De-De-De-Desigual – tuo espanjalainen keksintö, joka varasti sydämeni

Nyt kun blogi on täräytetty käyntiin, koen tarpeelliseksi sanoa sanasen Desigualista, vaatemerkistä, johon olen kehittänyt lievän pakkomielteen. Myös blogin otsikko sai innoitteensa Desigualin perustajalta, Thomas Meyerilta. Hän kehitti malliston, jonka sanoi kuvaavansa onnellisuutta, optimismia ja energiaa ja vaatettavan ihmisiä, ei vartaloita. Mahtavaa! Tästä asenteesta minä pidän! Kuka ei tulisi hyvälle tuulelle, jos tunika sanoo sinulle aamulla ”Dream every day of your life”. No, ei se vaate kirjaimellisesti puhu, vaan siihen on kyseinen teksti kirjoitettu, mutta you got the point. Kuva kertoo lisää.



Teille, joille kyseinen merkki on vielä uusi tuttavuus, tässä lyhyt juttu siitä, mikä on Desigual:

Founded in 1984 by Thomas Meyer, from Switzerland, the company has been led by Manel Adell since 2002. Desigual sells men’s, women’s and children’s clothing and accessories. Desigual has a philosophy based on positivity, tolerance, commitment and fun.

Miten sitten alkoi oma rakkaustarinani kyseisen merkin kanssa (tässä vaiheessa pyydän anteeksi, liioittelen usein hieman kirjoitetussa kielessä, mutta kyllä mä aika rakastunut olen!)? Ihan vahingossa. Mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Desigualia myydän satunnaisissa kaupoissa Suomessa ja törmäsin muutamiin hameisiin ja toppeihin noin vuosi sitten. Yksi toppi lähti matkaani ja siitä se alkoi. Joka matkalla täytyy tutkia Desigualin liike, käyn aika ajoin kuolaamassa uutuksia www.boozt.comissa tai bubbleroom.comissa ja aina se ei jää pelkästään ihasteluun vaan menee tilaamiseen asti. Minusta on kuoriutunut myös oikea Desigual-tutka; bongaan heti ihmiset, joilla kyseistä merkkiä on päällä, niin kaupasta kuin auton ikkunasta ja matkamessuilta. :)

Vahvat kuosit ja värit ovat täydellinen juttu omasta mielestäni, mutta ymmärrettävästi jakavat paljon mielipiteitä. Onneksi mieheni tykkää myös merkistä, joten sen puolesta ei ongelmaa, mutta olen kuullut mm. lauseen ”ei mikään tavallinen suomalaisen naisen mekko” kulkiessani Desigualissa. Voihan tuon tosin tulkita kohteliaisuutenakin. 

Ilmeisen paljon olen onnistunut merkistä vaahtoamaan, sillä kuulin juuri, että ystäväni oli suunnistanut reissullaan Desigualin liikkeeseen, koska minä sitä aina hehkutan. Ihanaa. :) Paras juttu sattui kuitenkin kuluneena viikonloppuna. Vanhempani menivät reissullansa Desigualin liikkeeseen, jossa oli ale (koska minä sitä merkkiä aina hehkutan!). Sitten sain tekstarilla malleja, joita googletin ja vastasin, mitkä ovat kivoja. Olin hyvin otettu tästä vanhempieni eleestä. :) Mahtavaa! Sain sitten tuliaisena takin ja tunikan, jotka olivat heti tänään päällä:

 Takki menee siis ihan hyvin kiinni, se pitäisi vain ehkä silittää edestä…?

Päädyin laittamaan tunikaan Vilan nahkaisen vyön, koska se tuntui muuten hieman ”säkkimalliselta”. Näin tykkäsin itse siitä kovasti, mutten tiedä kumpi olisi parempi? Tässä tunika ilman vyötä:

Ihana yksityiskohta takin selässä, nämä pienet yksityiskohdat ovat parhaita!

 Myös kassi, johon ostokset oli pakattu oli musta ihana:

Ihanat vanhemmat, halaukset ja kiitokset heille! :)

Muuten, jos yksi miinus pitäisi tämän merkin vaatteista mainita, se on käsinpesu. Usein vaatteissa on erikoisuuksia, jotka eivät kestä konepesua ja käsinpesu on… TYLSÄÄ. Mutta se on sen arvoista!

Onnellisia vaatteita, onnellinen ihminen. Värejä ja rajuja kuvioita mä tarvitsen pysyäkseni virkeänä täällä talven keskellä. Jättäkää vapaasti kommenttia, mä taidan tehdä vähän maratonipostauksia…