Telkkarisuosituksia kiitos!

Syksy ja televisiosarjat. Siis nyt tuntuu ihan hölmötä puhua syksystä, kun helle paahtaa hetkellisesti pihalla, mutta loppuviikosta on jo syyskuu. Syksy on uutuussarjojen luvattua aikaa, mutta itsestäni tuntuu, ettei telkkarista tule nykyään kerta kaikkiaan yhtään mitään. Kaikki mitä katsoo, tulee suoratoistopalveluista. Tai sitten Ylellä menee loistavia sarjoja, jotka lipsahtavat ohi, kun niitä ei mainosteta ja hypetetä kuten mainoskanavien ohjelmia.

Tosi-tv on meidän taloudessa televisioformaatti, jota ei vain katsota. Mies inhoaa kaikkea mahdollista tosi tvtä, minä katson yleensä (viime kausi kyllä jäi jo väliin) mm. Vain elämää-sarjaa. Ehkä vähän Tähtien tansseja pitää myös kurkkia. Tosi-tvn sijaan kaipaamme hyviä, laadukkaita sarjoja, joita voi katsoa aina jakson (tai kaksi) lasten mentyä nukkumaan.

Kesällä jäimme ihan superkoukkuun islantilaiseen sarjaan nimeltään Loukussa. On aina vaikeaa selittää, mikä sarjassa vie mennessään. Sanoisin, että tässä sarjassa tapahtui vauhdilla asioita joka jaksossa. Se oli aito ja ihanan virkistävä, kun kaikki näyttelijät olivat vieraita entuudestaan. Sarjan maisemat ja säät Islannista olivat huikeaa katsottavaa juonikiemuroiden päälle. Monesti tulee niin katseltua jenkkisarjoja, että tämän erilaisuus ja laadukkuus yllätti!

Netflix on ollut meillä pitkään maksettu suoratoistopalvelu ja on harmillista, että monet hyvät sarjat saattavatkin olla toisen suoratoistopalvelun takana, sillä montaa ei viitsi kuukausittain maksaa. Netflixiltä ahmimme ihan hirveää kyytiä viimeisen kauden sarjasta Orange is the New Black. Kaikki kaudet olemme katsoneet miehen kanssa yhdessä ja väittäisin, että kausi 1 oli ensimmäinen Netflixistä katsottu sarja joskus kuusi vuotta sitten, kun meillä oli vauva! Koukussa on pitänyt ja päähenkilöiden matka on ollut vuosien varrella aikamoinen. Sarjan päättäminen on aina aika haastavaa ja kyllähän viimeinen kausi laittoi pisteen monen henkilön tarinalle, mikä oli toisaalta kiva, sarja selkeästi päätettiin. Toisaalta viimeinen kausi oli aika synkeä ja toivoin vähän toisenlaista loppua. Mutta hyvin koukuttava. Kuka on katsonut kaikki 7 kautta?

Vähän väkisin tahkoten katsoimme myös viimeisen kauden juuri loppuun amerikkaisesta politiikasta ja valtataistelusta kertovasta sarjasta House of Cards. Sarjasta ei mielestäni ollut juuri mitään jäljellä Kevin Spaceyn siitä poistuttua ja viimeinen kausi oli aika… Hämmentävä. Lopusta puhumattakaan. Muuten oli kyllä synkkä ja koukuttava sarja, mutta voi mikä lässähdys vika kausi olikaan! Mitä mieltä olette, tämän katsoneet?

Eilen latasin kuukauden ilmaisen kokeilun HBOlta, sillä katsoimme sieltä viime vuonna sarjan Big Little Lies, joka oli yllättävän koukuttava. Sanon yllättävän, sillä itseäni ärsytti ensiksi ajatus leffatähdistä sarjassa, mutta sehän toimi yllättävän hyvin. Monterreyn rantakaupunkiin sijoittuva sarja kokoaa yhteen leffatähtiä kuten Reese Witherspoonin ja Nicole Kidmanin ja nyt toisella kaudella mukana on Meryl Streep, josta ilahduin kovin. Pienen kaupungin ihmissuhdekoukerot ovat todella koukuttavia ja sarja on isolla rahalla sekä laadukkaasti tehty. Eilen ladattu HBOn kokeilu teki sen, että piti katsoa saman tien kaksi jaksoa putkeen. Lähti aika rytinällä käyntiin ja jokaisen päähenkilön elämässä tuntui olevan hurjia käänteitä heti alussa!

Lisäksi olemme yrittäneet katsoa Stranger Thingsin uusinta kautta, mutta pari kautta taisi riittää minulle. Maan alta tulevat scifi-lonkerot on vähän nähty, en jotenkaan jaksa innostua. Katsotaan, jos palataan vielä sarjan pariin, kaksi ekaa jaksoa lähinnä puudutti. Paraneeko se matkan varrella, kuka on katsonut?

Koska olen saanut teiltä niin mielettömiä kirjasuosituksia kysellessäni (kerran varasin kolme kirjaa siltä istumalta suositustenne perusteella ja tykkäsin kaikista), kysynkin nyt sarjasuosituksia? Saitte vähän osviittaa siitä, minkälaisesta meillä tykätään. Mitä katsotte syksyn tullen telkkarista? Mitä olemme missanneet, jotain mitä täytyy ehdottomasti katsoa?

*kuvat: Yle arkisto, HBO sekä Netflix

Muumilaakson uudet tuulet

Maanantaina tärähtivät ruutuihin uudenlaiset Muumit Muumilaakso-sarjan muodossa. Alle 7-vuotiailta kielletyt 3D-Muumit ja tunnussävelmäkin pärähti soimaan englanniksi. Esitysaika oli kello 20.00 illalla. Mikä tämä on, auttakaa! Mitä ihmettä Muumeille on menty tekemään? Oma someni tuntui olevan täynnä ainakin sen hehkutusta, että sarja on katsottu, mielipiteitä tyylistä ja jaksosta en ole sen sijaan nähnyt. Itse nieleskelin tyhjää, olen vähän muutosvastarintainen ja yllätyin, miten tunteisiin uudet Muumit menivät!

Kerron tähän väliin oman ”suhteeni” Muumeihin. Ne jotenkin kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja kotiin siinä missä Aalto-vaasitkin. Kummastakaan en oikein alkujaan tiennyt tykätäkö vaiko eikö, mutta kyllä meillä on kotona niin häälahjaksi saatu vaasi kuin muumipyyhkeitä sekä -laseja. Mukeja ei sen sijaan ole eikä tule! No miksi on sitten pyyhkeitä ja laseja. No koska. Ne nyt vaan jotenkin kuuluvat suomalaiseen kotiin. Ymmärrätte varmasti.

Yläasteella tein pitkän, perinpohjaisen tutkielman Tove Janssonista ja tuolloin alkoi tarina Muumien takana selvitä. Kun Muumit lähtivät pyörimään ensi kerran televisiossa 1990-luvun alussa, muistan olleeni niille jotenkin vähän yli-ikäinen. Kaverit eivät juuri niitä katsoneet, mutta koska minulla on 9 vuotta nuorempi pikkuveli, oli meillä kodissa muumifani, joka katsoi kaikki jaksot ja monta kertaa uudelleenkin videolta. Yli-ikäinen isosisko siinä sivussa tai näin ainakin sen puolustelin. Opin etu- ja takaperin ne jaksot, kaikki hahmot ja äänet. Osaan vieläkin jaksoja ulkoa.

Niinpä oli jo hienoinen järkytys katsella uudestaan äänitettyjä Muumeja omien lasten kanssa. Tarinat olivat tuttuja ja niitä, joista muistan joka ikisen käänteen (voisin lausua repliikkejä ulkoa), mutta voi – missä oli rakas Muumimammana ollut Ulla Tapaninen ja muut? On ollut hyvin vaikeaa tottua uusiin ääniin. Niin, uusiin ääniin vaikka muuten sarja oli sama. Entäs sitten ne 3D-tyypit ja ihan uudenlaiset jaksot?

Olen katsonut nyt kolmesti maanantaina tulleen jakson. Tykkään joka kerralla enemmän tunnarista, vaikka se englanniksi onkin. Sarja lähti aika rytinällä liikkeelle, ilman minkäänlaisia esittelyjä, eli oletus oli, että katsoja varmaankin tuntee hahmot jollain tapaa. Muumipeikko julisti jaksossa olevansa lähes aikuinen muumi eikä mikään lapsi enää. MITÄ! Ideana tässä suomalais-brittiläisessä tuotannossa on, että Muumeista tehdään enemmän koko perheen sarja. Ne tuodaan televisioon prime time-aikaan ja tuodaan esiin enemmän ja syvemmin niitä arvoja, joita Muumeissa on. Kuinka moni edes nykyään muistaa niitä? Tai on lukenut Toven kirjoja? Muumit yritetään saada eri näkökulmasta eri sukupolven vinkkeliin. Niin, että niitä katsoisi koko perhe. Aika kunnianhimoinen tavoite!

Mitä pidin? No kolme kertaa se piti katsoa, että pystyin jotain sanomaan. Alku oli shokki. Sitten aloin enemmän hymähdellä vitseille, joita oli selkeästi enemmän nyt myös aikuisille. Tykästyin Ville Haapsalon puhumaan Muumipappaan eriyisesti, sen sijaan Pikku Myyn ääni (Kiti Kokkonen) ei aukea tai putoa, ei sitten millään. Ei se voi olla tuollainen tavallinen! Pikku Myystä, lempparihahmostani kautta aikojen oli tullut jotenkin tiukkapipoinen tyttö, se hauskuus ja äänen narina oli poissa hahmosta. Uh! Muut hahmot olivat ihan ok, varsinkin kolmannella kerralla kun ääniin alkoi tottua, mutta Myy ei ole Myy vaan joku ärsyttävä toimistonainen. Sarja on visuaalisesti hieno ja tavoittaa varmasti ihan uutta yleisöä, mutta onko kysymys niistä oikeista Muumeista? Pystyvätkö brittiläiset käsikirjoittajat pureutumaan suomalaiseen sielunmaisemaan? Jotain ainakin ekasta jaksosta puuttui ja pahasti.

Entä ne alle 7-vuotiaat katselijat sitten? Niin, tuo 7 vuottahan on suositus, joka on joka vaikka missä piirretyssä, jopa kaikkien alle 7-vuotiaiden katsomassa Frozenissa. Luulen, ettei näissäkään jaksoissa ole mörköä kummempaa. Lapset olivat myös järkyttyneitä äänistä, samoin kuin englanninkielisestä alkutunnarista. Miksei sitä ole mahdettu suomentaa? Muuten uudet Muumit olivat kuulemma ihan kivoja, mutta ainakin yhden jakson jälkeen totesivat, että vanhat ovat parempia. Ja kuten äitiä, lapsiakin häiritsi eniten Pikku Myy. ”Toi on ihan vääränlainen!” kuului 5-vuotiaan kommentti. ”Vanhat on parempia”, totesi 2-vuotias lakonisesti.

Muumit tarjoavat pysyvyyttä. Muumit kunnioittavat luontoa ja pysyvät rauhallisina suurenkin katastrofin uhatessa, kuten Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvassa. Vaikka merenpohja kuivui, Muumit pysyivät yhdessä. Sarjan tuottaja Marika Makaroff toteaa Matkalla Muumilaaksoon-dokumentissa (kannattaa muuten ehdottomasti katsoa, Areenasta löytyy), että hän halusi tuoda esille aitoja arvoja, joita Muumeissa on. Ne auttavat vaikeiden aikojen yli. Samalla sarjan brittiläiset tuottajat ja käsikirjoittajat sanoivat hämmentyneessä käytyään Suomessa – Muumit ovat kuin osa suomalaisten DNA:ta. Se, minkälaiset verhot Niiskuneidillä on tai miten Nuuskamuikkusen kädet toimivat onkin isompi asia, kun he osasivat kuvitella. Onko sarja tehty ulkomaalaiseksi vai onko siinä säilytetty se vanha, suomalainen DNA?

Mitä sinä olet mieltä? Ihastuitko, vihastuitko, ovatko uudet Muumit ihan sama? Minä en pääse yli siitä Pikku Myystä, mutta vannon, että katson varmasti joka jakson. Nyt sen muuten kehtaa jo sanoa ääneen, 1990-luvun alussa katselin Muumeja ”salaa”, koska kavereista ne olivat lapsellisia. Mutta mitä kaikkia viisauksia ne kätkevätkään sisäänsä!

Kommentteja? Menikö muilla näin tunteisiin Muumilaakson uudet tuulet?

Syksyn ”pakko katsoa”-sarja

Joskus telkkarisarjoja mainostetaan joka bussipysäkillä ja naistenlehdessä, joskus uutuudet menevät ihan ohi. Seuraamamme OITNB:n uuden kauden alkamisen äkkäsin muistaakseni Nooran Instastoriesista. Uuden kauden Isänmaan puolesta sarjaa-tajusin Me Naisten pienestä kommentista. Ja taisinpa kyseisestä lehdestä bongata tiedon siitäkin, että viime sunnuntaina jatkui Yle TV1-kanavalla klo 22 ruotsalainen sarja Nousuvesi toisen kauden jaksoilla. Kuka seurasi ensimmäistä kautta? Ajattelin vinkata tästä toisesta heti, sillä kärryille pääsee kyllä, kun vasta yksi jakso on tullut ja se löytyy Areenasta tarvittaessa.

Nousuvesi (Springfloden) perustuu Cilla ja Rolf Börjlindin rikosromaaneihin. Ensimmäinen kausi esitettiin Suomessa kaksi vuotta sitten, syksyllä 2016. Poliisiopiskelija Olivia Rönning saa kotitehtäväkseen selvittää murhia, joita hänen edesmennyt isänsä aikoinaan tutki. Tapahtumat lähtevät vauhdilla liikenteeseen ja koukkuja riittää ihan viimeiseen jaksoon asti.

Toinen kausi alkoi sunnuntaina ja vaikka olen nähnyt siitä vasta yhden jakson, voin heti sanoa, että se on syksyn pakko katsoa-sarja. Toki jo ykköskausi vakuutti, mutta jo ensimmäinen jakso vei mennessään. Jännitti ja koukutti. Olivia törmäsi heti alkumetreillä murhaan palatessaan takaisin Ruotsiin Meksikosta. Jaksossa käytiin myös Ranskassa ja heitettiin monta koukkua heti alkumetreillä ilmoille.

Tykkään pohjoismaisissa televisiosarjoissa siitä samasta asiasta kuin pohjoismaisissa kirjoissakin: niihin on helppo samaistua, maisemiin, sääoloihin ja ihmisiin on helpompi samaistua kun tapahtumat ovat lähellä. Tukholman ja saariston maisemia on kuvattu useassa käänteessä hienosti! Voin siis lämpimästi suositella tätä sarjaa jännärien ja hyvän pohjoismaisen viihteen ystäville.

Popparit ja teemukit matkaan ja sohvannurkkaan pimeinä syysiltoina, vai mitä? Mikä on oma television suosikkisi?