Sappeen seikkailupuisto: mahtava perhe-elämys!

Kuten ehkä tiedätte, meidän perhe on sellainen touhuperhe, joka tykkää kokeilla uusia lajeja, puuhata pihalla ja harrastaa. Meidän piti kesällä testata heinäkuun alussa auennut Sappeen seikkailupuisto, mutta jotenkin se aina jäi. Kesä livahti käsistä. Mutta ei hätää, vieläkin ehtii! Puisto on avoinna tiistaisin (kymppitiistai, eli kahden tunnin seikkailulippu 10 euroa) sekä pe-su syyskuussa. Myös lokakuussa puisto on auki ja syyslomalla vieläkin enemmän. Lisää aukioloajoista voit kurkata täältä!

Me kävimme testaamassa puiston viikko sitten ja voin todella lämmöllä suositella!

Miksi Sappeen seikkailupuisto on niin hyvä?

Olen käynyt aiemmin vastaavissa kiipeilupuistoissa Hyvinkäällä SeikkailuSveitsissä sekä Varalassa Tampereella Flow-parkissa. Tampereen puistossa kävimme miehen kanssa kaksin ja Hyvinkäällä olimme koko perhe. Silloin tosin kuopus oli vasta 3-vuotias, eli hän ei päässyt kuin ihan pienten radalle. Silloin täytyi aina toisen aikuisen olla alhaalla pienen kanssa ja toisen kiipeillä esikoisen kanssa. Hyvinkäällä on kiva ja laaja puisto ja myös Suomen pisin vaijeriliuku yli rotkon, se on huikea ja täytyy kokea! Pääsimme käymään sen kaksin henkilökunnan katsoessa lasten perään tuon ajan.

Tampere oli minusta hyvin vaativa. Helpoimmatkin radat nousivat niin korkealle, että polvet menivät vähän veteliksi. Minä en tykkää kiipeillä kauhean korkealla, aivot sanovat vastaan vaikka kuinka tietäisi, ettei puusta putoa. Pienten kanssa Varalassa ei ole hirveän montaa rataa tarjolla.

Sen sijaan Sappee oli sopiva niin äidille, kuopukselle kuin miehelle ja hurjapäiselle esikoiselle. Menimme harjoitteluradan yhdessä läpi, sen jälkeen yhden sinisen radan, jonka jälkeen mies jatkoi esikoisen kanssa vaikeammille ja minä olin ihan tyytyväinen sinisellä radalla. Yllätyin, miten paljon ratoja ja puuhaa löytyi ihan kaikille meille, ajattelin, että pyörin kuopuksen kanssa jotain samaa rataa.

Sappeen seikkailupuisto – 12 erilaista rataa, joista 38 vaijeriliukua sekä 96 tehtävää

Perheratoja, joille pääsee vähintään 110 cm pitkä lapsi oli viisi kappaletta. Me tykkäsimme kuopuksen kanssa niistä kovasti. Vaikka hänellä tuli tuo minimipituus täyteen, hän ei meinannut ylettää siirtämään monesti karabiini (ne metalliset lukot) seuraavalle radalle, eli ehdottomasti mukana piti mennä auttamaan. Ja itse asiassa alle 10-vuotiaiden kanssa täytyy aikuisen kiipeillä, eli esimerkiksi kolmistaan lasten kanssa puistoon ei kannattaisi mennä. Tykkäsimme molemmat eniten radasta numero 6, joka oli täydellinen korkeudeltaan, pituudeltaan ja tehtäviltään. Sen menimme useasti.

Mies ja esikoinen painoivat läpi punaisia harrastajaratoja, joille minimipituus on puolestaan 130 cm. Esikoinen pärjäsi niissä erittäin hyvin ja tykkäsi kovasti liukua yläilmoissa. Radat olivat aika pitkiä, varsinkin radalla numero 10 heillä meni hyvä tovi. Niinpä tuo kahden tunnin lippu oli sen verran tiukkaan mitoitettu, että kun kipitimme vielä viime hetkillä tilaamaan ruokaa Huippu-ravintolasta, jäivät extreme-radat kokematta. Ne ovat siis vapaapudotus sekä pari pidempää liukua ja maksavat vielä erikseen. Mutta ei se ketään haitannut ja olen varma, että menemme tänne vielä uudemman kerran! Todella kivasti suunniteltu koko perheelle. Täältä voit lukea radoista lisää.

Mukana tulisi olla omat hanskat tai ne voi ostaa paikan päältä. Homma selitetään pala palalta, eli sen saa varmasti otettua haltuun niin pienet kuin isommat. Kivaa syyspuuhaa puuhailla puissa ja Tampereelta matka ei ole pitkä. Minä vain ajattelin siellä puissa, että onpa mahtavaa, kun omat lapset ovat jo näin isoja, että heidän kanssaan voi tehdä vaikka mitä!

Oletko itse testannut Sappeen puiston? Tai suosituksia muista puistoista?

Huoli ihmisten hyvinvoinnista ja mieletön syysloma

Vikaa syyslomaviikon päivää viedään! Tytöillä oli mielettömän onnistunut ensimmäinen virallinen syysloma, itse sain töitä tehtyä ties missä väleissä ja hassuihin kellonaikoihin ja kaikki nautittiin lomautusviikolla olleen miehen läsnäolosta. Mietin joskus kesällä, että mitenköhän koulujen syyslomakin menee, miten saan viihdytettyä lapsia ja hoidettua työt samalla, kun olen heidän kanssaan viikon yksin. Lopulta kävikin niin, että olimme perheenä viisi päivää Rukalla, pääsimme kaikki Karmivaan karnevaaliin, sain uuden tukan, kävin yksin teatterissa (olikohan muuten eka kerta ikinä) ja esikoinen oli vielä yökylässä koulukaverillaan. Maskin käytöstä on tullut tällä viikolla arkea, kun se päässä on istunut niin teatterissa kuin kampaajallakin ja käynyt kaupassa aina maski päässä. Enää se ei tunnu hullulta, enemmän nolottaisi istua esimerkiksi teatterissa ilman maskia!

Talvi tuli syyslomalla

Jos vietät syyslomaasi alkavalla viikolla, on Rukallakin jo talvi. Sinne on satanut eilen kymmenisen senttiä lunta! Me arvoimme lähtiessä, pärjäämmekö kesärenkailla ja päätimme olla vaihtamatta renkaita. Lähtöpäivänä, jolloin nämä kuvat on otettu tuli ensimmäiset hiutaleet taivaalta, auton ikkuna oli jäässä ja ja lämpötila alkoi painua pakkasen puolelle. Lähdimme sillä hetkellä, kun sinne alkoi tulla talvi! Se on jännä, miten näistä maisemista on tullut ihan hirveän rakkaita. Rinteet ovat tulleet tutuiksi ja erilaisia metsiä on valloitettu. Paikassa on aina ollut luonamme jonkinlainen rauha ja hyvä olo, pelkästään näitä kuvia katselemalla suuni kääntyy hymyyn. Voi milloin sitä pääsisi taas palaamaan!

Syyslomalla tuli juostua, pyöräiltyä, vaellettua metsässä, hiihdettyä ja lautailtua – en muista tällaista viikkoa olleen, että pääsisi kaikkea harrastamaan!

Luovuus pääsee valloilleen, kun vaihtaa maisemaa

Sen lisäksi, että oli ihanaa olla perheen kanssa, sujuivat kirjoitustyöni paremmin kuin aikoihin. Rukalla läsnä ollut hyvä olo ja luonnossa liikkuminen saivat luovuuteni palaamaan. Ennen monet tekstit syntyivät junamatkoilla Helsinkiin, jotenkin läppäri vain sauhusi maisemien vilistessä. Nyt kun junassa ei ole istunut yli puoleen vuoteen, on tekstin tuottaminen välillä ollut aikamoista pusertamista kotona. Siihen auttaa heti esimerkiksi juoksulenkki – aivot saavat happea ja teksti alkaa syntyä päässä juostessa. Mutta välillä samat lenkkimaisematkin puuduttavat. Pyöräillessäni Rukalla kaksi tuntia syntyi päässäni viisi eri tekstiä – olin todella iloinen, sillä kirjoittaminen on henkireikäni ja välillä sitä tuntee olonsa ahdistuneeksi, kun tekstiä ei vain synny keittiönpöydän äärellä. Tiedättekö tunteen muut kirjoittavat?

Koronan aiheuttama ahdistus sekä arvontavoittaja

Pahoitteluni, että sain aikaiseksi arpoa voittajan keskiviikkona sulkeutuneeseen arvontaan vasta nyt! On ollut aikamoista haipakkaa tämä viikko ja se on jäänyt. Lueskelin ajatuksen kanssa vastauksianne arvontapostaukseen ja nieleskelin. Toki siellä oli niitäkin vastauksia joissa luki, että hyvin menee, mutta hyvin monesta vastauksesta paistoi ahdistuneisuus tai väsymys pandemiaa kohtaan. Epävarmuus töistä ja ikävä sosiaalisia kontakteja. Minä niin ymmärrän. Olisin halunnut halata jokaista vastaajaa, kiitos kun kerroitte fiiliksiänne. Päätin arpoa ison hyvinvointipaketin myös marraskuun alussa, lokakuun asuäänestyksessä, jotta voisin ilahduttaa jälleen. Arpoja kertyi yhteensä blogissa ja Instagrammissa reilut 400 kappaletta, joten tuntuu suorastaan väärältä arpoa vain yksi paketti. Ensi kuussa sitten toinen!


mekko ja takki VILA/ huivi SILVERJUNGLE/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAANANTAIMALLI/ pipo EVEREST/ kengät PALMROTH (saatu)

Kiitos kun vastasitten ja avasitte mietteitänne. Minulle tuli jotenkin entistä isompi huoli ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. On silti aina ilahduttavaa lukea kommentteja, niitä tulee nykyään niin hirveän vähän. On ihanaa huomata, että kyllä teitä siellä on ja ei ole noloa kertoa olevansa epävarma ja ahdistunut tilanteesta, niin moni jakaa fiilikset. Kyllä me tästä selviämme, eikö!

Voittajaksi random.org arpoi lopulta nimimerkin Inka H, onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostia!

Olisi kivaa kuulla miten siellä meni syysloma, jos sellaista teillä vietettiin, vai alkoiko se juuri? Aurinkoista sunnuntaita jokaiselle!

Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3