Kaupallinen yhteistyö Tampere-talon kanssa, kuvat esityksestä pressikuvia

Eilen tapahtui jotain suorastaan jännittävää, sillä olimme elämämme ensimmäistä kertaa oopperassa katsomassa Tampere-talossa esitettävää Taikahuilua. Minä, mies ja esikoinen. Kohotimme alkumaljat Haru-baarissa ennen omaisten esityksen alkua, eli pääsimme ennakkoon kurkkaamaan miltä Taikahuilu näyttää.  Esikoinen pääsi testaamaan tämän elämänsä ensimmäisen oopperan hieman aikaisemmin kuin me, mutta samalta viivalta lähdettiin. Jännittäväähän se on, jos esitys alkaa siitä, kun lohikäärme meinaa popsia prinssin suihinsa! Aikamoinen alku ja hyppy suoraan esityksen upeaan fantasiamaailmaan.

En edes tiennyt, että oopperassa on tekstitykset, kuulin sen vasta päivää ennen esitystä. Esityksen jälkeen juttua riitti. Kävimme läpi sitä, mitä kukakin meistä kolmesta oli tykännyt esityksestä, mikä oli parasta, mikä hämmensi. Mozartin kuuluisaa Taikahuilu-oopperaa esitetään Tampere-talossa kuusi kertaa, joten jos mielit tämän nähdä, toimi nopeasti! Ensi-ilta on huomenna 2.3.2022 ja esitykset keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina sekä tällä että ensi viikolla. Lapsi huokaili, miten taitavia olivat laulavat kuusi lasta, jotka esiintyivät muun muassa enkeleinä. Mies kehui kovasti puolestaan lavastuksen näyttävyyttä, joka olikin hieno. Itse vaikutuin kovasti siitä, miten lavakonkari Esko Roine lauloi ja mieletön oli Yön kuningatteren, Suvi Väyrysen, laulu.

Taikahuilu oopperan juoni

En tiedä, onko monelle teistä Taikahuilu ihan tuttu juttu, mutta minulle ei ollut edes juoni entuudestaan selvä. Se on kyllä suhteellisen yksinkertainen, eli vaikkei olisi tutustunut oopperaan etukäteen, juoneen pääsee mukaan. Mietin kyllä esityksessä, että lapselle olisi voinut selittää taustoja etukäteen, mutta ihan hyvin hän tuntui pysyvän kärryillä. Tarinassa prinssi Pamino lähtee pelastamaan Yön kuningattaren tytärtä pahalta velholta Sarastrolta. Apunaan hänellä on linnustaja Papageno sekä taikahuilu. Perillä selviääkin, että Sarastro on vanginnut Paminan suojellakseen tätä äidiltään eli Yön kuningattarelta. Miehet joutuvat tunteiden koettelemukseen, kun selviääkin, että Sarastro on hyvän puolella.

Lavalla nähdään lohikäärme, suuri määrä esiintyjiä ja valtavan upea puvustus, joka kiehtoi lasta kovasti. Tällä kertaa tapahtumapaikka on 1930-luvun Las Vegas ja lavasteet tuovat upeasti tuota maailmaa esiin. Esitys on sekoitus fantasiaa ja vakavia teemoja ja monia kohtia puimmekin läpi kotimatkalla. Nauratti kovasti lapsen kommentti kesken esityksen, kun lavalle saapuikin yhdeksän Yön kuningatarta. Mietin, että onpa vaikuttava kohtaus, kun hahmo ikään kuin monistui, mutta lapsi ajatteli asiaa eri vinkkelistä. ”Onneksi minun äiti ei voi tuolla tavalla monistua useaksi äidiksi”, hän totesi pimeässä. Naureskelin itsekseni ajatukselle, että yhdeksän äitiä oli liikaa ajatuksena.

Taikahuilu Tampere-talossa

Tampere-talo antaa minusta mahtavat puitteet oopperalle, lapsi sanoi, ettei uskoisi olevansa samassa paikassa missä Muumimuseokin, niin moneen erilaiseen tilaan talo jakautuu. Salit ovat upeita, penkit mukavia ja akustiikka toimii. Ihanan arvokas ympäristö kokeilla ensimmäistä kertaa oopperaa!

Oopperan päätähtinä loistavat Tuuli Takala (Pamina) sekä tenori Tuomas Katajala (Tamino). Sanoisin, että Papagenon roolissa laulanut Arttu Kataja vei kyllä huomion ja sai useamman kerran yleisön nauramaan. Hän oli koominen ja valloittava hahmo lavalla liikkuessaan. Ehdottomasti meidän suosikki! Ja orkesteri, sehän oli aivan fantastinen. Isot kiitokset orkesterille!

Alussa kesti hetken päästä oopperan maailmaan. Koska sanoista voi olla välillä vaikeaa saada selvää, on ooppera tekstitetty, eli sanat kulkevat lavan yläpuolella. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille, mutta sanoisin, että tuo lukutaito on erittäin hyvä lisä esitykseen. En tiedä olisiko 5-vuotias kuopus viihtynyt kuinka hyvin, kun ei olisi pystynyt lukemaan tekstejä. Toisaalta esityksen äänimaailma ja visuaalisuus ovat huikeita, voi olla, että hän olisi musiikkia rakastavana viihtynyt hyvinkin. Esitys on myös väliaikoineen lähes kolme tuntia pitkä. Ensimmäinen puoliaika oli lyhyempi kuin toinen, mutta tuntui, kuin asetelma olisi ollut toisinpäin. Toisella puoliajalla jotenkin tapahtui enemmän, oli vauhtia, visuaalista tykistystä ja tietenkin mekin olimme päässeet paremmin juoneen ja hahmoihin mukaan.

Väliajalla suosittelen ehdottomasti testaamaan oopperaleivosta! Tuo juustokakun ja brownien yhdistävän leivoksen perään huokailtiin vielä tänäänkin. Ja miten täydellinen tee, kehuin sitä niin vuolaasti, että mieskin kesken kahvinsa alkoi maistella teetä. Muumimukeista tietenkin. Koska väliaika menee aika hyvin nopeasti, suosittelen lämpimästi, että varaat väliaikatarjoilut etukäteen. Ne ovat katettuna pöytään ja säästyt jonottamiselta ja pääset nauttimaan suoraan herkuista. Täältä saat varattua tarjoiluita etukäteen. Huomiseen ensi-iltaan sekä lauantainäytöksiin voi myös varata ennen esitystä nautittavan oopperabuffetin, kurkkaa täältä menu. Täydellinen nautinto, hyvä ruoka ja esitys päälle!

Mietiskelin kesken esityksen, että kyllä meillä on Tampereella aivan mieletön kulttuuritarjonta, jota on ihanaa päästä näyttämään lapsille. Nyt kun on taas mahdollisuus nauttia elävästä musiikista ja teatteriesityksistä, kyllä niistä nauttikiin aivan täysillä.

Me käymme vielä varmasti tovin läpi elämämme ensimmäistä oopperakokemusta, mutta Taikahuilu on varmasti hyvä tapa aloittaa oopperaan tutustuminen. Tässäpä upea elämys esimerkiksi hiihtolomalaisille ja esitys, joka todella toimii lapsista isovanhempiin, eli toimii jokaisessa ikäpolvessa.

P.S. Täältä pääset vielä mukaan Muumimuseon lippuarvontaan, joka auki huomiseen asti!