Apua mikä fiilis iski, kun vesi lorisi eilen pitkin rännejä ja päivää aiemmin sataneet lumet näyttivät sulavan vauhdilla. Meinasi iskeä hätä! Toivottavasti pakkaset ja lumisateet vielä palaavat! Kun kovilla pakkasilla laitoin ensi kertoja päähäni kuvissa näkyvän hattaran värisen pipan, te aloitte kovasti kysellä Instagrammissa mistä se on kotoisin. Minäpä kerron, mutta haluan palata ennen sitä aiheeseen, josta virisi Instagrammissa keskustelua perjantaina. Aiheen avasi Ellu kysymällä kuvansa alla miksi meillä on niin yleisesti puhetapa, että kaikki kiva ja normaaliin elämään kuuluva täytyy ansaita? Käytätkö itse tätä puhetapaa?
Ansaittu viikonloppu, ansaittu jälkiruoka, ansaittu kahvitauko tai ansaitut päiväunet
Huomaatteko, miten usein esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lukee ”nyt ansaitun viikonlopun viettoon”? Tai ”koko koti siivottu, nyt ansaitsen palan suklaata ja kupin kahvia”? Urheilusuorituksista saatetaan kirjoittaa ”15 kilometrin lenkki takana, nyt olen ansainnut pizzan ja lepopäivän”.
Onko se jokin suomalainen mentaliteetti, joka siellä taustalla puhuu? Että kaikki pitää ansaita aina? Viikonloppu tulee joka viikko (toki se ei kaikilla tarkoita vapaa-aikaa), oli sitä sen enempää ansainnut tai ei. Lepopäiviä tulee viettää joka ikisen välillä. Se kuuluu normaaliin elämään levätä välillä. On viisautta nukkua päiväunet jos siihen on tilaisuus ja väsymystä on, ei niitäkään tarvitse sen kummoisemmin ansaita. Kahvihetken kanssa voi ottaa pari palaa suklaata, vaikkei alle olisi juossut kymmentä kilometriä lenkillä.
Nämä kaikki suoritukset jälkeen ansaitut ns. normaalit asiat (lepo, herkuttelu, viinilasillinen, sauna, telkkari yms. ovat ihan normaaleja elämään liittyviä asioita, joita ei tarvitse sen enempää ansaita) liittyvät siihen, miten armollisia olemme itsellemme. Olen itse ehkä huonoin esimerkki tässä asiassa, sillä vaadin itseltäni paljon ja unohdan kehua itseäni monesti, mutta viime vuosi on koulinut tässäkin asiassa aika paljon ja laskenut rimaa. Jos siltä tuntuu, voi välillä olla sohvalla koko päivän. Se on mahtavaa vastapainoa hektiselle arjelle. Toivoisin, ettemme pitäisi niin hanakasti yllä tätä lepohetkien ja hemmottelun ansaitsemispuhetta, vaan olisimme itsellemme armollisempia. Yritetäänkö yhdessä pysähtyä miettimään, miksi sitä käyttää puheessaan tällaista ansaitsemis-muotoa? Myönnän kyllä sen, että joskus kun on saanut kasaan jonkin ison projektin tai jokin myynti mennyt läpi, tuntuuhan se itsensä hemmottelu jotenkin hienommalta kuin ihan vain keskellä tavallista päivää!
Hattaran värinen chunky beanie
Ja sitten asiasta kukkaruukkuun eli tuohon pipoon! Alkuvuodesta bongasin naisyrittäjistä ketjun, jossa kyseltiin hyvän pipon perään. Vastauksia oli monta, mutta minulle hyppäsi silmiin täydellisen väriset muhkeat pipot, joita eräs naisyrittäjä tekee itse. Täydellinen vaaleanpunainen, ihana lila, niin omia juttujani! Hän kutoo ne villa-alpakasta joka ei juurikaan kutita kuten tavallinen villa ja vitsi että ovat lämpimiä pipoja! Tilasin siis omani facebookin kautta ja vain pari päivää myöhemmin sen sain. Sitten olikin edessä ne -23 astetta päivät ja ei palellut sitten yhtään, aivan täydellinen lämmike talvikeleille.
Kyselitte Instassa paljon siitä, mistä näitä pipoja saa, joten päätin avata asian blogiinkin. Instagrammista löydätte pipon tekijän tilin nimellä @pajuknits ja voin todella lämmöllä suositella siistiä ja kaunista pipoa, joka päässä ei palele. Olen ollut siitä niin ylpeä, että päässä oli kun meitä kuvattiin alkuviikosta telkkariin. Toivottavasti nuo pätkät pääsevät eetteriin asti!
Takista kirjoitinkin aiemmin, sekin on niin ihana että! Olin ajatellut ulkoiluttaa sitä tänään rinteessä, mutta vesisade pistää nyt vähän kapuloita rattaisiin ja hiihtovalmentajan tekemässä treeniohjelmassa on vielä jäljellä pitkä sauvakävely. Ehkä siitä tulee päivän aktiviteetti.
Kuka muu ihastui muhkeaan pipoon? Mitä tänään suunnitelmissa, onko teillä vesisade vai talvikelit? Leppoisaa sunnuntaita!