Työ joulutorilla

Ihanaa talvista kolmatta adventtia! Tänään taas olen tonttuna myymässä kello 11-19 Tampereen joulutorilla. Tänä vuonna olen katsonut yhtä lempipaikoistani eri vinkkelistä, sillä olen ollut mökin sisällä kirkkaasta aamupäivästä pimenevään iltaan asti. Ette usko, miten paljon kahdeksan tunnin aikana näkee kaikenlaista. Olen katsellut arkipäivänä iloisia koululais- ja päiväkotiryhmiä. Katsellut viikonlopun ruuhkia ja laskeskellut nähneeni yli 100 samanlaista olkalaukkua. Arvaatteko mallin?

Olen vilkutellut rattaissa oleville taaperoille ja saanut yhden nauramaan ääneen, ilman että vanhempansa huomasivat. Olen tavannut joka päivä joulupukin. Oppinut pitkän soittolistan joululauluja ulkoa ja lauleskellut yksin mökin sisällä. Olen nähnyt karkaavan labradorin metsästyksen ja nähnyt monta erilaista koirien jouluasua. Olen kuullut monenlaisia tarinoita niin minulle kerrottuna, kuin ohikulkijoiden juttelemina. Milloin sitä olisi itseksensä paikallaan kahdeksan tuntia ja katselisi ohikulkijoita? Ei ikinä. Olen ollut iltaisin täynnä tarinoita. Vaikka asiakkaita palvelee ja heille juttelee, päivän aikana tulee myös aika paljon vain ”odoteltua”.

Olen kuullut lauseita ”äiti haluan olla karusellissa loppuelämäni” ja hymyillyt toritontulle, joka kurkkii mökkien takaa. Ihmiset ovat iloisia ja joulutunnelma tarttuu. Mökeistä roikkuvat jääpuikot ihastuttivat kuopustani ja hymyilen jokaisella kerralla, kun lapset hihkuvat komean jääpuikon perään. On niitäkin lähtenyt muistoksi torilta.

Tampereen joulutori ja Luonkos

Minä olen siis myymässä luonnonkosmetiikkaa Luonkoksella ja useampi seuraaja onkin tullut jo moikkaamaan. Luonkoksen tuotteet ovat ihania ja vastuullisia ja niitä onkin ilo myydä. Meitä on kolme myyjää, joista aina yksi kerrallaan paikalla torilla. Sekin tekee sen, ettei mökissä tule juteltua kaverimyyjälle, vaan katseltua asiakkaita.

Tori on muuttunut viime päivinä satumaiseksi lumisateen myötä. Hassua kyllä, kun olen siellä mökissä avaamisesta sulkemiseen, en ole ehtinyt kiertää torilla juuri ollenkaan. Siksi siellä piti käydä vapaapäivänäkin!

Ulkona seisominen on yllättävän rankkaa, sillä kylmyys meinaa väkisin pyrkiä kehoon ja seisominen paikallaan verottaa siihen tottumattoman selkää. Ja vielä ei ole edes kylmä! Sainkin vinkin kokeneemmilta torimyyjiltä miehen kengistä ja testasin eilen. Toimi, sillä ilmatilaa jää enemmän ja saan useammat sukat kenkiin.

Olen hyvin kiitollinen tästä työstä, sillä epävarmat ajat ovat taas saaneet yrittäjän vähän pulaan ja meilläkin sähkölaskut kipuavat pilviin kiitos pörssisähkön ja omakotitalon. Tämä jouluinen työ tuo taas uusia kontakteja, jouluiloa ja pelasti yrittäjän loppuvuoden!

Tampereen joulutorin yhteishenki

Torilla on monia myyjiä, jotka ovat olleet siellä sen 15 vuotisen historian aikana joka kerta. He tuntevat toisensa, auttavat ja vinkkailevat, moikkaavat ja hymyilevät. Minähän olin aivan uusi kasvo joukossa, jonka takia halusin osallistua myyjien tutustumisiltaan tällä viikolla. Kannatti. Sain nimiä ja kasvoja eri mökkien myyjille. Oli ihana fiilis olla eilen torilla, kun useampi myyjä jäi juttelemaan ohi kulkiessaan. Olen osa jotain porukkaa! Se tuntuu hyvältä, kun sitä yksinyrittäjänä puuhailee niin paljon yksikseen.

Tampereen joulutorin takana puuhailee sydämellinen Rami Lehtinen tiimeineen. He ovat kehittäneet joulutoria innolla ja se on vuosi vuodelta parantunut ja kasvanut. Mitä vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Tampereen joulutorista on tullut yksi Suomen suosituimmista, jos ei suosituin, eikä ihme. Sen yhteishenki, kompakti koko ja mieletön saavutettavuus ovat vertaansa vailla. Yrittäjät tekevät täysillä töitä ja jaksavat hymyillä päivästä toiseen.

Ylpeänä olen osa porukkaa ja suuntaan kohti toria. Yleensä avaamishetkellä soi Britney Spersia tai Haloo Helsinkiä joululistalla, katsotaan näinkö tänäänkin.

Sydämellisesti tervetuloa torille ja tietenkin Luonkokselle!

T: pinkki tonttunne

Ihanin Tampereen joulutori

”Äiti tule jo!”, hoputti lapseni minua bussiin. Hän kiiruhti kohti Koiramäkeä, kun äiti vielä kuvasi innostuksissaan vielä yhtä joulupalloa, jota ei muista aiemmin nähneensä Tampereen Joulutorilla. Viime lauantaina viimeisetkin mökit avasivat ja saammekin nauttia vielä pari viikkoa ihanasta tunnelmasta. Kun torille sukeltaa sisälle, se jotenkin piilottaa ympäröivän keskustan. Tai oikeastaan, näyttää mökkien yli keskustan kauneimmat palat, upeat vanhat rakennukset, kuusen latvan ja kauniit seinille heijastetut valot. Piilottaa liikenteen ja kaiken arkisen. Se takaa, että pääset hetkessä joulun tunnelmaan. Joulun tuoksut, joulumusiikki ja rauha, joka paikasta henkii. Se on kuin toisesta maailmasta, ihan keskellä Tamperetta.

Vuodesta 2008 järjestetty Tampereen Joulutori ja perinteet

En enää muista montako vuotta Joulutorilta on löytynyt kuusi, jonka alla TÄYTYY käydä ottamassa kuva. Ainakin vuodesta 2017 asti itseltäni löytyy kuusesta kuvia. Se kuuluu jo torin vakiokalustoon, siinä missä ne kastanjatkin. Piparipoika Glögiravintolan nurkalla on toinen jo useita vuosia moikattu tyyppi. Hymyilin kuin vanhalle tutulle, kun ensi kerran näin tänä vuonna. Joulu alkaa torilta.

Sieltä saa ihanat puurot, lämpöiset glögit ja monenlaisia herkkuja niin joulupöytään kuin joululahjaksi. On käsitöitä, kauniita koruja, pipoja ja leluja. Pyynikin munkkeja ja tuoretta leipää. Makkaraa hiukopalaksi.

En tiedä kyllä juurikaan mitään ihanampaa, kuin kulkea joka kerta keskustaan osuessa torin läpi. Rakastan sen tunnelmaa vuodesta toiseen!

Varaa iglu Joulutorilta!

Tätä suosittelen ehdottomasti – torilta saa varata tunniksi lämmitetyn iglun. Sinne voi kantaa glögiteltasta puurot ja glögit ja nautiskella tunnelmasta sekä maisemista. Keskellä toria, aivan omassa rauhassa ja ihanien lämpölamppujen alla. Tunnelma on täydellinen! Igluja on kaksi ja niihin mahtuu maksimissaan 10 henkilöä kerrallaan. Iglut ovat maksuttomia arkisin klo 11-17 ja muulloin maksavat 20e/tunti. Varauksia voi tehdä sähköpostilla info(ät)tampereenjoulutori.fi. Toivottavasti vielä tilaa riittää, sillä iglut ovat yksi parhaita juttuja torilla (huomaa koronapassivaatimus, lisää täältä).

Me nautimme puurot sekä glögit kaikessa rauhassa iglun lämmössä. Lapsi halusi ehdottomasti hakea vielä yhden joulutorin pakko saada-jutun, nimittäin suklaalla päällystetyn omenan! Niitä olen hakenut jopa kaverille toiseen kaupunkiin vietäväksi, hän oli sitä mieltä, ettei joulua tule ilman noita suklaaomenoita!

Ota siis hetki arjesta aikaa ja istu rauhassa alas. Kuuntele, haistele, tutkaile ja nauti. Yksi Tampereen parhaista joulujutuista on täällä ja avoinna joka päivä kello 11-19 (Glögiravintola kello 11-20).

Ja hei! Sunnuntaina 12.12.2021 vietetään lasten sunnuntaita, paikalla on muun muassa Muumit ja joulupukki! Silloin kannattaa ainakin piipahtaa torilla!

Joko olet käynyt Joulutorilla tänä vuonna?

6 yötä! Miten meillä vietetään joulua poikkeusaikoina? Tämä joulu on erilainen kuin aiemmat.

Wau! Melkein yhden käden sormilla voi laskea yöt jouluun! Ei sillä että minä niitä laskisin, sillä olen edelleen sillä kannalla, että joulun odottaminen on parasta. Se parin päivän joulupyristys on niin nopeasti ohi ja täynnä hössötystä. Sitten tulee haikeus – pitääkö tosiaan luopua kuusesta vieressäni, jonka kanssa olen tehnyt kaksi kuukautta töitä? Keskusta tyhjenee joulutorimökeistä ja piparitalo saa kyytiä. Oi voi, tämä fiilistely on ollut parasta!

Mutta täällä on kaksi pientä tyttöä, jotka alkavat ratketa liitoksistaan. 6 yötä enää! Heidän joulukalenterinsa ovat olleet muuten aivan hittejä, varsinkin Barbie-kalenteri on ollut todella hintansa väärti. Ei yhtään lelutoivetta ole tullut 4-vuotiaalta ja sanoisin, että se on osaltaan sen ansiota, että joka aamu tulee joku uusi juttu kalenterista jolla leikitään. Ekaluokkalaisen suurimmat toiveet, sähköpyörä sekä oma marsu eivät nyt taida toteutua. Olen itse omistanut viisi marsua, mutta sanonut tytöille, että kun pystyvät itse huolehtimaan siitä, palataan asiaan. Se aika ei ole vielä.

Jouluperinteet – onko meillä sellaisia?

Minulta kysyttiin, millaisia jouluperinteitä meillä on. Pestäänkö sauna, mitä tehdään jouluvalmisteluiksi? Totuushan on, että me emme ole olleet vielä yhtään joulua kotona, joten koti on jäänyt aina vaille joulusiivousta. Kolme joulua meni Thaimaassa ja olivat yksi vuoden kiireisimmistä ajoista töissä, joten juhlinnat jäivät ja töitä painettiin. Ainoa päivä muuten, kun sukelluskeskus oli kiinni oli 1.1. ja saimme aina koko porukka juhlia uutta vuotta.

Mutta muuten olemme viettäneet kaikki joulut minun vanhemmillani Jyväskylässä. Edessä on 20. joulu miehen kanssa yhdessä, eli perinteet ovat hyvin tiukassa. Siellä on tehty samoihin astioihin kuin lapsuudessa ruoat, meidän ihan ykkösperinteet joita väännämme miehen kanssa ovat olleet rosolli ja lanttukuutiot. Äiti on hoitanut perunalaatikot, mummoni yleensä tehnyt lanttu- ja porkkanalaatikot. On aina, ihan aina ollut oikea kuusi, joka on koristeltu aatonaattona ja saunottu on paljon, jouluksi on yleensä hommattu vielä vasta (kuka muuten sanoo vihta, meillä aina vasta?).

Pukki on käynyt monesti jouluillallisen jälkeen, mutta viime vuonna otimme jo ennen illallista hänet kylään ja se oli ihan fiksu veto. Lapset saivat jotain suuhunsakin jännitykseltään. Parina viime jouluna meillä on ollut vielä palju vuokralla, eli kaikki joululeffat ja konsertit ovat jääneet väliin, kun olemme kökkineet uikkarit päällä pihalla paljussa. Aivan parasta! Minä olen ostanut Tampereelta perinteisesti hirveän kasan juustoja, joilla on aloitettu joulu aatonaattona. Meillä on pieni suku, kaksi veljeäni vaimoineen/perheineen ja mummoni ja vaihtelevasti veljeni ovat aattona anoppilassa. Eli 19 vuotta takuuvarmasti vanhemmillani on ollut paikalla me kaksi, välillä koiran kanssa, nyt kahden tyttölapsen kera.

Vuonna 2020 jouluperinteet menevät uusiksi?

Niin, menevätkö? Osaltaan kyllä. Epävarmaa on ns. loppuun asti missä vietämme joulun, jos vaikka sairastumme. Joten olen leiponut omaan pakkaseen saaristolaisleipää, meillä on kuusi ja pipareita ja olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatamme jäädä kotiin tänä vuonna. Mutta on myös toinen suunnitelma: palju on vuokrattu ja neuvottelin tarkkaan perumisehdot ja valitsin sen paljuvuokraamon, joka antoi parhaat ehdot perumiseen. Pukki on tilattu, mutta tällä kertaa nopealle vierailulle autokatokseen.

Lisäksi mummoamme emme uskalla ottaa mukaan joulunviettoon. On sovittu, että hän voi tulla autokatokseen kanssamme fiilistelemään, mutta sisälle emme uskalla. Tänä vuonna jäi myös käymättä Helsingissä toisen mummoni luona näin joulun alla. Suretti, mutta nyt oli valittava näin. Veljeni hoitaa hänelle lahjaksi vanhan älypuhelimensa ja siihen uuden sim-kortin, 94-vuotias mummoni oppii toivottavasti käyttämään sen verran älypuhelinta, että saamme hänet jatkossa videopuheluiden päähän. Käymättä jää myös kyläpaikat Jyväskylässä, jos sinne pääsemme. Aiemmin on ollut ihanaa nähdä hyviä ystäviä, joita asuu Jyväskylässä useita. Lukioporukan kanssa on lähdetty monesti ns. tapaninpäivän tansseihin. Kyläilty vähän siellä sun täällä. Ei tänä vuonna. Olen yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten pysty sanomaan missä olen jouluna vielä näin kuutta päivää ennemmin ja lapset ovat hirveän hyvin ottaneet vastaan sen, että joudun vastaamaan epämääräisesti.

Vuosi 2020 on lisännyt omaa halua hyväntekeväisyyteen

Tämä vuosi on koetellut kaikkia tavalla tai toisella. Se on ainakin itselläni nostanut halun auttaa siinä määrin, kun vain pystyn. Keräsimme Hannan kanssa Ensi- ja turvakodille lahjoituksen, josta tuli suurin heidän koskaan saamansa. Se oli iso projekti, johon meni valtavasti tunteja, mutta lopputulos palkitsi aivan täydellisesti!

Lisäksi päätin tilata opettajille niin kouluun kuin päikkyyn joulumuistamisen Fiksuruoalta. Siksi, että vähennän ruokahävikkiä enkä osta mitään turhaa ja siksi, että tilaamalla Fiksuruoan joulupaketin teki samalla hyväntekeväisyyttä. He nimittäin lahjoittivat Joulupuu-keräykseen samanlaisen paketin jokaista ostettua kohti. Näin sain samalla lahjoitettua neljä pakettia Joulupuu-keräykselle!

Viimeisen hyväntekeväisyyskohteeni oli yh-äiti lapsineen Tampereelta. Heidät bongasin Facebookin Apua käsi sydämellä-ryhmästä, jossa on ympäri vuoden erilaisia avunpyyntöjä. He kaipasivat ruoka-apua ja minä vein keskiviikkona ovelle kaksi kassia ihan perusjuttuja, kuten mysliä, puuroa ja lihapullia, mutta myös suklaata ja karkkia. Toivottavasti tykkäsivät ja siitä oli apua! Suosittelen lämmöllä tuota ryhmää!

Tänä jouluna ei menty joulukonsertteihin tai kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja. Tänä jouluna katsottiin Kaija Koon konsertti kotisohvalta ja tänä iltana meillä on edessä Saiturin joulun livestriimaus kotoa käsin. Tänä jouluna en juossut enkä juokse ollenkaan missään kaupoilla – lahjat eivät tunnu tärkeältä, kun vaakakupissa on läheisten terveys ja hyvinvointi. Tänä vuonna ja jouluna minussa heräsi suurin halu koskaan auttaa muita pahoinvoivia ja yritin tehdä hyvää enemmän kuin aiemmin. Siinä missä korona on kurittanut terveyttä ja taloutta, se on myös opettanut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, saanut unohtamaan joulukaupat ja -stressin ja keskittymään asioihin, mitkä ovat hyvin.

Olin todella kiitollinen eilen, kun vanhempani kävivät Tampereella päiväkylässä ihastelemassa joulutoria ja keskustaa. Se jo tuntui suurelta lahjalta. Oikeasti he antoivat kyllä valtavan ison lahjankin jo, uuden uunin ja astianpesukoneen, jotka hommattiin ennakkoon Black Friday-alennuksesta.


mekko ja neuletakki VILA/ kengät DR.MARTENS (kirppikseltä)/ korvikset UHANA DESIGN/ tonttulakki TOKMANNI/ teemuki käsintehty Suomessa, VALKOINEN PUU

Hyvin, hyvin kiitollinen kaikesta huolimatta tästäkin vuodesta, ekasta täydestä yksityisyrittäjänä. Olen katsonut maailmaa aika eri silmin tänä vuonna. Samu Sirkka onneksi pöllähtää telkkariin, oltiinpa me missä vain jouluaattona ja kukaan ei nuuski, onko paikkoja siivottu. Millä fiiliksin siellä ensi viikon jouluun? Menevätkö perinteet uusiksi?

P.S. Tiedättekö, tästä tuli 7. vuosi, kun mies seisoo kameran takana toteuttamassa kuvausideoitani. 7. Oot ihan mieletön, kiitos! <3