Tämä onkin ollut aika poikkeava viikko ja eiliset yksityisviestit Instagrammissa saivat miettimään, miksi minulla on ollut niin positiivisia viboja. Sain nimittäin eilen todella monta viestiä, että juttuni ovat positiivisia, vaikutan voivan paremmin kuin pari viikkoa sitten ja olen inspiroinut ihmisiä. Oikeasti? Olipa ihania viestejä! Illalla mietin, että mikä sen tekee, kunnes tajusin. Ensinnäkin mieli ja keho alkavat tottua tähän kylmään, joka niin löi mieltä matalaksi reissun jälkeen ja sen lisäksi olen päässyt kodin seinien ulkopuolelle ja jutellut ihmisten kanssa useampana päivänä. Se vaikuttaa aivan älyttömästi fiilikseen kun tapaa muita ihmisiä! Olen äärimmäisen sosiaalinen tyyppi, jonka pitää päästä puhumaan ja usein, joten viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet haastavia möllöttää kotosalla. Lisäksi tykkään kovasti puhua uusien ihmisten kanssa, sellainen on puuttunut elämästä kokonaan! Mutta entäs tällä viikolla – vaikka mitä kivaa on tapahtunut. Tässä siis tiivistettynä fiiliksiä ja vastauksia kysymyksiinne Instan puolella.

Työhaastattelujen viikko

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut kolme työhaastattelua. Yksi pieni Skypellä (sain homman, ihan roposia rahallisesti, mutta kehittävää työtä englanniksi) Kreikkaan. Eilen oli tunnin haastattelu ihan livenä ja tänään olisi iltapäivällä kolmannen haastattelun vuoro. Jokaisessa tilanteessa tapaa uusia ihmisiä, pääsee juttelemaan ja samalla kehittyy itsekin. Olen nauttinut kovasti! Eilisessä haastattelussa sai vielä palautetta haastattelusta lopuksi, mikä oli minusta huippujuttu – eipähän jää mikään mietityttämään tai kaivelemaan ja saa saman tien palautteen!

TV-kuvaukset korealaiseen ohjelmaan

Eilen olikin mielenkiintoinen päivä – olin kuvattavana korealaiseen telkkariohjelmaan. Tästä olette kyselleet paljon, mistä ohjelma kertoo, miten siihen päädyin ja niin edelleen. Minua pyydettiin ohjelmaan jo tammikuussa sähköpostitse, mutta aihe meni vähän oman alueeni ohi tuolloin. Aluksi luulin kyllä viestin olevan joku vitsi tai roskaposti, että korealaiseen telkkariin? Mitä ihmettä? Mutta ei se ollut ja lopulta toteutuikin.

Maanantaina tuli siis viesti sähköpostitse, että ylihuomenna kuvataan aiheesta johon sopisin ja kysyttiin, tulisinko mukaan. No minähän sanon aina kaikkeen kyllä, vaikka jännittikin, erityisesti englannin puhuminen. Huomasin pari kertaa puhuessani tekeväni virheitä, mutta yritin antaa olla. Ohjelma kuitenkin tekstitetään tai dubataan ennen esitystä Koreassa. Aiheena oli noin ympäripyöreästi sanottuna lifestylejutut. Sitä en tiedä, tulenko koskaan näkemään lopputulosta, mutta eipä tuo haittaa mitään. Mielenkiinnolla kyllä odotan, aiheuttaako ohjelma suurella yleisöllä esimerkiksi jotain liikehdintää Instagrammissani. Olen niin utelias sielu, että haluan aina mukaan kaikkeen mitä en ole ennen kokeillut ja kyllä kannatti. Oli todella kiva, mielenkiintoinen ja opettavainen päivä!

Kavereita ja kampaajaa

Kaiken muun lisäksi olen ollut tällä viikolla kerran lounastreffeillä! Siis ei mitään mielikuvaa, milloin olisin viimeksi mennyt kaverin kanssa lounaalle keskustaan, se on jäänyt täysin elämästä pandemian myötä. Miehen tai lasten kanssa olemme välillä käyneet, mutta tämä oli ehkä vuoden eka kerta ystävän kanssa. Oli aivan ihanaa höpötellä 1,5 tuntia kuulumisia. Sen päälle menin kampaajalle ja puhua pölpötimme kolmisen tuntia. Olin kuin uudesti syntynyt.

Huomaan siis todella vahvasti itsestäni sen, etten viihdy yksin ja kaipaan välillä muuta juttuseuraa kuin perheen. Se virkistää todella. Rakastan tavata uusia ihmisiä ja jutella, joten tämä viikko on ollut aivan huikea sen suhteen. Ja tiedättekö mitä? Liian usein kun olet yksin kotona, jäät kesken työpäivän selaamaan somea liian pitkäksi aikaa. Siinä hetkessä alkaa yllättävän äkkiä tuntua, että kaikki muut tapaavat ihmisiä tai harrastavat tai jotain ja itse istun aina yksin kotona. Se ei tietenkään ole totuus, vaan juurikin somen luoma illuusio. Mutta kun päivä on täynnä aikatauluja ja tohinaa, ei somepläräilylle jää samalla tavalla aikaa. Sekin on parantanut hyvinvointiani ihan suuresti! Ehkä pitäisi ottaa joku aikalaskuri käyttöön, joka ei salli niin paljon Instaa päivittäin? Ihan suojallakseen omaa mielenterveyttään.

Lisäksi iloa ovat tuottaneet muutamat kutsut PR-tilaisuuksiin. En monesti pääse niihin, mutta pelkkä kutsuminenkin ilahduttaa suuresti. Se on kuin välähdys sieltä entisestä normaalista. Voi kun niitä ei kaikkia taas peruttaisi ja pääsisi noissakin tilaisuuksissa tapaamaan ihmisiä!

asu H&M/ korvikset PINJA PUU/ aurinkolasit LE SPECS

Ihminen tarvitsee ihmistä. Nyt alan valmistautua tämän päivän haastatteluun, huominen näyttääkin viikon ensimmäiseltä ihan tavalliselta päivältä!

Tunnistatteko ajatuksia siitä, että kaipaatte sosiaalisuutta ja ahdistutte välillä sosiaalisesta mediasta? Onko viikko tarjonnut iloa? Mukavaa torstain jatkoa kaikille!