Avainsana-arkisto: takki

Vicaman lämmössä

23.10.2017
16

Olen aiemminkin kertonut teille, että olen ihan armoton palelilja. Se tuntuu vain pahentuvan iän myötä, eikä mieskään usko, kun illalla täristen menen peiton alle villasukat jalassa ja hän valittaa kuumuutta. Pahin palelupaikka ovat sormet ja varpaat, ääreisverenkiertoni on huono ja raajat jäätyvät.

Mieleeni on jäänyt tapahtuma 1990-luvulta paleluun liittyen. Ostimme parhaan kaverini kanssa superlämpöiset, nahkaiset ratsastushanskat villavuorella. Meillä oli yhteinen hevonen ja sitä talven pakkasessa ratsastimme. Sanoin, etten tunne enää sormiani, kaveri sanoi että hänellä on aivan hikiset kädet. Vaihdoimme ne samaiset hanskat päikseen, hän sai minun jäätyneet versiot ja minä laitoin hänen oikeasti hieman hikiset hanskat käteen. Melkein itketti kun tunto alkoi palata käsiin ja kaveri lämmitti minunkin hanskani. Kyseessä olivat yhtä aikaa ostetut samat hanskat, eli tässä sen huomaa, ettei pelkkä pukeutuminen auta, palelu on kirjaimellisesti verissä!

Olipas hassu aasinsilta, mutta tuota episodia olen miehelle hokenut, kun hän käskee pukeutumaan lämpöisemmin, viime viikolla suositteli jo avantouintia. Apua. Lämmin pukeutuminen tekee syksystä miellyttävämpää ja kaipasin uutta takkia jo viime talvena, kun takit ”pyörivät päällä”. Lasten myötä pari lähtenyttä vaatekokoa sai takit jo liian suuriksi, vaikka pitäähän niissä tilaa olla, mutta sitten kun on liikaa tilaa, palelee. Käly tarjoutui katsomaan, jos saisi pienennettyä tätä rakasta Desigualiani, mutta sekin sitten jäi.

vicama+systerp vicama+takki+winter

Joten kun äitini kysyi mitä toivoisin synttärilahjaksi, oli vastaus sama kuin viime vuonna: takin. Viime vuonna sain parkatakin, joka on pelastanut puistoreissut, nyt kaipasin kaupunkitakkia. Kun sattui olemaan lauantaipäivä ilman ihmeempiä suunnitelmia, minä kipaisin _yksin_ kaupungille tutkimaan takkivalikoimaa. Marssin ensimmäisenä luottokauppaani Vilaan, mistä löytyy aina oman näköisiä vaatteita ja näin tämän hupullisen takin. Vetäisin päälle ja se oli siinä. Upean lämmin Vicama-takki ihanan ihanan isolla hupulla, jonka alle voi piiloutua! Laitoin miehelle viestin, että löytyi, hän luuli että vitsailen – olimme lähteneet eri suuntiin kaupungilla viisi minuuttia aiemmin.

vicama+takki+vila vicama+jacket+vila

Takkia löytyi mustana ja harmaana, harmaa oli ehdottomasti valintani. Siitä oli S-koot loppu, joten laitoin sen varaukseen. Hyvä niin, sillä kun seuraavalla viikolla hain sitä, oli Vilalla tarjous kaikki takit -20% ja tämä kyseinen takki tuli vastaan monella bussipysäkillä ihanan Millan päällä.

neulemekko+vila+pink vila+vicama
neulemekko ja takki VILA (samanlainen löytyy täältä alesta*)/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ kengät Prahasta

Hikoilin työntäessäni tuplakärryjä eteenpäin ja kun lähdin aamukuudelta kohti viikonlopun messuja, en palellut. Mikä fiilis. <3 Syksy tuntuu mukavalta, kun ei jäädy pystyyn, viikonlopun juoksukisassa huusin alkumatkalla mennessäni, etten tunne reisiäni – paluumatkalla ostin merinovillaisen juoksukerraston, kun oli -50% alessa Inter Sportissa. Hyrrr pyrrr.

Oletko itse vilukissoja? Vinkkejä miten selvitä palelusta? Ihanaa alkanutta viikkoa!

*mainoslinkki

Rakkauskirjaimet takissa

25.1.2015
22
Ihastuttavaa sunnuntaita kaikki! Ja tervetuloa uudet lukijat! Olen teistä jokaisesta innoissani. On nin tylsää tehdä postaus, johon ei tule kommentin kommenttia, itse alan ainakin miettimään mikä meni pieleen. Käykö muille näin? Nyt olen täynnä virtaa sunnuntaiaamun puolentoista tunnin jumpan ja uusien (tietysti vanhojenkin) lukijoiden johdosta. Ja koko viikonlopun, tämä on ollut ihana viikonloppu! :)

 

 

Eilen takki, joka hommattiin Tukholman Desigualin alesta äidin avustuksella, pääsi ensi kertaa käyttöön. Tiedän, että monelle tuo takki saattaa huutaa kadulla printtejään ja olla kauhistus, itse rakastuin siihen täysin. Itse asiassa, kun olimme Desigualin liikkeessä Tukholmassa, suomalainen nainen sanoi vieressäni ”minun on pakko päästä pois, nämä printit alkavat heittää silmissä”. En ymmärtänyt, kun itse olin oikeassa karkkimaassa.

 

 

Tämän takkimallin nimi on Love Letters. Täytyyhän sitä siis rakastaa. Se tarvitsi mielestäni taustakseen rouhean maiseman, joten könysimme vanhoille kotiseuduille kuvaamaan. Olen huomannut, että minulla on kuvissa aina se tasan sama hymy ja ilme, mutta eilen kävi toisin. Ympäristö oli jotenkin niin surullinen ja tulipalon läpikäynyt, että osassa kuvia en hymyile, sillä minulle tuli tuolla jotenkin surumielinen fiilis. Aikamoinen kontrasti iloisiin väreihin.

 

paita Seppälä (valkoinen ja musta on samaa paitaa)/housut BikBok/kengät Marco Tozzi/takki Desigual

Me kuvasimme myös kahdella kameralla. Oma Canonin järkkäri on ihan mahtava kamera, joka pystyy vaikka mihin ja jota osaan myös käyttää. Se on kuitenkin välillä mukana kuljettaessa aikamoinen möhkö, joten kun kuulin, että Lack of Colourin Milla myy uudehkon Samsungin minijärkkärinsä, pyysin sitä kärppänä meille. Testaamme sitä tänä viikonloppuna ja mietiskelemme, tuleeko siitä kakkoskameramme. Valitettavasti kun on tottunut järeään kameraan, minijärkkäri tuntuu kädessä heppoiselta ja heiluvalta. Toisaalta siinä on mm. wifi, joka siirtää kuvat suoraan kännykkään… Äkkiseltään värit olivat paljon paremmat Canonilla otetuissa kuvissa, mikä nyt varmasti johtuu myös asetuksista, kun minijärkkäri on uusi meille (ja Millan kuvat blogissa ovat olleet laadukkaita). Valitettavasti jostain syystä myös kaikki omalla kameralla otetut kuvat onnistuivat ja lainakameralla ei myös mallin puolesta. Mikä tässä oli, en osannut poseerata vieraalle kameralle? :D Puolensa ja puolensa, äkkiseltään olen kyllä Canonin puolella. Heittäkää kommentteja kehiin, minijärkkärin puolesta ja vastaan! Millaisella kameralla itse kuvaat?

 

Mitä mieltä rakkaustakista? Olisiko itsellesi liikaa? Entä kuka tunnistaa kuvauspaikan?

De-De-De-Desigual – tuo espanjalainen keksintö, joka varasti sydämeni

30.1.2012
5
Nyt kun blogi on täräytetty käyntiin, koen tarpeelliseksi sanoa sanasen Desigualista, vaatemerkistä, johon olen kehittänyt lievän pakkomielteen. Myös blogin otsikko sai innoitteensa Desigualin perustajalta, Thomas Meyerilta. Hän kehitti malliston, jonka sanoi kuvaavansa onnellisuutta, optimismia ja energiaa ja vaatettavan ihmisiä, ei vartaloita. Mahtavaa! Tästä asenteesta minä pidän! Kuka ei tulisi hyvälle tuulelle, jos tunika sanoo sinulle aamulla ”Dream every day of your life”. No, ei se vaate kirjaimellisesti puhu, vaan siihen on kyseinen teksti kirjoitettu, mutta you got the point. Kuva kertoo lisää.



Teille, joille kyseinen merkki on vielä uusi tuttavuus, tässä lyhyt juttu siitä, mikä on Desigual:

Founded in 1984 by Thomas Meyer, from Switzerland, the company has been led by Manel Adell since 2002. Desigual sells men’s, women’s and children’s clothing and accessories. Desigual has a philosophy based on positivity, tolerance, commitment and fun.

Miten sitten alkoi oma rakkaustarinani kyseisen merkin kanssa (tässä vaiheessa pyydän anteeksi, liioittelen usein hieman kirjoitetussa kielessä, mutta kyllä mä aika rakastunut olen!)? Ihan vahingossa. Mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Desigualia myydän satunnaisissa kaupoissa Suomessa ja törmäsin muutamiin hameisiin ja toppeihin noin vuosi sitten. Yksi toppi lähti matkaani ja siitä se alkoi. Joka matkalla täytyy tutkia Desigualin liike, käyn aika ajoin kuolaamassa uutuksia www.boozt.comissa tai bubbleroom.comissa ja aina se ei jää pelkästään ihasteluun vaan menee tilaamiseen asti. Minusta on kuoriutunut myös oikea Desigual-tutka; bongaan heti ihmiset, joilla kyseistä merkkiä on päällä, niin kaupasta kuin auton ikkunasta ja matkamessuilta. :)

Vahvat kuosit ja värit ovat täydellinen juttu omasta mielestäni, mutta ymmärrettävästi jakavat paljon mielipiteitä. Onneksi mieheni tykkää myös merkistä, joten sen puolesta ei ongelmaa, mutta olen kuullut mm. lauseen ”ei mikään tavallinen suomalaisen naisen mekko” kulkiessani Desigualissa. Voihan tuon tosin tulkita kohteliaisuutenakin. 

Ilmeisen paljon olen onnistunut merkistä vaahtoamaan, sillä kuulin juuri, että ystäväni oli suunnistanut reissullaan Desigualin liikkeeseen, koska minä sitä aina hehkutan. Ihanaa. :) Paras juttu sattui kuitenkin kuluneena viikonloppuna. Vanhempani menivät reissullansa Desigualin liikkeeseen, jossa oli ale (koska minä sitä merkkiä aina hehkutan!). Sitten sain tekstarilla malleja, joita googletin ja vastasin, mitkä ovat kivoja. Olin hyvin otettu tästä vanhempieni eleestä. :) Mahtavaa! Sain sitten tuliaisena takin ja tunikan, jotka olivat heti tänään päällä:

 Takki menee siis ihan hyvin kiinni, se pitäisi vain ehkä silittää edestä…?

Päädyin laittamaan tunikaan Vilan nahkaisen vyön, koska se tuntui muuten hieman ”säkkimalliselta”. Näin tykkäsin itse siitä kovasti, mutten tiedä kumpi olisi parempi? Tässä tunika ilman vyötä:

Ihana yksityiskohta takin selässä, nämä pienet yksityiskohdat ovat parhaita!

 Myös kassi, johon ostokset oli pakattu oli musta ihana:

Ihanat vanhemmat, halaukset ja kiitokset heille! :)

Muuten, jos yksi miinus pitäisi tämän merkin vaatteista mainita, se on käsinpesu. Usein vaatteissa on erikoisuuksia, jotka eivät kestä konepesua ja käsinpesu on… TYLSÄÄ. Mutta se on sen arvoista!

Onnellisia vaatteita, onnellinen ihminen. Värejä ja rajuja kuvioita mä tarvitsen pysyäkseni virkeänä täällä talven keskellä. Jättäkää vapaasti kommenttia, mä taidan tehdä vähän maratonipostauksia…