Vihreä tee on parempaa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.

Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!

Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.

Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!

Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.

Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!

Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?

Me ollaan valmiina!

Tasan viikko vielä pitää jännittää ja laskea öitä ja sitten se alkaa – joulukuu! Siis aikuisethan ei täällä mitään päiviä laske (eipä!), vaan lapset ovat malttamattomia. Viikon kuluttua alkaa siis joulukuu, mikä tarkoittaa, että vihdoin niitä kalentereita saa avata! Ja onneksi saa, kyllä tätä onkin odotettu. Tule siis joulukuu, olemme valmiita! Joulukoristeita on laitettu esiin pala kerrallaan, polteltu kynttilöitä ja nyt kalenteritkin ovat esillä. Miten meidän kalenterimme valikoituivat tänä vuonna?

Tämä kalenterihommahan on mennyt nykyään ihan hurjaksi, kalentereita täytetty leluilla, kirjoilla, kosmetiikalla ja sillä perinteisellä karkilla. Hinnat ovat kyllä ihan poskettomia, 90 euroa joulukalenterista on… Paljon. Olen kahtena edellisenä vuonna saanut kosmetiikkakalenterin lahjaksi ja siitä on jäänyt ihan ok-fiilis. Kahden vuoden takaisesta Body Shopin kalenterista käytin juuri vikat saippuat, sen mukana tuli ihan liian monta pikkupulloa saippuaa. Viime vuoden Lumene-kalenteri oli parempi, mutta ärsyynnyin, kun kalentereita purettiin somessa ennakkoon ja kalenterin takanakin lukee mitä siellä on – on todella vaikeaa olla spoilaantumatta! Ja pikkupullojen tuoma roskan määrä onkin ihan oma lukunsa.

Mietin, että hommaan tytöille yhden kalenterin puoliksi, jos pääsevät sopuun minkä haluavat. Ei karkkia joka päivälle, joten ehkä kirjakalenteri tai…? Kaveri kehui, että heillä oli viime vuonna Ryhmä Hau-kalenteri, josta tuli ihan fiksuja leluja (moi vaan jos luet tätä!), joten päädyimme siihen. Yksi Ryhmä Hau-kalenteri ja toiselle parittomat, toiselle parilliset päivät. Mietn, että pitäisi tehdä itse kalenteri, mutta sen tein pari vuotta sitten ja yllätyin, miten en jotenkaan keksinyt aina täytettä kalenteriin.

Mutta sitten koittikin yllätys! Serkkutytön ristiäisissä tuore äiti ojensi molemmille tytöille käsintehdyt kalenterit. Olipa aikamoista, että ristiäishommien lomassa teki vielä kalenterit! Ja tätä on nyt sitten odotettu – mitä ihmettä on noissa mystisissä pussukoissa, milloin saa avata? 14 yötä tuntui yhdessä vaiheessa loputtomalta! Mutta kohta, kohta meille selviää tädin pussukoiden sisältö, minuakin kiinnostaa hirveästi!

Viime vuonna minulla oli myös Teeleidin joulukalenteri, josta tulee annos hyvää irtoteetä joka aamu. Se on itsetehty Jyväskylässä, tee on laadukasta irtoteetä ja sillä tukee pienyrittäjää, joten tuo teekalenteri oli minulle itsestäänselvyys. Viime vuonna jäin miettimään Lakridsin kalenteria niin pitkään, että ne loppuivat – nyt sekin on korjattu. Lakukalenteri on taas minulle ja miehelle puoliksi, koska joka luukusta pitäisi löytyä tuplana lakupalloja. Tiedättekö ne järjettömän ihanat, värilliset lakukuulat, joita Lakrids myy?

En siis malta odottaa, mitä tyttöjen kalenterista löytyy, onko Ryhmä Hau menestys ja hei, että voi aloittaa joka aamun joulukuussa lakupalalla ja uudella teemaulla. Unelmissani vielä lumisadetta ikkunasta katsellen ja pimeistä aamuista nauttien. Liian ihanaa! Tule jo joulukuu, olemme valmiina!

Mihin kalenterivalintoihin siellä on päädytty? Iloista marraskuun vikaa viikonloppua!

P.S. Virittelen perinteisesti myös blogin puolelle joulukalenterin iloksenne, olkaahan kuulolla! 

Teetä ja tivolia

Huomenta ja sateista keskiviikkoa! Miten arkeen laskeutuminen on sujunut siellä? Meillä pidetään sairastupaa, vaihteeksi. Mutta siitä ei enempää, vaan ihanasta vapusta! Emme päässeet sairastelujen vuoksi pääsiäisenä Jyväskylään ja seuraavaan kertaan tulee aikaa, joten oli aivan ihanaa päästä nyt muutamaksi yöksi putkeen paikalle. Mies sai järkättyä maanantain vapaaksi ja näin ollen ehdimme nähdä niin kummit, mummit, isomummon kuin ystävätkin. Kiertää tivolin ja nauttia brunssista, joka oli ainakin minulle ja kälylle ihan unelmien täyttymys. Käydä useammalla juoksulenkillä ja kokata mummilassa brunssia. Tuli ainakin syötyä! Kolme yötä tuntui siltä, että olisin ollut jossain minilomalla ja silti tulimme eilen niin ajoissa kotiin, että ehti vaikka mitä.

Mutta siihen vappuaaton brunssiin, se nimittäin nautittiin lempparipaikassani Teeleidissä. Itselleni tällainen brunssi, jossa saa valita kannullisen teetä ja hintaan kuuluu vielä uudelleenhaudutus on ihan parasta. Jokainen seurueessamme valitsi eri teen, kaksi maisteli vihreää teetä, mies otti sitruksisen Halssila-teen, minä perinteisen Assamin ja pikkuveli joi Teeleidin uutuutta, Lady in Blackia. Siinä tuoksui ja maistui vahvasti lakritsa! Esikoinenkin maisteli reippaasti vihreää teetä, näin meille saadaan ehkä toinenkin teenjuoja perheeseen!

Brunssi puolestaan oli kauniisti katettu ja siitä kiva, että mukana oli monia makuja ja kaikkia pienet annokset, joten saimme maistella vaikka mitä. Makeanpuoleinen se oli, mitä käly taas ylisti kovasti, hän kuulemma rakastaa tällaista. Todellinen kello viiden tee, kuten äitini totesi. Oli macaronseja, panna cottaa, herkulliset pienet rahkamunkit, ihanaa fetapiirakkaa, mozzarellapiirakkaa, croissantteja… Ihan napakymppi, jos minulta kysytään. Saimme jopa istua rauhassa teellä, kun lapset päätyivät höpöttämään ummet ja lammet Teeleidin Annelle ja hänen työntekijöilleen. Paikassa on muuten nykyään mahdollista saada myös kuohari teen kylkeen! Kaiken kaikkiaan tunnelma oli ihanan rauhallinen ja viipyilevä verrattuna moneen vappubrunssiin ja hälinään ja meillä oli ihana nurkkapöytä, jossa istuimme rauhassa. Jos brunssia on tarjolla toistekin, lämmin suositus jälleen Teeleidille! He myyvät myös nurkan takana olevien mehiläisten tekemää hunajaa nykyään, tämä oli minulle uusi tuttavuus!

Teeltä siirryimme Suomen tivoliin, joka tekee minulle sen vapun. Emme käy koskaan katsomassa teekkarikastetta tai mene Särkänniemeen vappuna, Särkkä on kesäjuttuja. Ylipäätään vappu Tampereella ei tunnu vapulta. Kyllä sen tekee perinteinen tivoli, jossa on pyöritty lapsena ja teininä, se on vain vappuperinne! Tällä kertaa saimme seuraksi ystäviä ja sydämeni suli, kun katsoin kahta pikkutyttöä kävelemässä käsi kädessä laitteesta toiseen, halaamassa ja syömässä samaa hattaraa. Ystävät ovat kyllä jotain korvaamatonta, enkä voinut olla taas miettimättä, miksi nämäkään eivät asu lähempänä! Erityisen hellyttävää heissä on se, että isänsä ovat tunteneet koko elämänsä ja jakavat monet muistot, toivottavasti näillekin tytöille niitä kertyy.

2-vuotias hurjapäämme halusi juosta myös isompien perässä kaikki laitteet mihin pääsi, mitä kovempi vauhti, sitä leveämpi hymy. Väliajat hän tanssi tivolissa pauhaavien musiikkien tahtiin ja nautti vappuhumusta. Kyllä oli ihana vappuaatto lasten ehdoilla ja onneksi vielä sateeton sellainen!

Väsyneet tytöt jatkoivat iltaa kylpemällä mummilassa, mekin palasimme mummilaan jutellen siitä, miten tällaisista vapuista jää niin paljon parempi mieli kuin niistä rymyvapuista. Kiitämme seurasta ystävät!

Sitten vielä loppuun: Teeleidi uusii pakkauksensa ja uudet pakkaukset ovat sekä tyylikkäitä, että kivan informoivia, sillä niistä näkyy pitkälle onko kyseessä vihreä, valkoinen vai musta tee. Rooibos on saanut suloisen pinkin paketin ylleen. Anne antoi nämä minulle maisteltavaksi ja olen jo haudutellut useamman mukillisen niin mustaa kuin rooibosta, jotka ainakin ovat ihan napakymppejä. Rooibos on rocky road-versiota ja ihan oikeasti maistuu ihanan kermaiselle, hyvin erilaiselle kuin perinteinen rooibos! Join kolme mukillista eilen iltateetä, ihanaa!

Mustassa teessä maistuu puolestaan mm. ruusunmarja, gojimarja, vadelma ja granaattiomena ja siitä lähtee ihanan marjaisa ja hieman kirpeä tuoksu. Vihreä tee kätkee sisälleen mangoa ja aurinkokukan terälehtiä ja valkoinen puolestaan granaattiomenaa ja magnoliaa.

Koska keli on ainakin Tampereella nyt kurja ja sateisella kelillä teen juominen on ihanaa, päätin arpoa yhdelle lukijalleni tuon valkoisen ja vihreän teen. Huikkaa tähän postaukseen mitä vain, vappukuulumiset, lemppariteesi, toukokuun suunnitelmat tai päivän fiilikset – ja olet mukana kahden teen arvonnassa! Suljen arvonnan sunnuntaina 6.5.2018 klo 18. Toki saa kommentoida vappujuttuja muutenkin, jos et halua mukaan teearvontaan.

Ihanaa keskiviikkoa sateesta huolimatta, heittäkäähän vappukuulumisia kehiin!