Syyskuu on lähtenyt käyntiin vauhdilla ja voi apua millä ilmoilla meitä on siunattu! Upean lämmin syyskuun alku. Ensi viikolla näytetään pääsevän vähän tavallisempiin syyskuun lämpöihin. Olen mielenkiinnolla seurannut, näinköhän pääsen ensi kertaa juoksemaan syyskuun puolimaratonin shortseissa, olen aina mennyt sen pitkissä housuissa. Kohta sen näkee ja toivottavasti näkee, ettei iske mitkään taudit.

Viimeinen kuukausi

Kuten sanon, syyskuun ja syksykin lähti aika vauhdilla käyntiin. Tämä on tuttua juttua varmasti jokaisessa lapsiperheessä. Yhtä aikaa starttaa koulu, syksyn harrastukset ja itselläni starttasi vielä palkkatyö yrittäjyyden rinnalle. Samaan syssyyn on vanhempainyhdistyksen kokousta, vanhempainiltoja ja muuta syksyyn kuuluvaa. Ekaluokkalainen kaipaa aika paljon tukea iltapäivisin ja lisäksi aamuisin, sillä lähes jokainen aamu alkaa vasta yhdeksältä. Yksi harrastus vaatii lähdön kotoa jo kolmelta iltapäivällä, eli haasteena onkin saada työtunnit riittämään. On ollut yllättävän haasteellista arvioida tuntiensa käyttöä. Kuinka monta lehtijuttua mahtuu viikkoon, jotta saa kasaan myös palkkatyön tunnit.

Myönnän, en ole koskaan laskenut yrittäjyyden tunteja, vaan mennyt homma kerrallaan. Välillä olenkin huomannut, että arvioin tunnit alakanttiin ja päivä loppuu kesken. Silloin täytyy ottaa tunteja viikonlopusta. Kaikki mitä saan tehdä on kuitenkin suuri ilo, suuri oppimisen ja kehittymisen paikka ja olen jokaisesta työstä hurjan iloinen.

Väsymys vaanii nurkan takana

Minä olen joskus palanut loppuun, onneksi siitä on jo kauan kauan aikaa. Se johtui  siitä, että elämäntilanne oli kokonaisuudessaan liian kuormittava. Uupuminen ei ole ollut yhden asian ”syy”, vaan elämässä on tapahtunut liikaa. Opin kuitenkin jo nuorena tunnistamaan sen, milloin täytyy painaa elämässä jarrua.

Kun hain matkailuopasopintoihin toukokuussa, en tiennyt syksystä mitään. Luin hakuilmoituksen, enkä (oma moka) perehtynyt tutkintoon tarkemmin. Tulikin puskista, että koulutus on niinkin laaja kuin 40 opintopistettä ja 600 tuntia. Siihen kuuluu paljon viikonloppuopintoja, kirjatenttejä, itsenäisesti suoritettavia museokäyntejä ja tiedon keruuta. Vähän häkellyin ensimmäisellä kerralla, kun olin paikalla ja kuulin, mitä kaikkea tutkintoon vaaditaan. Olisi pitänyt selvittää tämä ennen kuin otti vastaan paikan.

Tuijottelin pari viikkoa sitten kalenteriani hiki otsalla. Mihin saan mahtumaan museovierailut? Ja ennen kaikkea, miten saan ajatukseni kasaan oppimiskeskusteluun, joka piti hoitaa jo elokuun aikana? Siinä olisi pitänyt esittää jo ajatuksiaan muun muassa lopputyöstä. Aikaa ei vain ollut.

Mietittyäni asiaa parin viikon ajan kysyin mieheltä, onko aivan kamalaa, jos luovutan heti alkuunsa. Halusin saada viikonlopuista aikaa perheellenikin. Hän sanoi, että päätä itse, mutta totesi samalla, että aikamoiselta työmääräni on nyt vaikuttanut. Siispä päätin lopettaa heti ajoissa, kuin yrittää rutistaa uuvuksiin asti ja keskeyttää vaikka puolivälissä.

Liikunta on henkireikä

Aivan heti ei uutta tilaisuutta tule, mutta ehkä vielä joskus pääsen verestämään opasmuistoja. Huomasin, että liikunta on asia, josta on ns. helppo nipistää aikaa. Se ei kuitenkaan ole viisasta ainakaan omalla kohdallani. Saan liikunnasta valtavan paljon energiaa ja hyvää mieltä, lisäksi usein kirjoitan lehtijuttuja juostessani. Liikkeessä syntyy otsikot ja se, mistä aloitan jutun, se on paljon vaikeampaa koneen edessä kykkien.

Sain Instagramissa viestiä, miksi menen lenkille, jos olen väsynyt. Syitähän tähän on miljoona. Hapen takia. Sen takia, että kroppa ja ajatus ovat jumissa koneen edessä. Sen vuoksi, että endorfiinit saavat ajatukset rullaamaan. Olen harvoin väsynyt oltuani tunnin ulkona. Sen vuoksi, että lasten ollessa kotona, monesti kavereiden kera ei siellä mikään pötköttely usein tule kuulonkaan. Tai ainakaan hiljaisuudessa pötköttely. Ulkona saa rauhaa ja happirikasta ilmaa ja mieli kirkastuu. Tässä siis muutama syy.

Tänään olin yhtä hymyä, kun aloitin viikon käymällä jumpassa. Kyllä liikkumisella on mieletön voima mieleen. Heh, olipa hassu lause, mutta ehkä yhdytte tähän?

housut KATRI NISKANEN/ jakku ELLOS/ tennarit GUESS/ laukku PALMROTH

Sellaisia mietteitä täällä. Nyt tuntuu, että syksy on lähtenyt rullaamaan ja asiat löytäneet paremmin paikkansa. Olen valtavan iloinen, että tein tämä päätöksen, ei ole vielä kaduttanut. Olisi kyllä ollut ihanaa tutustua muuhun porukkaan!

Miten itselläsi on syksy alkanut? Onko siihen kuulunut paljon uusia tuulia?