Apollo Mondo Selected Gold Island Turkissa – mitä pidimme?

Pääsisinköhän nyt Turkin juttujen kimppuun, kun hellejakso on ohitse ja malttaa taas istua koneella! Kesäkuun puolivälissä vietimme viikon Turkissa, Avsallarissa ja ajattelin vähän avata, mitä pidimme hotellista ja miksi se valikoitui. Kohteena Turkki ei juuri viehättänyt, mutta hinta ja hotelli kyllä, niin se valikoitui keväällä kohteeksemme. Tarkoituksena oli viettää edullinen ja helppo loma, jossa lapset viihtyisivät ja siinä kyllä onnistuimme. Lisäbonuksena Finnairin lennot, jolla Apollomatkat lentää. Lento lähti kello 16.25 iltapäivällä niiden kamalien aamukuuden lentojen sijaan, eikä yhtään yötä mennyt ns. rikki tai hukkaan lomasta. Takuulämpö ja edullisuus sekä nuo lentoajat saivat päätymään tähän kohteeseen.

Apollo Mondo Selected Gold Island

Apollon sivuilla on hämäävästi aivan samassa kohteessa sijaitsevat Selected Gold Island sekä Family Gold Island, joista ensimmäinen on luokiteltu viiden tähden hotelliksi ja toinen 4+-hotelliksi. Varasin tuohon viiden tähden hotelliin, sillä se oli edullisempi ja perillä selvisi, että homma on vähän kuin samaa komboa. Eli molempien ravintola- tai allaspalveluita voi käyttää, mutta Selectedin puolella on kaikki ohjelma ja esimerkiksi iltashowt sekä discot. Eli meteli oli aikamoinen Selectedin puolella ja kesti aina yli yhteentoista asti ja aamulla kello 7 aamiaiskilinä herätti aina.

Me saimme kaksi erillistä huonetta, sillä perhehuoneita ei ole lainkaan Selectedin puolella. Se on vähän erikoista, sillä siellä on kuitenkin mm. lastenkerho. Huoneet ovat isoja ja ns. tanssitilaa on hirveästi, mihin olisi kyllä sänkyjäkin mahtunut. Toisaalta hotelli pyöreän muodon takia huoneet ovat eri kokoisia ja muotoisia. Hyvin siistiä oli huoneissa ja kylppärit kivat! Kävimme myös katsomassa, josko vaihtaisimme Familyn puolelle, mutta se oli taas rakennuksena todella ankea ja huone pieni, joten pidimme nuo kaksi huonetta. Familyn puolella on kyllä ehkä vielä huikeammat vesiliukumäet kuin Selectedin, mutta molempia sai käyttää. Ja muuten, jos ottaa kuljetuksen Apollon kautta tällaiseen Family-hotelliin, se tulee kentältä suoraan ilman pysähdyksiä. Matka kesti noin tunnin verran kentältä hotellille.

Ruoka

Tämähän on iso asia, jos on all inclusive tarjolla, mitä siihen kuuluu. Syödäänkö aina samaa vai onko paljon vaihtoehtoja. Ilahduimme buffan tarjonnasta – aamiaisella oli muun muassa yhdeksää eri makua oliiveja tarjolla! Paikallisia herkkuja riitti ja kaikkein kivointa oli, että lastenbuffaa ei ollut. Eli ranskalaiset, nakit, nuggetit yms. loistivat poissaolollaan. Minusta tämä oli ihanaa. Toki buffassa oli esimerkiksi pastaa ja jauhelihakastiketta yms. perusruokia. Aamiaisella paistettiin pyynnöstä munakas ja tee oli niin mustaa, että sukat pyörivät jaloissa. Kaikki oli siistiä ja toimivaa, buffa toimi loistavasti.

Kun kyselimme, mitä muita ravintolapalveluita kuuluu, en oikein saanut vastausta, eli asiaa piti selvitellä itse. Henkilökunnan englanti oli todella auttavaa, mikä hämmensi, asioita ei meinannut saada kyseltyä ja selvitettyä. Löysimme tutkien kahvilan aulan läheltä, mistä sai mm. leivoksia ja jätskiä, altaan vieressä paistettiin flat breadia joka iltapäivä ja rannalta löytyi ravintola, josta sai annoksia tilaamalla. Tykkäsin ihan hurjasti istua siinä rannan vieressä ja kasvispizza oli ihanaa! Lisäksi oli tarjolla mm. kanaa ja pasta-annoksia.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää, söin pääasiassa kasvisruokaa koko viikon ja silti aina löytyi jotain uutta. Sille täydet pisteet. Kerran viikossa hintaan kuuluu a la carte-illallinen, jolta en odottanut suuria, mutta vitsi se oli huikean hyvä. Aivan mieletöntä kanapastaa oli illallisella, miksei sitä ollut buffassa!

Hotellin muut palvelut

Hotellista löytyi kampaamo, jossa lapset ottivatkin letit viimeisenä iltana. Lisäksi siellä oli sisäallas ja hamam sekä hierontoja, joita emme sen koommin tutkineet. Hotellin aula oli iso ja miellyttävä, mutta tuputtaminen hermostutti. Rannalla ollessa kaupattiin tatuointia ja valokuvaaja halusi ottaa perheestämme kuvia jne. Apollo järjesti aamujoogan kuutena päivänä viikossa kello 8, menin siihen kerran, mutta oli mielestäni istuskelua nurmikolla niin luovutin. Myös jumppia oli tarjolla pari kertaa päivässä, mutta ajat olivat suht haastavia ja lämpötilan noustessa varjossa aamusta +34 asteeseen, en voinut kuvitellakaan jumppaavani ulkona. Vesijumppaa oli myös tarjolla. Hotellin sali oli kyllä monipuolinen ja siisti, sille kehut.

Rannalla oli trampoliinit sekä lasten leikkipaikka. Verkko, missä pelata lentopalloa ja padel-kenttiä löytyi myös.

Altaat

Tämähän oli se, miksi hotelliin päädyttiin. Pelkästään hotellilla oli kahdeksan erilaista ihan kunnon vesiliukumäkeä. Isot altaat ja yksityinen ranta. Katselin parvekkeelta viereisen rannan väkimäärää ja se oli aivan täyteen paukaistu aamusta alkaen. Se kuhisi ihmisiä! Oli suurta luksusta mennä tyhjälle rannalle, jossa tuolista ei tarvinnut erikseen maksaa. Myöskään liukumäkiin ei ollut ikinä jonoa, mikä oli kivaa. Allasalueet olivat siistejä, isoja, aina löytyi tuoli, kaikin puolin mukavia. Ainoa miinus oli suhteellisen kova meteli koko ajan, musiikki kyllä pauhasi tauotta.

Rannalle oli rakennettu erikseen kauemmas veteen ns. ponttooni, josta pystyi hyppimään veteen. Vesi oli myös hyvin kirkasta ja siinä riitti snorklattavaa. Mies bongasi aivan ekoina päivinä mm. auton noin kuuden metrin syvyydestä, jossa asuskeli mureena. Hienot uimamahdollisuudet paikassa kerta kaikkiaan!

Iltashowt

Nämähän olivat myös ensiluokkalaisen taitavia. Oli tanssiesityksiä ja tietenkin lasten discoa joka päivä, jossa äidinkin piti tanssia menemään. Jos olisi aiemmin halunnut nukkumaan, niin se ei onnistunut. Meteli oli todella kova ja kantoi showsta pitkälle. Viimeisenä päivänä järjestettiin pohjoismaalaisittain juhannusbileet. Siellä sitten Turkissa vedimme juhanussalon ympäri pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat ruotsin kielellä. Tuli hieman höperö olo. Mutta juhannusbileissäkin oli huimaa ohjelmaa, paljon erilaisia ruokia ja kivat puitteet. Hieno ohjelmanumero sekin!

Lastenkerhot

Meillä ei ollut varauksia lastenkerhoon, sillä lapset ovat jo niin isoja ja jaksavat painaa, että koimme sen viikon aikana vähän turhaksi. He tutustuivat jo ekana päivänä tamperelaiseen tyttöön, jolle oli kerho varattu. Tuo tyttö kertoi olevansa ainoa paikassa ja kyseli lapsiamme mukaan. Ilmoitimmekin heidät perjantaiksi kerhoon (sitä oli yleensä 2xpäivässä), joten he menivät sinne, kun mies oli heittämässä pyörälenkkiä ja minä ahmin kirjaa altaalla. Olivat saaneet kasvomaalauksia ja mm. leiponeet keksejä. Kovasti tykkäsivät. Suomeksi kerhoa ei ole, mutta tuo uusi tamperelainen tuttu tulkkasi, sillä hänellä oli hyvä kielitaito jo. Maanantaina lapset menivät kerhoon uudelleen ja me suuntasimme miehen kanssa kaksin tuliaisostoksille. Kuumuus oli niin kova päivisin, etteivät lapset jaksaneet kävellä ostoksille pientäkään matkaa.

MUTTA! Sitä, kuka lapset toi kerhoon kontrolloitiin äärimmäisen huonosti, kuten myös hakua. Perjantaina oli vielä minidisco kerholla, johon meidän kuopuksemme oli kyllästynyt ja lähti menemään. Kukaan ei vahtinut. Onneksi isosisko tuli perässä ja löysivät meidät hyvinkin pian altaalta, mutta jäi itseäni mietityttämään tämä turvattomuus. Samoin minulle soitettiin tämän tamperelaisen uuden tuttavuuden asioita kerhosta, vaikken tuntenut heitä ollenkaan. Oletettiin vain, että olemme samaa porukkaa. Verrattuna TUIn kerhoihin tämä oli äärettömän huonosti organisoitua toimintaa.

Avsallar

Hotelli oli todellakin oma keitaansa niemen kärjessä. Se teki mm. sen, että ranta oli todella suojaisa, ei aallon aaltoa. Se teki myös sen, että siellä oli vähän turhan ”eristyksissä”. Minä tuskailin, ettei tällaista lomaa voi viettää, että möllöttää vain hotellilla. Toisaalta lapset eivät kuumassa jaksaneet juurikaan muuta kuin uida ja syödä jätskiä ja he rakastivat ruokia ja iltaohjelmia. Joten kaikki oli onnistunutta. Me kävelimme toisena päivänä Avsallarin ”keskustaan”, mutta siellä ei tuntunut olevan kuin basaareita. Mikään yletön piraattipaitaostostelu tinkien ei innostanut, joten ostimme muutamat tuliaiset, sitä ihanaa teetä ja palasimme hotellille.

Loman hinta ja loppukaneetti

Alanyaan oli 20 kilometrin matka ja ennen hotellilta on mennyt bussi. Näin luki edelleen Apollon sivuilla, muttei bussia ollut. Kun olimme maksaneet ruoista ja juomista koko viikoksi ja lapset rakastivat vesiliukumäkiä, uimista ja ruokaa, niin oli haastavaa poistua mihinkään. Rahaa kului heti ja koko loman hinta oli minusta todella hyvä. 2500 euroa neljältä ja siihen kuului kaikki lentoineen ja ruokineen.

Ihan viiden tähden esitys hotelli ei ollut. Henkilökunta oli paikka paikoin aika tylyä ja hissit jumittelivat aika ajoin. Vessatilat ja spa-puoli eivät myöskään aivan viittä tähteä ansaitsisi. Mutta hyvä hotelli oli, siitä ei käy kiistäminen ja en muista näin kivaa hotellin rantaa nähneeni.

Lomamme siis pyöri hyvin pitkälti hotellilla, mikä oli kätevää lasten kanssa. He jaksavat jo painaa, mutta uuvahtavat lämmöissä. Koko ajan oli ruokaa, juomaa ja jätskiä (allasbaarin jätskivalikoima oli huikea!). Oli uusi kaveri ja kaikkea kivaa. Mies vuokrasi pyörän ja teimme yhden retken, joka lähti Alanyasta, lisäksi kävimme tsekkaamassa outletin. Koko alue tuntui olevan luksushotelleja, basaaria ja outletiä. Ei siellä oikein ollut mitään, mihin olisi kiinnostanut suunnata, Alanyan linnoitukset olivat ehkä lähimmät nähtävyydet.

All inclusiven plussat ja miinukset

Kyllä siis suosittelisin hotellia juurikin tällaiseen lapsiperheoleskeluun, jossa ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Antaa vaan pyllyn pyöriä allasjumpassa ja illan discoissa, nauttii ruoista ja ihanista aamiaisista. Toki tiedän, että tällainen loma on toisille ihan painajainen, meille toimi tässä elämäntilanteessa hyvin. Uudelleen en kyseiseen hotelliin lähtisi, mutta uutena paikkana se toimi juurikin sen viikon. Vielä vikana päivänä löytyi uusia juttuja, alue on valtava! Huomasin itse, että olin vetänyt kevään niin kovaa töitä, etten oikein jaksanut miettiä retkiä ja organisoida päiviä. Itse asiassa pienempien lasten kanssa se oli helpompaa, teimme enemmän retkiä tai kävelimme lasten nukkuessa kärryissä päikkäreitä. Myöhään valvovien, ei päiväunia nukkuvien kanssa tällainen kohde oli enemmän kuin passeli.

Jäin kaipailemaan retkiä ilmeisesti Euroopan suurimpaan vesi/huvipuistoon Lands of Legendsiin. Sinne oli kuitenkin 80 km matka hotellilta ja retki olisi kustantanut poppooltamme 500 euroa. Se kaatui sitten siihen, ei pystynyt panostamaan tuollaista. Hotellin lähellä oli vesipuisto, josta löytyi rauskuallasta ja haiallasta, mutta sitä pidimme taas niin epäeettisenä, ettemme halunneet tukea.

All inclusivessa muuten korostuu myös ihmisten välinpitämättömyys, kun porukkaa hotellilla pyörii valtavasti. Lapset toivat vesipulloja sylissä uintireissuiltaan ja annoksia tilattiin ja heitettin roskiin aivan surutta. Voi miten sitä toivoisi, että omat roskat voisi edes kerätä!

Loma oli siis onnistunut ja erityisesti vettä rakastavat lapset arvostivat. Ja oli huikean paljon hienompi hotelli kuin esimerkiksi Kreetan all inclusive missä olemme olleet ja samalla huomattavasti edullisempi.

Montako eri tapaa mennä veteen muuten löydät kuvista, kuopus heitti sinne jopa kärrynpyörällä!

Palaan vielä retkistä toisessa postauksessa!

Challenge accepted

Ajattelin, etten sotke lusikkaani tähän asiaan sen enempää, kuin että kerroin Instastooreissa, miksen lähtenyt mukaan haasteeseen. Olen viimeisen kahden päivän aikana saanut kahdeksan viestiä siitä, että Instagrammissa pyörii haaste, jossa täytyy postata mustavalkoinen kuva itsestään ja laittaa alle teksti challenge accepted. Sillä tuetaan naisia ja sitä, että olemme vahvoja ja uskomattomia. Mukaan pitäisi viestistä riippuen haastaa 20-50 naista. Minulla on ollut haasteesta hyvin kahtiajakoinen fiilis ja oli olo, että ajatuksiaan siitä pitäisi avata. Tai ehkä ei pitäisi, haluaisin. Näitä sanoja on hyvin vaikeaa valita ja aiheesta pelottaa aina kirjoittaa, joten toivon, että saatte kiinni tästäkin vähästä. Astun tässä todella epämukavuusalueelle.

Challenge accepted – haaste sai alkunsa Turkista Pinar Gültekinin murhasta

Turkissa surmataan keskimäärin joka päivä nainen, omassa kodissaan. Pinar Gultekinin murha tuli ilmi, kun hän oli ollut kadoksissa muutamia päiviä ja poikaystävä myönsi tappaneensa hänet. Meksikossa kuolee noin yhdeksän naista päivässä ja koronan tiukentamien liikkumisrajoitusten myötä Perussa arvioidaan kadonneen 900 naista, joiden katoamista ei edes tutkita. Turkki harkitsee eroamista Istanbulin sopimuksesta eli Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä lähisuhdeväkivaltaa. Naiset ovat Turkissa osoittaneet mieltään kadulla viimeisimmän surman myötä ja Instagrammissa alkoi haaste, jossa kuvan alle piti kirjoittaa challenge accepted. Turkkilaiset naiset lähettivät toisilleen yksityisviestillä tietoa siitä uhasta, että kuka vain voi olla seuraava uhri ja haasteen jakaa itsestään mustavalkoinen kuva. Jossain vaiheessa haaste on muuttunut sellaiseksi, että kehutaan ympärillä olevia naisia, ystäviä, vieraita naisia ja kyse on naisten voimaantumisesta. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, mutta sille voisi olla aika erikseen. Tärkeä sanoma haasteen alkuperästä jäi hyvin monelta kuulematta.

Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa naisille

Minä en missään nimessä halunnut syyllistää ketään, joka postasi mustavalkokuvan tietämättä haasteen alkuperää. Se aiheutti hämmennystä, kun monelle selvisi mistä haaste on lähtenyt. Mm. Maria Veitola lisäsi kuvan alle tiedon haasteen alkuperästä. Jotkut poistivat kuvan, toiset olivat sitä mieltä, että voimaannuttamiskampanja on ihan eri asia kuin tämä alkuperäinen Challenge accepted-kampanja. Minä katselin yksityisviestejä missä minut haastettiin mukaan ja mietin, mitä sanoisin. Moni sanoi jo asian niin selkeästi feedissään. Muun muassa Instagrammissa @puhumuru ja @oimutsimutsi selittivät hyvin, mistä haasteessa on kyse.

Mutta se, mitä itse opin haasteesta, oli Suomen turvattomuus. Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa. Se pysäytti. Miten paljon ympärillämme tapahtuu kodin seinien sisällä, eikä tämä poikkeuskevät ole varmasti auttanut asiaa yhtään. Päinvastoin.

Henkiset arvet

Miksi en itse osannut pukea ajatuksiani sanoiksi tai miksi en halunnut lähteä mihinkään voimaannuttamisideaan oli se, että kannan aikamoisia henkisiä arpia varmasti lopun elämääni sisälläni. Sen asian kanssa on hyvin, hyvin yksin. En puhunut kenellekään asioista ennen nykyistä aviomiestäni ja hänellekin puhuminen on hyvin vaikeaa. Julkisesti en puhunut mistään ennen kuin viisitoista vuotta oli kulunut. 3,5 vuotta elämässäni pyöri hyvin vaikea ja haastava ihmissuhde, jonka haastavuudesta syytin pääasiassa itseäni. Ja koska paljon hyviäkin hetkiä oli, en osannut irrottautua. Olin lisäksi hyvin nuori. En halunnut puhua, koska en ollut samanlaisessa vankilassa kuin moni on, kotona ilman pääsyä pois. Eihän henkinen lynttääminen, alistaminen tai uhkailu ole mitään väkivaltaa. Identiteettini oli 19-vuotiaana täysin haussa ja vei vuosia, että uskalsin lähteä yksin mihinkään, ilman että siitä olisi seuraamuksia. Mieheni ei ymmärtänyt yhtään, miksi en menisi tyttöporukalla opiskelijabileisiin ja minä en ymmärtänyt ollenkaan, että saisin mennä johonkin yksin. Minä olen tällainen kokemusteni vuoksi, vähän rikki aina, mutta vahvempi kuin aiemmin ja päässyt eteenpäin. Tuli eräs tapahtuma, jonka myötä heräsin siihen, ettei näin voi jatkua, tässä käy vielä huonosti. Pääsin irti, mutta moni ei pääse.

Koska asia on kipeä ja tulee varmasti aina olemaan, haasteen alkuperä kosketti niin, etten osannut vain huolettomasti postata mustavalkokuvaa. Se häpeä on syvällä. Miksi antaa asioiden tapahtuma, onko tämä ihan vain oma syyni, en kyllä ikinä kerro kenellekään. Voi kun voisin auttaa edes yhtä naista hädässä. Sinänsä siis kampanja toimi, kun se sai taas pyörittelemään asioita päässään ja samalla on hyvin avuton olo sen suhteen, mitä voi tehdä.

Olen kirjoittanut asiasta pari vähän ”epämääräistä” tekstiä, aihe on vähän liian vaikea. Niitä voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Voimia ja rohkeutta sinulle, joka ehkä luet tämän ja olet vaikeassa tilanteessa. Muista että on olemassa esimerkiksi Naisten Linja, josta hakea apua.

P.S. Tiedostan, etteivät kuvat liity aiheeseen, mutta koin niissä olevan jonkinlaista toiveikkuutta.