No niin, ehtii taas avata läppärin parin hektisen kuvauspäivän jälkeen. Vitsi että olikin antoisaa ja mielenkiintoista! Oli muistaakseni huhtikuu, kun sain sähköpostia, tulisinko mukaan Akuutti-ohjelmaan. Kuten tiedätte, minä nyt yleensä sanon aina kaikkeen joo, varsinkin sellaiseen, mitä en ole ennen kokenut. Soittelimme toimittajan kanssa ja hän haastatteli minua nähdäkseen, olenko sopiva ohjelmaan. Hän kyllä osasi valita ihan todella oikeat sanat, en ikinä unohda kun sanoi puhelimessa keväällä ”jotkut saattavat kirjoittaa timanttisesti, mutta eivät sitten ole välttämättä kovin puheliaita, mutta sinä olet”. Siis kirjoittaa timanttisesti? Leijuin kuulkaa koko päivän. Kun lause tuli toimittajan suusta, se lämmitti jotenkin erityisesti. Sovimme kuvaukset kesäkuun alkuun ja voi kuulkaa miten kaukaiselta se tuntui. Viikonloppuna aloin ymmärtää, että kuvauspäivät ovat edessä, meillä ihan kamala sotku, mutta ei kai se haittaa, kun kuvaukset ovat ulkosalla.

Korona-aika ja ulkokuvaus

Koska säädökset olivat vielä suht tiukkoja, sovimme kuvauslokaatioita ulos. Katselin kauhuissani tiistain ennustusta, sinne luvattiin useampaan hetkeen isoja ukkoskuuroja. Miten pärjäämme? Mutta kaikki meni hyvin, yksi isompi, noin 20 minuuttia kestänyt ukkoskuuro tuli illalla ja rakeitakin vihmoi, muuten paistoi aurinko. Kuuronkin jälkeen sää ei jäänyt pilviseksi, vaan aurinko ja lämpö palasivat ja ilta oli todella nätti. Jatkoimme seuraavana aamuna kuvauksia ihanassa kesän lämmössä. Kävi tuuri!

Ihmettelin, ettei homma jännittänyt yhtään. Minua kuvattiin videokameroin, järkkärillä, go prolla, dronella ja juoksin, kävelin, juttelin useamman haastattelun läpi ja kaikki tuntui todella luonnolliselta. Tosin tiistaina huomasin, ettei meinannut uni tulla. Olin todella väsynyt, mutta pää jäi jotenkin ylikierroksille kaikesta uudesta. Kyllähän sitä joutuu tsemppaamaan koko päivän, miettimään ilmeitään ja sanojaan ja lopulta on vaikeaa ns. vaan rentoutua.

Syksyllä telkkarissa – Yle Akuutti

Syksyllä sitten lopputulos telkkarissa. Se on muuten ihan uskomatonta nähdä, millainen määrä työtä on yhden puolen tunnin jakson takana! Minunkin kanssa tehtiin pari päivää, eikä jakson sisältö todellakaan siihen jäänyt. On leikkaajalla aikamoinen duuni edessä! Kun helle kiilsi naamalla ja ukkoskuuro oli latistanut tukan, olin hieman kauhuissani illalla kuuden aikaan, kun aloimme ottaa aivan lähikuvia kasvoista. Näitä en kyllä halua itse ehkä nähdä! No, itsehän sitä on pahin kriitikko. Oli kuitenkin todella luontevaa tehdä, kun ammattilaiset ohjaavat ja miettivät valot ja kulmat ja itse vain teet ja puhut ja kävelet minne käsketään.

Sanoin eilen miehelle, että minun tuli vähän ikävä tätä kolmen hengen poppoota. Olen luonnostani puhelias ja sosiaalinen ihminen ja uusien ihmisten tapaaminen on ollut vuoden ajan aivan nollissa. Olin niin innoissani ihmisille juttelusta, että puhuin suuni kuivaksi niin kameran edessä kuin sen ulkopuolella. Todella mukava tiimi, jotka tuntuivat kuin kavereilta, eli tekeminen oli todella luonnollista. He kiittivät lähtiessään eilen, että olin luonnollinen puhuja ja esiintyjä ja kanssani oli mukava tehdä töitä. Minusta tuntui samalla, kun olin väsynyt äärettömän virkistävältä – olin ollut kaksi päivää ihmisten seurassa, muualla kuin kotona, jutellut, syönyt lounaan ulkona ja tehnyt töitä muuten kuin yksin. Oli siis ihan superkivaa!

Jännä nähdä, mitkä lauseeni on leikattu mukaan syksyn ohjelmaan, jaksoni tulee ulos suunnilleen lokakuussa. Vinkkailen teille sitten asiasta, kun tarkempi päivämäärä on tiedossa. Kyllä kaikkeen kannattaa lähteä mukaan, oli niin erilainen ja virkistävä alkuviikko, joka päättyi siihen, että sain kuvaajalta kyydin keskustaan ja menin juosten kohti koronarokotusta. Aikataulut monesti venyvät. Mutta sekin on hoidettu, eka rokote!

mekko ZARA/ kengät CONVERSE/ lasit SHADE SHARES/ rannekoru & korvikset KAPPAHL

Oletko ollut mukana telkkarikuvauksissa? Tästä on jotenkin ihan vaikeaa ns. laskeutua kirjoitusrauhaan, kun olin niin kivaa olla fyysisesti aktiivinen ja tekemässä jotain uutta! Ja siis ihmiset, nähdä ihmisiä! On se vaan jotain aivan parasta!

P.S. Arvontavoittaja toukokuun asuäänestyksessä on Eeva (laitoin sinulle sähköpostia) ja suosikkiasunne toukokuussa oli numero 4, tosin se voitti vain yhdellä äänellä seuraavaksi tulleen kolmosen!