”ONKO SINULLA TATUOINTI?!” Mummoni huusi näin, kun näki vilauksen tatuoinnistani 12 vuotta sitten. Olin yrittänyt peitellä olkapäähäni ottamaani pientä kuvaa, mutta yökylässä hän näki sen. ”Et sitten ota yhtään lisää” hän vannotti. Tatuoinnit eivät ole olleet huudossa meidän suvussamme, mutta itse olen nuoresta asti haaveillut jonkinlaisesta kuvasta ihossani. En vain koskaan osannut päättää minkälaisen haluaisin ja homma jäi.

Ensimmäinen tatuointini elokuussa 2008 Takomossa

Kun olimme asuneet ensimmäisen vuoden Thaimaassa, olin ylittänyt itseni aika monesti tuona talvena. Opettelin sukeltamaan, vaikka ajattelin aina, etten uskaltaisi sitä tehdä. Opin tuntemaan aivan uuden maailman pinnan alla ja valtavan määrän kalalajeja. Hymyilin aina nähdessäni vuokkokaloja pyörimässä kodeissaan. Ne ovat ihania! Opettelin elämään uudessa kulttuurissa, ajamaan mopolla ja työskentelin sukellusfirmassa, aluksi niin, etten tiennyt tuon taivaallista koko lajista!

Kun sitten palasimme kesäksi 2008 Suomeen ennen seuraavaa Thaimaan talvea, olin jotenkin rohkeampi ja itsevarmempi kuin ennen. Menin moottoripyöräkouluun ja ajoin A-kortin tuona kesänä ja varasin sen tatska-ajan elokuulle. Pyysin ystävääni, joka on taitava piirtämään piirtämään minulle Nemon eli anemone fishin eli vuokkokalan. En halunnu siihen värejä, kun ajattelin niiden haalistuvan.

Joku suositteli paikkana minulle Takomoa ja sinne menin valmiin kuvani kanssa, joka piirrettiin ihoon ja hakattiin siihen pysyvästi. Vaikka tein kaiken ohjeiden mukaan (ei hikoilua tai saunaa aluksi yms.), tatuointi irtosi joistain kohdin ihan kokonaan, viiva hävisi sen parantuessa. Otin yhteyttä Takomoon ja homma uusiksi, koko kuva tehtiin uudelleen ja toisella kertaa se parani ja pysyi.

Väri ovat juttuni

Tuon talven minulla sitten oli Thaimaassa mustavalkoinen vuokkokala, joka muistutti siitä rohkeudesta, mitä vaati uudessa kulttuurissa asuminen ja pinnan alaisen maailman tutkiminen. Thaimaan vuodet ovat yksi todella iso ja merkittävä virstanpylväs elämässäni ja halusin ne muistaa. Siksi oli selvää, että valitsen jonkun kalan ihooni ja aika pian tiesin minkä, onhan siinä vähän Disney-vibaakin.

Aloin kuitenkin kaivata niitä värejä, joten seuraavana kesänä varasin ajan tuolloin Hämeenpuistossa toimineeseen tatuointiliikkeeseen, jota ei valitettavasti enää ole. Sitä piti ihana nainen, muistaakseni nimeltään Jenni. Annoin hänelle täysin vapaat kädet, en siis tiennyt, mitä selkäni takana tapahtuu. Pyysin, että värittää kalan ja piirtää sille vähän elinympäristöä mukaan. Olin lopputulokseen todella tyytyväinen! Ihana!

Tatuoinnin ottaminen Thaimaassa

Tähän hommaanhan jää sitten aivan koukkuun. Toisena Thaimaan talvena otin tatuoinnin Phuketissa, Karon Beachilla olevassa liikkeessä, jota moni oli suositellut ja siellä käynyt. Halusin alaselkään kilpikonnan ja tatuoija oli hädissään, ei hän osaa piirtää kilpikonnaa! Toimitin tatuoijalle mieheni ottaman kuvan kilpikonnasta uimassa pinnan alla ja sen mukaan hän luonnosteli paperille kilpparin. Hyväksyin sen ja sitten se olikin jo tuntia myöhemmin alaselässä. Parantui muuten hyvin kuumassa ja kosteassakin ympäristössä ja hintahan on puoli-ilmainen verrattuna Suomen tatskahintoihin!

Miksi halusin kilpikonnan? Tämä onkin outo juttu. Vuonna 2005 käytin paljon messengeriä. Siis sitä vanhaa mikä oli pöytäkoneella ja viestittelin sillä ystäville. Yhden pariskunnan nimenä luki miehen nimi + eläin vaimon kohdalla. Minä sanoin että haluan myös olla joku suloinen eläin, panda on tosi kiva! Kirjoitin sitten nimeksemme miehen nimi + Tao Tao, koska rakastin ohjelmaa lapsena. Kerran baarissa tuli vastaan puolituttu, joka oli messengerissä myös, mutta emme viestitelleet. Ei siinä sumuisassa illassa muistanut nimeäni, vaan sanoi että sä oot se joku Tau tau niin kuin siellä mesessä lukee. Kerroin olevani Katja, mutta se sana tau tau jäi elämään kieleemme.

Kun Thaimaassa olimme sukeltamassa ja pidimme taukoa sukellusten välillä, huusi laivapoika kovaa TAU TAU! Olin hetkellisesti hämmentynyt, mistä hän tietää sen lempinimeni? Mitä ihmettä! Kävi aika pian selväksi, tau on thai-kielellä kilpikonna ja hän huusi meitä katsomaan pinnalla olevaa kilpparia. Nauratti. Miksi kävi ajatus mielessä, että thai-kielinen laivapoika alkaisi minua lempinimellä huutamaan. Mutta tuo koko ketju oli niin hassu, että oli selvää, että haluan kilpparin selkääni. Taun.

Kolmas tatuointiaika Putkassa

Olin varannut vielä kolmanteen tatskaan ajan loppukesälle 2009 Putkaan, jota niin valtavasti kehutaan. Halusin nilkkaani Leijonakuninkaan. Siis Simban. Miksi? Se olisi muistuttanut minua toisesta ajasta, jolloin jännitti ja ylitin itseni. Ajasta, kun lähdin yksin Tansaniaan tekemään graduhaastatteluja ja jännitti olla yksin Afrikassa ja työskennellä siellä. Sitten töiden päätteeksi menimme safarille ja näin sen simban siellä oikeasti, simbahan tarkoittaa leijonaan suahilin kielellä. Biisi Leijonakuningas-leffasta laulettiin häissämme. Halusin ikuistaa nuokin muistot itseeni.

Kävi kuitenkin niin, että päädyin syksyllä 2009 matkaopaskurssille ja siellä sanottiin, että näkyviä tatuointeja ei saa olla ja jos on, ne tulee peittää. Peruin sen nilkkakuvaani varaamani ajan, se tuntui liian vaivalloiselta ajatukselta peittää se aina, sillä tokihan nilkka näkyy kuumassa maassa aina.

Mutta ehkä vielä joskus! Tatskat kantavat tarinoita matkassaan ja en ole kyllä katunut niitä vielä kertaakaan hetkeäkään! Päinvastoin, ne ovat todella tärkeitä ja olen niistä ylpeä.

Löytyykö sinulta kuvia ihostasi?