasioita. Luin muun muassa yhden kirjan kannesta kanteen. Kylläpä oli ihanaa!

Koska en käyttänyt eilistä ottamalla kaikkia niitä kuvia mitä oli tarkoitus juttujani varten, mennäänkin nyt kuvilla, jotka ovat kuukauden takaa Jyväskylästä. Löysin Jonnan blogista vielä niin kivan summauksen vuodesta, että halusin käydä vuoden 2019 läpi näillä kysymyksillä. Olipa erityisen helppoa vastata missä olen ollut eniten täynnä elämäniloa! Mitä sinä vastaisit näihin 30 kysymykseen?

 

Mistä tänä vuonna tekemästäsi asiasta olet erityisen ylpeä?

Kaikesta pelottavasta, mihin olen uskaltanut heittäytyä. Yrittäjyydestä, istumisesta rallikuskin kyytiin, itseni voittamisesta useaan kertaan.

Kuka oli inspiroivin ihminen, jonka tapasit tänä vuonna?

Näitä luettelinkin edellisessä postauksessa, on tosi vaikeaa valita yhtä. Yrittäjät, jotka ovat ihan henkeen ja vereen hommansa takana ovat todella inspiroivia. Kuten Teeleidin Anne tai Helkanhelmen Sini. Huikeita naisia!

Mikä lukemasi runo, kirja tai lehtiartikkeli sai sinut ajattelemaan uudella tavalla?

Ei varmaankaan täysin uudella tavalla, mutta Naiset joita ajattelen öisin riipaisi omien Tansanian-kokemusteni myötä ja oli todella järisyttävä lukukokemus.

Mitkä musiikkikappaleet olivat sinulle merkittäviä tänä vuonna?

Kuuntelin ihan hirveästi juostessa Disney-biisejä, niitä alkuperäisiä. Vaianan tunnari sekä Sharikan vetämä Zootropoliksen versio saivat juoksemaan aina kovemmin.

”I won’t give up, no I won’t give in
Till I reach the end
And then I’ll start again
Though I’m on the lead
I wanna try everything
I wanna try even though I could fail

Mille asioille nauroit niin paljon, ettet saanut henkeä?

Kuopuksen jutuille. Hän on niin suloinen. Maanantaina olimme kolmisin uimassa ja sanoin, että laitetaan märät asiat muovikassiin. ”Laitetaanko mun tukkakin” 3-vuotias kysyi ja nauroi röhönaurua päälle omalle sutkautukselleen. AHHAHHA! :D

Mitkä olivat vuoden suosikkielokuvasi?

Käyn ihan todella harvoin leffassa, muistan nähneeni tänä vuonna Leijonakuninkaan sekä Tarantinon uusimman ilman lapsia. Kotona katsomme lastenleffoja tai aikuisten sarjoja. Mutta vastaan ehkä vähän nolosti: Frozen 2. Se vei oikeasti sydämeni!

Mitä pelkäsit vuoden alussa, mutta mitä et tänä päivänä pelkää?

Että olen koko loppuelämäni vailla työtä. Päätin sitten sisuuntua ja työllistää itse itseni!

Mikä on lempimietelmäsi tältä vuodelta?

Se ei pelaa joka pelkää.

Millä keinoin pidit huolta itsestäsi tänä vuonna?

Juoksemalla. Ja sitten taas jättämällä juoksun väliin kun tuntui kuormitus liian kovalta. Se on välillä viisautta, pysähtyä!

Mitä asioita toivot vieväsi mukanasi myös uuteen vuoteen?

Sitä innostumista ja onnistumista, mitä koin yrittäjyydessä loppuvuodesta.

Mitä asioita teit tänä vuonna, joita et ikinä olisi uskonut tekeväsi?

Toistanko itseäni? Mutta aloin yrittäjäksi. En olisi ikinä, ikinä uskonut!

Mitkä olivat vuotesi suosikkiasiat?

Matkat, kirjoittaminen, luetut kirjat, Särkäniemen reissut, lapset, yhdessä perheenä koetut asiat.

Mitkä olivat tärkeimmät tänä vuonna oppimasi asiat?

Että kaikkia ei voi miellyttää. Olen pyrkinyt siihen koko elämäni, eikä siitä tule kuin itselleen paha olo ja hankalia ihmissuhteita. Kaikki eivät pidä minusta ja se on ihan normaalia. En tiedä miksi sitä on ollut niin vaikeaa kestää.

Mikä on lempivalokuvasi tältä vuodelta?

Varmaankin Saaran Rukalla ottamat kuvat, niissä oli tunnetta niin paljon! Ne näet tästä postauksesta.

Mitä asioita haluaisit sanoa läheisillesi?

Että anteeksi kun olen niin äkkipikainen ja haastava tyyppi, tiedätte että rakastan teitä kaikkia hirveästi.

Missä paikoissa koit suurinta elämäniloa?

Tämä on helppo! Urheilemassa ja ulkoilemassa. Juostessani ja laulaessani ääneen, hiihtäessä, lautaillessa. Rukan rinnekahvilassa perheen kanssa auringonpaisteessa istuessa. Uimarannalla lasten kanssa.

Missä paikassa koit olevan eniten oma itsesi?

Kotona. Minulla on edelleen vähän suojamuuri päällä. Vaikka olen avoin ja höpötän tuntemattomille ja niin edespäin, olen silti aina vähän suodatin päällä. Kotona verkkareissa en ole, en tiedä olenko koskaan ihan täysin oma itseni muuta kuin mieheni ja lasteni seurassa. Niin ja vanhempieni seurassa ei kyllä suodatin toimi myöskään!

Mikä oli lempiruokasi tänä vuonna?

Ravintoloista taisin saada Tallinnassa parhaat maut, mm. Maidelin punajuuret olivat ihania! Kotona tein edelleen paljon salaatteja, kun on parsakaalia ja juustoja ja jokin proteiini niin mitäpä sitä muuta. Salaattipaikoista paras oli Powau!

Miten selviydyit stressaavista ajoista?

Hyvä kysymys. Olen sellainen krooninen stressaaja. Yrittämällä irrottautua, lukemalla vaikka kirjaa ja ajattelemalla jotain muuta. Lähtemällä lenkille.

Mitkä kehut vaikuttivat sinuun tänä vuonna?

Jokainen viesti, jossa ihmiset kertovat inspiroituneensa kauttani vaikuttaa minuun. Oli se sitten lenkille lähtö tai esim. suosittelemani hammastahnan osto. Tuntuu, etten tee ihan turhaan tätä kaikkea!

Ketkä ihmiset saavat sinusta parhaat piirteet esiin?

Varmaankin lapseni. He ovat opettaneet minulle pyyteetöntä rakkautta, pidempää pinnaa, neuvottelutaitoja ja muuta. Samalla he kyllä saavat esiin niitä heikoimpiakin ominaisuuksia.

Mitkä tänä vuonna ostamasi vaatteet tuntuivat eniten sinulta?

Papun löysä collarimekko oli yksi suosikeista!

Mitä et malta odottaa jättää taaksesi vuoteen 2019?

No ei siihen kyllä mitään ikävää jää taakse, jota ei olisi edessäkin (kuten yövalvominen). Ehkä yrityksen perustamisasiat!

Mistä asioista ruoskit itseäsi, vaikka sinulla ei ollut siinä tilanteessa mahdollisuutta toimia muuten?

Minähän ruoskin itseäni kaikesta koko ajan, mutta ehkä eniten harmittaa kun hermostuu lapsille. Siinä tilanteessa kyllä olisi usein mahdollisuus tehdä toisinkin.

Mitkä olivat parhaat tänä vuonna saamasi neuvot?

Kaikki yrittäjyyteen liittyvät, joita sain Ensimetristä, kollegoilta jne.

Mitkä olivat parhaat antamasi neuvot?

Sanoisin, että ne mitä olen sanonut lapsille. Kaikki ystävyyteen ja itsetuntoon liittyvät asiat. Olen itse kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, joten yritän boostata ihan hirveästi lasteni itsetuntoa.


paita PART TWO/ hame GARCIA JEANS/ panta VALKAMA ACCESSORIES/ kengät DR.MARTENS/ takki VILA

Mitkä asiat jätit tekemättä, koska sinulla ei ollut aikaa?

Rauhalliset teehetket ystävien kanssa, ylipäätään ystävien kanssa olin liian vähän. Työt, perhe ja liikunta olivat aina ykkösenä. Ja välillä kun on superväsynyt, haluaa vain lukea itsekseen kirjaa jos tulee hetki, eikä jaksa ajatellakaan juttelevansa.

Mihin asioihin haluaisit panostaa tulevana vuonna enemmän?

Henkiseen hyvinvointiin. Lukea enemmän, käydä joogassa tai venyttelytunneilla, pysähtyä paremmin.

Mitkä piirteesi pääsivät tänä vuonna todella esiin?

Itsepäisyys, periksi antamattomuus, tahdonvoima

Mitä toivot tapahtuvan vuonna 2020?

Töitä! Niitä kaipaan hirveästi lisää! Lisäksi joku perheen etelänmatka on haaveissa, muttei näytä vielä ainakaan mahdolliselta. Ja terveyttä, terveyttä toivon ja rukoilen!

Näin on blogivuosi 2020 polkaistu käyntiin, täytyy sanoa, että kynnys aloittaa oli aika suuri. Rima ylitetty ja parin viikon kuluttua blogini täyttää 8 vuotta!

Miten siellä meni uuden vuoden juhlinnat? Iloista alkanutta vuotta!