Tänä aamuna heräsin siihen, että maa oli valkoisena. Oli muuten aika järkytys, huhtikuu on lumisempi kuin yksikään talvikuukausi oli! No, tuntia myöhemmin lapset heräsivät, kurkkasivat ulos ja isomman ollessa vähän nyreissään pienempi huusi näystä ”KIVAA!”. Ihana. Kaikki irti oli keli mikä tahansa.

Samalla kun mutisin säästä (suomalaisten lempiaihe!), sillä rakastan lämpöä ja odotin ihan hirveästi ensi kuun Kyproksen lomaa (ja perheaikaa, mutta sitä nyt on sentään saatu loputtomiin) mietin toki asian positiviisia puolia. Että nyt pitäisi tanssia hangessa ja iloita, että ihmiset pysyvät varmasti tiukemmin kotona vappuna kuin hyvällä säällä ja iloita, että onko niin, että luonto korjaa itseään näin äkkiä ja ilmastonmuutos jarruttuu? Mutta kyllä minä ainakin olen niitä ihmisiä, joiden mielialaan vaikuttaa sää. Viime viikolla t-paidassa lenkkeillessä olin yhtä hymyä ja hyvin toiveikas, ajattelin koko ajan että tästä selvitään ja eihän tämä ole yhtään huono homma kotoilla. Tällä viikolla, kun aurinko ei ole näyttäytynyt (nelivuotiaskin kysyi miksei koskaan paista) ja ollaan niin grillattu kuin juostu lumisateessa, on mieliala ollut ihan toinen. Aurinko antaa toivoa ainakin itselleni! No, ei auta jäädä märehtimään näitä lumia, vaan uskoa, että vielä se sieltä tulee. Iltapäivällä lumikin lienee muisto. Kuulutko sinä niihin, joilla on ihan eri fiilis auringossa kuin harmaammassa kelissä? Ja kyllä, tällaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä pandemian riehuessa vaan sillä, että pysymme terveenä. Väkisin se vaan välillä vaikuttaa jaksamiseen, yhtä lailla aurinko kuin esimerkiksi pms. Totesin miehellekin, että milloinkohan opin, ettei kerran kuussa ole taivas putoamassa niskaan tai en ole sekoamassa, vaan se oli vaan taas ne pari haasteellisempaa päivää. Huh!

Mutta tiedättekö mikä oikeasti helpottava juttu on ollut niin vapussa kuin pääsiäisessä ja on varmaan vielä juhannuksessakin? Olen aina juhlapyhinä ja tällaisina kokoontumisajopäivinä kuten vappu tai juhannus kokenut olevani huonompi kuin muut. Ainankin somen perusteella tuntuu, (tiedän, että se vain puolet totuudesta) että ihmisillä on aina vieraita vappuna ja juhannuksena tai he menevät porukalla mökeille, piknikeille tai vaikka ulkomaille. Olen monena vappuna ja juhannuksena kutsunut kavereita kylään siinä onnistumatta. Vappuisin seurana on sitten ollut omat vanhemmat. Viime vuonna niin vappu kuin juhannus oltiin nelistään kotona. Oli oikeasti todella kivaa, enkä valita. Juhannuksena käytiin naapurin paljussa ja kaksi kertaa Särkänniemessä. Mutta kyllä sitä tuntee tehneensä jotain väärin, kun kukaan ei pyydä näinä juhlapyhinä kylään, mökille tai mihinkään yhteiseen ja olemme ne pääsääntöisesti nelistään. Vaikka on ihan hyvä olla, koen olevani ulkopuolinen, kun mitään porukoita, mökkejä tai perinteitä ole. Kuulostaako tämä kummalta? Nelistään on oltu uudet vuodet, kaikki nämä peruspyhät jolloin ”kuuluu” olla porukalla. Olen siis jotenkin henkisesti nyt paljon vähemmän stressaantunut, kun sen sijaan, että seuraan mitä kaikkea kivaa muilla on, muutkin ovat tämä kerran kotona keskenään. En tunne itseäni tämän kevään juhlapyhinä huonommaksi tai sellaiseksi, että olisin mokannut kaikki ystävyyssuhteeni. Saakohan kukaan kiinni tästä ajatuksesta?

Tänä vappuna oli myös pakko minunkin hommata pallo. En muista milloin olisi ollut oma, tytöille on usein hommattu. Olin aika iloinen, kun kävimme lauantaina ostamassa Metkusesta pallomme ja myyjä (yrittäjä) sanoi, ettei hänellä ole sydäntä myydä niitä muovimötiköitä painoksi palloihin, niin valtava muovijätemäärä niistä kertyy. Olin iloinen, tuntui, että ostin palloni todellakin oikeasta paikasta paikallista yrittäjää tukien. Kolme isoa palloa, serpentiinit ja ilmapallokasa tuovat ihanaa iloa lumen keskelle. Eilen eskaritehtävänä oli lennättää ilmapalloja niin, että niistä päästä ilmat pihalle ja saatiin ainakin vuoden naurut lapsista irti. Miten paljon iloa ilmapalloista olikaan! Ja kun kävimme kolmistaan keskustassa hakemassa pallot, tytöt olivat aivan haltioissaan. Pääsivät keskustaan ja kävimme pienessä kaupassakin! Nelivuotias hoki, että ihanaa päästä kauppaan, en ole ollut aikoihin kaupoilla! Vaikkei hän mitään shoppailua kaipaa, niin selkeästi tuo pieni piipahdus oli hänelle merkki niin sanotusta normaalista. Tulin tosi hyvälle mielelle hänen touhotuksestaan.

paita H&M/ hame LINDEX/ sukkikset KAIKO/ takki ONLY/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät CONVERSE

Tänään siis alkaa meillä vappu, päivän ennakkoon. Palju oli jo perjantaista eteenpäin varattu kun ideani sain, siksipä otin sen meille täksi päiväksi ja aatoksi. Miehellä on huominen lomautuspäivä, eli voimme aivan hyvin aloittaa vapun ja paljuilun tänään. Kaupasta on haettu asiaankuuluvasti lapsille nakkeja, perunasalaatin reseptin nappasin Sadun blogista ja lisäksi brunssiaineet on varattu vappubrunssiin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olemme panostaneet virtuaalivappuun enemmän kuin yhteenkään vappuun aiemmin. Ehkä se on tämä käsillä oleva aika, pienestäkin asiasta täytyy tehdä iso juhla ja piristys arkeen! Viikonloppuna olisi tarkoitus käyttää hyväksi miehen vapaapäiviä ja kehittää vihdoin yrityksen nettisivuja ja saada toivottavasti myyntejä piristymään, vaikka tilanne tietenkin haastava. Maanantaina odottaa videopalaveri minun yritysbuustaajan kanssa, ihana nainen joka tuntuu oikeasti haluavan auttaa yrityshommissa, täytyisi vaan itse osata ottaa sitä aikaa enemmän hommiin niin lomautuspäivistä kuin illoista ja viikonlopuista.

Mutta paljussa ei palele, oli lunta tai ei. Nautitaan vapusta kotosalla! Minkälaisia palloja teiltä löytyy? Onko vielä lumi maassa? Tai taas?