Eilen kävelin pitkin kotikatuja neljän leikkivän pikkunaisen perässä ja koska eivät minua mihinkään kaivanneet, vaivuin täysin omiin ajatuksiini. Kuvailin kännykällä (sen valitettavasti kuvista huomaa) kukkia, joita on pamahtanut taas niin hetkessä joka puolelle. Syreenit, omenat, koristeomenat, kaikki kukat kukkivat ympärilläni ja ihastelin näitä kesäpäiviä, joista saimme nauttia. Nämä toukokuun ensimmäiset lämpöiset päivät ovat ehkä parhaita, kun koko kesä on vielä edessä. Elokuun lämpöisissä päivissä on jo sellainen kaiho ja luopuminen läsnä ja koulutkin alkavat kolkuttaa ovella.

Mitä ensimmäiset kesäpäivät oikein ovat?

… lisääntyviä lasten ääniä, kun kaikki puuhastavat pihalla
… jatkuvaa pörinää, joku on aina nikkaroimassa terassia tai leikkaamassa nurmikkoa
… lisääntynyttä pyykkimäärää, kun ulkovaatteet eivät suojaa päällä
… ekoja irtojätskejä
… ekoja torilounaita (lapset valitsevat aina mustamakkaran)
… paljaita lakattuja varpaita
… ekoja Särkänniemi-hurvitteluja
… hymyileviä ihmisiä, selkeästi onnellisempia ihmisiä
… kevätjuhlia ja luopumisen haikeutta
… grillailua ja terassikamojen esiin nostamista
… jatkuvaa rikkaruohon kitkemistä kukkapenkistä, luonto puhkeaa tosiaan täysillä kukkaan
… pihalle tarjoiltuja mehuja
… nurmikolla istuvia lapsia, jotka syövät apiloita
… jatkuvasti äidille kerättyjä pieniä kukkakimppuja
… hameen maalamista keltaiseksi voikukalla (kröhöm… :D)
… valoisia aamuja, jolloin kainaloon saa kaksi nakua, kun yöt ovat kuumia
… jännitystä kesälomamatkasta
… jatkuvaa luonnon ihastelua ja kukkien haistelua
… leppäkertun pissaa kädellä (en ollut ihan vakuuttunut tästä, mutta esikoinen oli varma että se on pissaa!)

… loputtomia keinukisoja (olin unohtanut, että ollaan naimisissa kun keinut menee samaan tahtiin, mikä flashback lapsuudesta kun sen kuulin)
… ensimmäisiä juoksulenkkejä shortseissa
… karmeaa taistelua, kun kesäpäivän lämpötila laskee 15 astetta ja sandaalit sekä hame eivät enää riitä
… haikeutta, sillä ensi keväänä lapseni nousee joka aamu eskariin. Olen rakastanut toukokuun aamuja kotiäitinä (no ainakin melkein aina)
… jonkinmoista virstanpylvästä, että koko kevään mielessä ollut HCR on juostu ja kesä voi alkaa
… sydämenpohjastaan kirkuvia pikkutyttöjä, kun ukkosenjyrinä yllättäen säikäyttää

Näihin pätkiin, joita olisi voinut jatkaa paljon pidempäänkin tiivistyi meidän kulunut viikko. Ihanat kelit, upea kukkaan puhjennut luonto! Mitä sinulle nousee mieleen ekoista kesäpäivistä? 

Ihanaa torstaita, luotetaan siihen että kesä palaa vaikka hetkeksi viileneekin!