Dinot valtasivat Tampere-talon!

*pr-tilaisuus + omatoiminen käynti

Minä olen sitä sukupolvea, joka vaikuttui Jurassic Park-leffasta 1990-luvun alussa. Pelkästään sen musiikin kuuleminen nykyään herättää suuria tunteita sisällä. Jotain siinä leffassa oli 30 vuotta sitten, mikä vei mennessään. Toisaalta se oli pelottava, toisaalta toiveikas ja ainakin se oli jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Nyt leffoista ovat innostuneet lapseni ja toisen sain avecikseni viime viikolla järjestettyyn Tampere-talon Dinosaurukset-näyttelyn kutsuvierasiltaan. Miten vaikuttava olikaan, kun Pirkanmaan musiikkiopiston oppilaat soittivat tilaisuuden aluksi tuon ihanan tunnusbiisin. Pääsi heti dinojen maailmaan! Näyttely on rakennettu Italiassa, jossa sen on nähnyt jo yli miljoona katsojaa – se kertonee jotain näyttelyn tasosta!

Dinosaurukset-kesänäyttely – kuinka hurja se on?

Kesänäyttelyyn pääsee aina 13.8.23 asti. Minulla oli avecina kuopus näyttelyssä perjantaina ja esikoinen halusi tietenkin myös nähdä sen, joten maanantaina lähdimme katsastamaan sen uudelleen. Paitsi että. Kuten moni muukin museo, myös tämä näyttely on maanantaisin kiinni. Älä siis tee niin kuin me!

Perjantaina astuimme sisälle hämärään ja mietin, jännittääkö 7-vuotiasta suht pimeässä liikkuvat dinosaurukset, mutta ei jännittänyt yhtään. Katselimme liikkuvia dinosauruksia ja luimme teksteistä niistä tietoa, sitä oli saatavilla valtavasti! Suosikkijuttumme taisi kuitenkin olla virtuaalitodellisuuteen toteutetut lasit, joissa pääsi näkemään muun muassa kahden dinosauruksen taistelun. Lapsi halusi ehdottomasti katsoa kaikki läpi ja olivathan ne upeita. Kannattaa siis katsoa, niin lasten kuin aikuisten! On huikea tunne, kun istut tuolilla Tampere-talossa ja se tuntuu siltä, kuin olisit junassa keskellä pusikkoa kurkkimassa dinoja. Näihin täytyy vähän päivästä riippuen jonottaa, mutta jonot menivät vauhdilla!

Näyttelyssä saa kävellä dinosauruksen suuhun ja dinojen valtava koko tulee upeasti paikassa esille. Kuulin ympärilläni ihastuneita ”onpa hieno näyttely”-kommentteja, joten Tampere-talossa on onnistuttu upeasti! Näyttely kiehtoo ja sulkee omaan maailmaansa, vaikket suuren suuri dinofani olisikaan.

Upea Dinoshop

Näyttelyn lopussa pääsee kaivamaan dinosauruksen luita hiekasta. Lapseni oli varma, että jos kaivaa joka ikisen luun, saa jonkun palkinnon. Hän siis vietti vimmatusti aikaa hiekassa luita kaivaen. Minä kurkistelin ympärillä olevaan dinosaurus-puotiin, joka kyllä on hieman vaarallinen. Siellä on liikaa kaikkea ihanaa! Dinosaurus-muki, jonka pohjalla kurkkii dino oli ihana. On korviksia, valosarjaa, leluja, magneetteja… Täältä on vaikeaa päästä nopeasti ulos, jos aihe innostaa.

Tytöt ostivat omilla rahoillaan muistoksi ”taikapyyhkeet”, eli pienet kuutiot, jotka vedessä turpoavat oikeiksi pyyhkeiksi.

Näyttelyyn kannattaa varata aikaa noin 1,5 tuntia, riippuen toki onko ruuhkainen päivä ja kuinka tarkkaan tutkii jokaisen tekstin ja virtuaalitodellisuuden. Lopussa on myös kiva Dino-kahvila, jossa on muun muuassa dinokarkkeja. Kannattaa ottaa siis paikasta kaikki irti ajan kanssa ja ehdottomasti kokeilla jokaista virtuaalitodellisuutta! Suosittelen lämpimästi myös ostamaan liput etukäteen verkosta.

Avajaisten jälkeisenä aamuna lapsi totesi, että oli aivan liian kivaa käydä katsomassa dinoja ja oli innolla lähdössä heti uudelleen isosiskon kanssa. Suosittelemme siis lämpimästi tätä, iskee monen ikäiseen aivan varmasti! Meillä katsellaan taas tänä iltana kuten viikonloppunakin Jurassic Parkia televisiosta!

Kadonneen maun metsästys ja upea Tuulensuun Palatsi

*liput saatu

Keskiviikkoilta oli Tampereella sateisen harmaa, kun kävelin kohti Hämeenkadulla sijaitsevaa Tuulensuun Palatsia. Vuonna 1929 valmistunut talo on jo ulospäin loistelias ja arvokas, mutta ihan henkäisin ihastutuksesta, kun astuin sisälle. 21 vuotta Tampereella ja ensimmäinen kerta koko paikassa! Paikassa on toiminut elokuvateatteri aina vuoteen 1991 asti ja nykyään siellä on erilaisia tapahtumia tai paikan voi vuokrata omaan käyttöönsä. Piti ottaa vessaselfiekin, kun vessakin oli niin hieno! Kuvattavaa riittäisi loputtomiin. Täältä näet, mitä kaikkea ohjelmassa on luvassa, laitoin itselleni kalenteriin tuon 11.12. olevan leffabrunssin, minkä haluaisin kokea.

Show & Dinner – Kadonneen maun metsästys

Minulle oli myös aivan uusi kokemus tämä show & dinner-setti, jonka saimme keskiviikkona kokea. Ensi-iltansa sai Kadonneen maun metsästys-näytelmä, jossa loistavat Satu Silvo, Anna Hanski sekä Veeti Kallio. Luulin, että ruokailu tapahtuu esityksen aikana, mutta esitys taukosikin aina syömisen ajaksi ja valoja laitettiin enemmän päälle. Todella kiva näin, pystyi keskittymään molempiin, sekä syömiseen että esitykseen. Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti siitä, mitä tapahtuu, kun kokki menettää makunsa. Entä miten jatkaa eteenpäin, jos on mennyt maku ihan kaikesta elämässä? Laulujen siivin käydään niin Italiassa kuin lapsuuden muistoissa ja laulut kertovat ruokamuistoista. Myös ateriassa on huomioitu laulujen sanat. Oma suosikkini oli parsaövereistä kertova kappale.

Vedetään parsaöverit, varsia maan alta.
Parsaöverit, keväältä maistuvalta.

Esitys soljui kivasti eteenpäin ja ruokailuille oli jätetty mielestäni juuri sopvasti aikaa. Kun laulu taukosi, aukesivat ovet ja tarjoilijat astuivat lautasien kanssa sisään. Erittäin täydellisesti ajoitettu näytelmän sekä keittiön toiminta. Paikan hovimestari Tapio ansaitsee myös erityiskiitoksen, hän oli aivan fantastisen ihana ihminen ja pitää kyllä asiakkaista huolta! Ylipäätään Palatsin henkilökunta oli kyllä äärettömän ystävällistä sekä palvelualtista.

Illallinen Tuulensuun Palatsissa

Illallinen sisälsi kaksi kokin tervehdystä (pidän salaisuutena mitä olivat, mutta oikeasti kyllä yllätti!) sekä kolmen ruokalajin menun. Söin itse kasvismenun, jossa alkuruokana oli blini, pääruokana baba ganoush eli munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja salaattijuustoa. Jälkiruoka oli se isoin juttu, joka vei minut lapsuusmuistoisin. Tarjolla oli Charlotte-leivos ja maku oli hyvin samanlainen, kuin äitini tekemässä. Hän teki joskus 1990-luvulla tuon leivoksen (tai kakku se enemminkin oli) joulupöydän jälkkäriksi. Muistan hyvin vahvasti, miten hyvää se oli ja miten taitava äitini mielestäni oli, kun tuollaisen teki. Kuvakin kakusta isäni sen taustalla on piirtynyt vahvasti mieleeni. Maistelin siis jälkiruokaa äitiä ajatellen!

Blini oli minusta vähän liian rasvainen, mutta pääruoka erinomaisen maukas. Annoskoot olivat myös kohdillaan! Valittavana on kasvisvaihtoehdon lisäksi ahventa tai häränrintaa.

Konsepti oli valtavan kiva ja mielelläni menisin kyllä uudelleenkin tällaiseen dinner & show-esitykseen. Tarjolla olisi lokakuussa Murhamysteeri tällä samalla kaavalla, se täytyy myös laittaa kalenteriin.

Oletko itse käynyt Tuulensuun Palatsissa? Paikka oikein tihkuu vanhan ajan glamouria! Muuten, tämä esitys pyörii tänään ja huomenna ja seuraavan kerran marraskuussa, eli jos sinulla viikonloppuna vapaata, kannattaa lähteä kohti Palatsia!

Ja kiitos seurasta jälleen Marina!

Ensimmäinen oopperani Tampere-talossa – Taikahuilu sopii koko perheelle!

Kaupallinen yhteistyö Tampere-talon kanssa, kuvat esityksestä pressikuvia

Eilen tapahtui jotain suorastaan jännittävää, sillä olimme elämämme ensimmäistä kertaa oopperassa katsomassa Tampere-talossa esitettävää Taikahuilua. Minä, mies ja esikoinen. Kohotimme alkumaljat Haru-baarissa ennen omaisten esityksen alkua, eli pääsimme ennakkoon kurkkaamaan miltä Taikahuilu näyttää.  Esikoinen pääsi testaamaan tämän elämänsä ensimmäisen oopperan hieman aikaisemmin kuin me, mutta samalta viivalta lähdettiin. Jännittäväähän se on, jos esitys alkaa siitä, kun lohikäärme meinaa popsia prinssin suihinsa! Aikamoinen alku ja hyppy suoraan esityksen upeaan fantasiamaailmaan.

En edes tiennyt, että oopperassa on tekstitykset, kuulin sen vasta päivää ennen esitystä. Esityksen jälkeen juttua riitti. Kävimme läpi sitä, mitä kukakin meistä kolmesta oli tykännyt esityksestä, mikä oli parasta, mikä hämmensi. Mozartin kuuluisaa Taikahuilu-oopperaa esitetään Tampere-talossa kuusi kertaa, joten jos mielit tämän nähdä, toimi nopeasti! Ensi-ilta on huomenna 2.3.2022 ja esitykset keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina sekä tällä että ensi viikolla. Lapsi huokaili, miten taitavia olivat laulavat kuusi lasta, jotka esiintyivät muun muassa enkeleinä. Mies kehui kovasti puolestaan lavastuksen näyttävyyttä, joka olikin hieno. Itse vaikutuin kovasti siitä, miten lavakonkari Esko Roine lauloi ja mieletön oli Yön kuningatteren, Suvi Väyrysen, laulu.

Taikahuilu oopperan juoni

En tiedä, onko monelle teistä Taikahuilu ihan tuttu juttu, mutta minulle ei ollut edes juoni entuudestaan selvä. Se on kyllä suhteellisen yksinkertainen, eli vaikkei olisi tutustunut oopperaan etukäteen, juoneen pääsee mukaan. Mietin kyllä esityksessä, että lapselle olisi voinut selittää taustoja etukäteen, mutta ihan hyvin hän tuntui pysyvän kärryillä. Tarinassa prinssi Pamino lähtee pelastamaan Yön kuningattaren tytärtä pahalta velholta Sarastrolta. Apunaan hänellä on linnustaja Papageno sekä taikahuilu. Perillä selviääkin, että Sarastro on vanginnut Paminan suojellakseen tätä äidiltään eli Yön kuningattarelta. Miehet joutuvat tunteiden koettelemukseen, kun selviääkin, että Sarastro on hyvän puolella.

Lavalla nähdään lohikäärme, suuri määrä esiintyjiä ja valtavan upea puvustus, joka kiehtoi lasta kovasti. Tällä kertaa tapahtumapaikka on 1930-luvun Las Vegas ja lavasteet tuovat upeasti tuota maailmaa esiin. Esitys on sekoitus fantasiaa ja vakavia teemoja ja monia kohtia puimmekin läpi kotimatkalla. Nauratti kovasti lapsen kommentti kesken esityksen, kun lavalle saapuikin yhdeksän Yön kuningatarta. Mietin, että onpa vaikuttava kohtaus, kun hahmo ikään kuin monistui, mutta lapsi ajatteli asiaa eri vinkkelistä.Onneksi minun äiti ei voi tuolla tavalla monistua useaksi äidiksi”, hän totesi pimeässä. Naureskelin itsekseni ajatukselle, että yhdeksän äitiä oli liikaa ajatuksena.

Taikahuilu Tampere-talossa

Tampere-talo antaa minusta mahtavat puitteet oopperalle, lapsi sanoi, ettei uskoisi olevansa samassa paikassa missä Muumimuseokin, niin moneen erilaiseen tilaan talo jakautuu. Salit ovat upeita, penkit mukavia ja akustiikka toimii. Ihanan arvokas ympäristö kokeilla ensimmäistä kertaa oopperaa!

Oopperan päätähtinä loistavat Tuuli Takala (Pamina) sekä tenori Tuomas Katajala (Tamino). Sanoisin, että Papagenon roolissa laulanut Arttu Kataja vei kyllä huomion ja sai useamman kerran yleisön nauramaan. Hän oli koominen ja valloittava hahmo lavalla liikkuessaan. Ehdottomasti meidän suosikki! Ja orkesteri, sehän oli aivan fantastinen. Isot kiitokset orkesterille!

Alussa kesti hetken päästä oopperan maailmaan. Koska sanoista voi olla välillä vaikeaa saada selvää, on ooppera tekstitetty, eli sanat kulkevat lavan yläpuolella. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille, mutta sanoisin, että tuo lukutaito on erittäin hyvä lisä esitykseen. En tiedä olisiko 5-vuotias kuopus viihtynyt kuinka hyvin, kun ei olisi pystynyt lukemaan tekstejä. Toisaalta esityksen äänimaailma ja visuaalisuus ovat huikeita, voi olla, että hän olisi musiikkia rakastavana viihtynyt hyvinkin. Esitys on myös väliaikoineen lähes kolme tuntia pitkä. Ensimmäinen puoliaika oli lyhyempi kuin toinen, mutta tuntui, kuin asetelma olisi ollut toisinpäin. Toisella puoliajalla jotenkin tapahtui enemmän, oli vauhtia, visuaalista tykistystä ja tietenkin mekin olimme päässeet paremmin juoneen ja hahmoihin mukaan.

Väliajalla suosittelen ehdottomasti testaamaan oopperaleivosta! Tuo juustokakun ja brownien yhdistävän leivoksen perään huokailtiin vielä tänäänkin. Ja miten täydellinen tee, kehuin sitä niin vuolaasti, että mieskin kesken kahvinsa alkoi maistella teetä. Muumimukeista tietenkin. Koska väliaika menee aika hyvin nopeasti, suosittelen lämpimästi, että varaat väliaikatarjoilut etukäteen. Ne ovat katettuna pöytään ja säästyt jonottamiselta ja pääset nauttimaan suoraan herkuista. Täältä saat varattua tarjoiluita etukäteen. Huomiseen ensi-iltaan sekä lauantainäytöksiin voi myös varata ennen esitystä nautittavan oopperabuffetin, kurkkaa täältä menu. Täydellinen nautinto, hyvä ruoka ja esitys päälle!

Mietiskelin kesken esityksen, että kyllä meillä on Tampereella aivan mieletön kulttuuritarjonta, jota on ihanaa päästä näyttämään lapsille. Nyt kun on taas mahdollisuus nauttia elävästä musiikista ja teatteriesityksistä, kyllä niistä nauttikiin aivan täysillä.

Me käymme vielä varmasti tovin läpi elämämme ensimmäistä oopperakokemusta, mutta Taikahuilu on varmasti hyvä tapa aloittaa oopperaan tutustuminen. Tässäpä upea elämys esimerkiksi hiihtolomalaisille ja esitys, joka todella toimii lapsista isovanhempiin, eli toimii jokaisessa ikäpolvessa.

P.S. Täältä pääset vielä mukaan Muumimuseon lippuarvontaan, joka auki huomiseen asti!