PR-matka yhteistyössä https://www.
Katselen ohi viliseviä maisemia ja peltoja hymynkare suupielissä. Tältä siis näyttää Kemiönsaari, josta on pari kaveria usein puhunut. Matka jatkuu kohti Taalintehdasta, joka mainostaa olevansa idyllinen ruukkikylä Kemiönsaaressa, jonka tehdashistoria ulottuu aina 1600-luvulle asti ja sitä se kyllä onkin. Edessämme avautuu kaunis vanha tehdasmiljöö vierasvenesatamineen. Aurinko paistaa täydeltä terältä saaden meren kimaltamaan, hyvin vieno tuuli osuu kasvoille, kun nousemme ulos autosta ja edessämme odottaa Midnight Sun Sailingin suurin purjevene, 51 jalkainen Gib Sea, lempinimeltään Matami, jonka kyydissä on tarkoitus viettää päivä. Huokaisen ihastuksesta ja jännityksestä, sillä purjeveneessä en ole monia kertoja ollut. Meri sen sijaan on hyvin tärkeä elementti itselleni aina Thaimaassa asumisesta asti. Hengitän syvään ja haistan meren, ihanaa päästä sen äärelle!
Midnight Sun Sailing – helppoa ja huoletonta purjehtimista Turunmaan saaristossa
Taalintehtaan satamassa häärii kolme miestä valmistellen päiväämme. Hannu, Iiro ja Mike ovat paikalla tekemässä päivästämme ikimuistoisen. Hämmästyn, kun kuulen, että yrityksellä on jo 30 vuotinen historia venevuokrauksessa takanaan. Veneitä on vuokrattavana 12 kappaletta eri koossa ja valittavana on pitkä viikonloppu tai vaikka viikko merellä. Huoletonta purjehtimista, sillä Midnight Sun Sailing hoitaa täysin varustellun ja siivotun veneen sinulle, omaksi tehtäväksi jää ruokien ottaminen mukaan ja matka voi alkaa. Vene täytyy tankata ja wc:t tyhjentää lopuksi ja siinä se. Jos ongelmia matkalla tulee, aina voi soittaa ja pyytää apuja. Jos sattuu niin, että karahtaa kiveen, on veneet vakuutettu ja omavastuu jää maksettavaksi. Purjeveneen vuokrauksessa on monia samoja hyviä ominaisuuksia kuin mökkivuokrassa – ei tarvitse hoitaa venettä talviteloille, huoltaa tai murehtia, miten se pärjää myrskyssä satamassa seisoessaan. Sen huolehtii henkilökunta.
Sekään ei ole fataalia jos kiveen kopsahtaa totesi laivan päällikkömme Hannu Pahta, niin käy jokaiselle purjehtijalle joskus ja Suomen vedet ovat kivikkoisia. Myös kuskin voi vuokrata, mutta aina sellaista ei välttämättä ole saatavilla, sillä Suomessa ei pysty päivätyökseen kukaan tekemään pelkkiä purjevenereissuja, mutta ehdottomasti kannattaa kysyä jos kiinnostelee, mutta taidot eivät välttämättä riitä veneen ohjaukseen. Varsinaisesti mitään ajokortteja ei tarvita, kokemusta kyllä.
Gip Sea lipuu kohti Saaristomerta ja hymyä ei voi estää
Sitten mennään! Kyydissä ovat me kaikkea ihastelevat matkalaiset sekä kolmen hengen miehistö. Isossa purjeveneessä on neljä hyttiä vessoineen, tilava keittiö jääkaappeineen ja astioineen sekä oma hytti ja sisäänkäynti kapteenille, jos sellainen on vaikka porukan ulkopuolelta. Helposti mukaan mahtuisi siis vaikka neljä pariskuntaa tähän isoimpaan veneeseen!
Gip Sea, eli Matami lähtee lipumaan kohti Saaristomerta ja suu kääntyy hymyyn. Onhan tällainen purjehdus nyt järjettömän ihanaa, kun miehistö hoitaa kaiken puolestasi. Saa ihailla maisemia, valokuvata ja kysellä tyhmiä, sillä vähän tyhmiä tällainen ensikertalainen väkisin kyselee. On syyskuinen arkipäivä, eli meri on aivan hiljainen ja keli lämpöisempi kuin heinäkuussa. Istun kuumuudesta huolimatta pipo päässäni kuin paraskin Jack Cousteau ja aurinko lämmittää kasvojani. Hämmästelen saarten määrää ympärilläni, kun livumme kohti Högsåran saarta. Matkalla kuulemme faktoja niin purjehduksesta kuin paikkojen historiasta.
Näemme paikan, missä seisoivat sodan aikana paikallaan naamioituna Suomen suurimmat panssariveneet Väinämöinen ja Ilmari. Näemme kivikasoja, joista kysyn mitä ne ovat (sanoin, että olen noviisi näissä hommissa) ja Hannua naurattaa ”ne ovat kummeleita, tamperelainen näki ensi kertaa siis oikean kummelin!”. No niin näki, en ihan oikeasti tiennyt että ne kivikasat ovat rannalle rakennettuja, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Kaikkea sitä oppii!
Seuraavaksi näemme Salmonfarmin, josta tulee Turunmaan saariston kalaa meille kauppoihin ja samassa toisella puolella lentää merikotka. Oikeasti, wau! Puun latvassa nököttää haikara ja miehistö kertoo, että noilla sijainneilla on juuri nähty hylkeitä ja Taalintehtaalla kävi tänä kesänä myös delfiini! Ohhoh! On mieletön fiilis lipua purje lepattaen merikotkan lentoa katsellen. Olenko oikeasti Suomessa? ”Parempaa keliä ette olisi voineet saada” toteaa laivan päällikkömmekin ja uskon. Tyyni meri ja uskomaton lämpö hellivät täysillä!
Högsåra – idyllinen pysähdyspaikka sekä Saaristomeren paras kahvila Farmors Cafe
Matami lipuu kohti Högsåraa, jonka laiturilla on uimakoppirivistö. Kun lähestymme kohdetta, tajuan, etteivät ne olekaan koppeja vaan niiltä näyttävä seinä, joka on kuulemma rakennettu siihen tänä kesänä. Hyppäämme ulos laivasta ja suuntaamme kohti saarta. En näe missään yhtään ihmistä, kun lähdemme kävelemään kohti kylän keskustaa. Eteen tulee kyltti, jossa sanotaan nopeusrajoituksen olevan koko paikassa 20 kilometriä tunnissa. Huh, jo se kertoo siitä, miten pysähtynyttä elämä saaristoidyllissä on.
Lampaat sanovat kovaa määää kun kuljemme niiden ohitse, missään ei näy ihmisiä. On täydellisen epätodellinen fiilis. Kuin olisin pudonnut Suomi-elokuvan lavasteisiin. On lämmin kuin kesäpäivänä, mutta koska on syyskuun loppu, mikään paikka ei ole auki. Tsaari Aleksanteri III piti juuri tätä saarta kesäpaikkanaan vuosikausia ja voin ymmärtää – paikan kauneus on käsittämätöntä ja hiljaisuus suorastaan pelottavaa. En ole missään ikinä kokenut näin pysähtynyttä tunnelmaa, täydellistä hiljaisuutta ja kaunista maisemaa. Tulee olo, että haluan jäädä tänne muutamaksi päiväksi. Päästää luovuteeni valloilleen, juosta mereen ja miettiä elämää.
Sitten löydämme ihmisiä! Saaristomeren parhaaksi kahvilaksi kehutun Farmors Cafen omistajat ovat pihamaallaan ja pysähdymme juttelemaan heidän kanssaan. Kahvila on jo kiinni tältä kesältä, harmi, sillä sen antimet ovat kuulemma mahtavia. Omistaja kertoo meille, että elämä on tänä vuonna keikahtanut vähän siihen, mitä se oli 100 vuotta sitten. Ihmiset ovat tulleet kaupungista pitämään hauskaa saarille tänä kesänä, sillä siellä on väljempää, sen sijaan että kesällä olisi haettu kaupungin huvituksia. Jo 1700-luvulta perheen omistuksessa ollut paikka jatkaa historiaa edelleen. Katselen pihamaan leluja ajatuksissani ja kaipaan lapsiani. Kunpa voisin näyttää heille saariston kauneuden jonain päivänä. Tiedän, että mieheni olisi haltioissaan purjehdusreissusta!
Kasnäs – kylpylälomaa ja herkullista ruokaa
Siirrymme takaisin laivaan ja suuntaamme kohti Kasnäsiä. Sieltä löytyy kylpylähotelli, ravintola, minigolfia ja iso satama saunoineen. Olen joskus Turun saaristossa, Iniössä tarkemmin, saunonut satamassa ja jutellut löylyissä purjehtijoiden kanssa. Jo silloin haaveilin, että voi kun mekin joskus pääsisimme purjehtimaan. Kasnäs ei ole aivan niin hiljainen kuin edellinen saari ja enemmän ympärivuotinen kohde, kylpylän ulkoporeissa näyttää istuvan muutama ihminen. Siirrymme ravintolan puolelle ja ihastelemme ikkunoista avautuvaa maisemaa. Ison terassin edessä on suuri lasten leikkipaikka, jota katselen ja sanon ääneen ”onpa ihana sijainti, saisi syödä rauhassa lasten päästessä viereen leikkimään”. Seurueessamme oleva Anni nauraa ääneen ”ja minä kun mietin miksi leikkipaikka on pitänyt iskeä maiseman eteen”. Heh, äiti-ihmisen aivot näkivät loistosijannin.
Tilaamme lähes kaikki kalaa, itse otan lohisalaatin ja muillakin pöydässä on kuhaa sekä lohta. Aivan älyttömän herkullista ruokaa ja tuoreita makuja. Kala on mielettömän hyvää. Sanoisin kyllä tuon aterian perusteella lämpimät suosittelut ravintolallekin!
Ruokailun jälkeen täytyy sanoa hyvästit veneelle ja hyppäämme auton kyytiin Kasnäsistä. Harmittaa, en halua lähteä vielä! Haukon happea laiturilla kuin heikkopäinen, sillä haluan imeä meren tuoksut sisääni. Haluan palata tänne perheeni kanssa, nähdä iloiset lapseni juoksemassa kohti leikkipaikkaa ja haluan kokea miltä tuntuu nukkua purjeveneessä. Kokemus jättää mielettömän innostuksen purjehdusreissua kohtaan, vaikka tiedostan toki, että reissumme oli aikamoinen luksus palveluiltaan ja keliltään.
Kiitokset sekä alekoodi venevuokriin
Vielä pisteenä I:in päälle Hannu kantaa kassini autoon saakka ja kiitämme kymmenennen kerran päivästä. Tuntuu, etteivät sanat riitä. Meri sykähdyttää aina. Uusien paikkojen näkeminen ja luonnon kauneudesta hämmästyminen pysäyttää. Tuntui, kuin olisin käynyt jossain kaukana ulkomailla.
Hyvin kiitollisena päivästä lähden taittamaan kotimatkaa ja mietin, että kirjoitan fiilikseni ylös ensi tilassa. Niin lämmin olo jäi kuplimaan päivästä. Voin lämpimästi suositella noita maisemia, purjehdusta ja kotimaamme tutkimista. Instassa satoikin jo viestejä siitä, että monelle saaret ovat tuttuja ja purjehdus haaveissa. Toteuttakaa haaveenne ihmeessä!
Vielä loppuun saan jakaa teille early bird-alekoodin, jolla saa venevuokrasta 15% alennusta. Marraskuun loppuun saat alennuksen normaalihinnoista koodilla EARLYBIRD tai puhelinvarausten yhteydessä mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessä. Lisää tietoa vuokrauksesta https://www.
Lämmin kiitos päivästä miehistölle sekä seuralaisille! Mukana olivat:
Appa matkustaa
Elämän makuisia matkoja
Arjen Pilkahduksia
Essi Maaninka
Anni Maaninka
Herättivätkö kuvat sinussa purjehdusinnostuksen? Tai oletko jo kokenut purjehtija?