Nyt on kyllä havaittavissa aikamoista yleistä väsymystä niin somessa kuin muutenkin ihmisissä. Pimeys ja lumettomuus ja tämä pyörittely mitä uskaltaa tehdä ja miten viettää joulu alkaa selkeästi näkyä aika kärkkäinäkin keskusteluina somessa.

Minultakin pyydettiin postausta meidän joulupuuhista, mutta olen ollut vähän sillä kannalla, että tiedämme varmaan aatonaattona missä joulu menee. Mutta voinhan postata siitä toki, miten joulu on yleensä mennyt ja niistä perinteistä! Vaikka tätäkin on kritisoitu, että paljonko joulusta saa höhkätä somessa ja onko se joku päälleliimattu juttu, minä olen ainakin nauttinut kovin kaikesta. Kun suunnitelmat ovat peruttu, niin on ollut aikaa leipoa, katsoa kotisohvalta joulukonsertteja ja poltella kynttilöitä.

Joulun ihme: rautainfuusio!

Viime viikolla kirjoittelin taustaani anemiasta ja siitä, miten paljon jännitti mennä lääkäriin. Hipsin kohti Mehiläistä illan pimetessä ja haistelin joulutorin tuoksuja matkalla. Lääkäri otti minut vastaan ja pelkäsin kamalasti miten suhtautuu juttuihini. En ollut kauaakaan ollut vastaanotolla, kun lääkäri totesi, että nyt on kyllä niin pitkän ajan näyttö tästä aneemisuudesta, että kyllä hän kirjoittaisi sinulle infuusion. Rautavarastoni ovat niin tyhjät, ettei niitä voi edes mitata. Ylläpitoa voisi sitten tehdä tällä uudella valmisteella, joka imeytyy ohutsuolessa eikä sen pitäisi niin rasittaa mahaa. Kyselin ihan vimmatusti kaikista sivuoireista ja infuusion vaarallisuudesta, mutta lääkäri suhtautui siihen hyvin rauhallisin mielin. Lähete lähti ja kutsu sairaalaan tulee sitten joskus. Vallitseva pandemia saattaa ehkä viivästyttää näitä ei kiireellisiä, mutta odotellaan!

Leijuin itkien pois lääkäristä. Vaikka infuusio jännittää, maksaa ja vähän jopa pelottaa, olin käsittämättömän huojentunut siitä, miten suhtautui minuun. Ei todellakaan nauranut! Oli sitä mieltä, että eihän näillä arvoilla voi loputtomiin painaa. Enemmän innoissani olin suorastaan siitä, kuinka kohteli minua ja vaivaani kuin siitä, että sain lähetteen. Viestitin miehelle aivan innoissani, että mä sain lähetteen! Joulun ihme!

Lisää ihmeitä: seuraajani teko, joka hämmensi täysin

Olin tuona päivänä ihan vain todennut (ei siis ollut mitään ns. ajatuksia taustalla, kunhan kerroin) lopettaneeni kaikki lehtitilaukset, jotta saan karsittua ylimääräiset menot ja pantua kaikki säästöön infuusiota varten, jos sellaisen saan. Olen tilannut muun muassa Kodin Kuvalehteä ja viime viikon numero ruokaohjeineen ja haastatteluineen oli aivan huippu!

Illalla sain viestiä yhdeltä seuraajaltani Instagrammissa, että hän haluaa tilata minulle joululahjaksi sen lehden. Sanoin, etten voi ottaa sellaista vastaan ja on niin monia, jotka tarvitsevat enemmän kuin minä, mutta hän ei luovuttanut. Sanoi, että piristän hänen päiviään ja haluaa muistaa minua. Annoin siis periksi ja minulle tulee ensi vuonna sitten lahjalehtenä Kodin Kuvalehti. Olin aivan häkeltynyt tästä ystävällisyydestä, en osaa ikinä ottaa mitään apua tai muutakaan vastaan ja kun tämä tapahtui sen lääkärikäynnin jälkeen… Ajattelin että pakahdun, todellakin jotain jouluihmeitä tapahtuu. Kiitos, kun olit niin ystävällinen, en varmasti unohda tekoasi koskaan ja mietin sitä aina lehteä lukiessani.

Artikkeli Iltalehdessä sekä Aamulehdessä

Viime viikkoon mahtui vielä kaksi lehtihaastattelua ja sunnuntaina olin kahdessa lehdessä, Iltalehdessä sekä Aamulehdessä. Aamulehti teki jutun hyväntekeväisyystempauksestamme (valitettavasti maksumuurin takana) ja Iltalehti puolestaan kyseli minulta kotimaan matkailusta, kun tänä vuonna ei ole ulkomaille lähdetty. Molemmat haastattelut tehtiin puhelimitse ja minä olen ihan toivottoman kova puhumaan. Oli pitkä lista asioista, joita halusin nostaa Iltalehteen esiin, mutta ennen kuin pääsin turisemaan esimerkiksi Ähtärissä olevasta Vanhasta Pappilasta, totesi toimittaja, että alkaakin olla materiaalia aika paljon ja voisimme lopetella. Puhelu oli kestänyt 8 minuuttia! Taidan tosiaan horista aika paljon, mutta juttu oli minusta kiva ja siinä oli positiivinen sävy. Kommenttikenttä sen sijaan ei ole kovin iloinen, mutta se ei tainnut olla yllätys.

paita VILA/ hame H&M/ kengät DR.MARTEN’S (second hand)/ korvikset SAMASKORU

Lisäksi sain pari puhelua viime viikolla, jotka olivat niin kivoja, että nyt jännittää kuinka asiat päättyvät. Onneksi joskus on näin ihania viikkoja, kun vuosi on ollut paikka paikoin yhtä rämpimistä. Miten ihania ihmisiä riittää ja miten paljon palautetta olemme saaneet tuosta Ensi- ja turvakodille keräämästämme lahjoituksesta, kuinka se kosketti ihmisiä. Kyllä tässä on tullut sellainen olo, kuten yksi seuraajani Instaan kirjoitti ”Pistä hyvä kiertämään ja saat sen kaksinkertaisena takaisin”. Mielettömiä fiiliksiä nostatti viime viikko!

Toivon teille kaikille hyvää viikkoa ja stressitöntä sellaista, vaikka joulu tulla jolkottaa. Huomasitko lehtijuttuja viikonloppuna? Osaatko itse ottaa apua vastaan herkästi?