Tiedekan tiedesynttärit etänä!

Jatketaan vielä toinen päivä synttäriteemalla! Täytyy sanoa, että niiden megabileiden jälkeen on ollut älyttömän leppoisaa järjestää kahdet pienet lastenkemut. Enemmänhän sitä aina on leiponut esimerkiksi aikuisia varten ja keittänyt kahvia ja laittanut hopeita pöytään. Lasten kanssa menin ilman pölyjen pyyhkimistä, leipomista, itse olin paljain jaloin ja molemmat tykkäsivät juhlistaan kovasti!

Sekin pienissä juhlissa oli kivaa, että yleensä olen paahtanut huoneesta toiseen, vaihtanut sanan yhden vieraan kanssa, sitten joku lapsi on tarvinnut apua, joku on keittiöstä loppu ja lahjojen avausta en ehdi näkemään. Eilenkin tytöt istuivat pienessä piirissä ja avasivat lahjat porukalla niitä ihastellen ja jutellen. Ehdin nähdä mitä lahjoissa on ja kysellä vähän erinäisistä leluista, alan pudota jo kärryltä koululaisten jutuista!

Oli myös hauskaa ehtiä tarkkailemaan ekaluokkalaisia pöydässä. Vitsi ne ovat jo ”isoja”. Se rauha millä istuivat pöydän ympärillä jutellen oli ihan uskomaton. Katselin heitä vallan sydän pakahtuen. Ja pikkusisko siellä seassa oli mainio. Kun koululaiset juttelivat ”mä oon nähnyt youtubessa sellaisen” ”joo niin mäkin, tehdäänkö silleen” niin kuopus suureen ääneen osallistui ”mä en kyllä ole mitään sellaisia juutuubista katsonut, mutta mä voin kertoa että…!”. Pidäteltiin taustalla isänsä kanssa naurua. Ihanat tytöt!

Tiedekan tiedesynttärit – kotikemiaa keittiössä

Viime vuonna esikoinen oli kaverinsa tiedesynttäreillä Tiedekan tiloissa Ilvestiellä ja niistä riitti juttua kotona pitkäksi aikaa. Oli todella innoissaan. Ajattelinkin tutkia, olisivatko ne sopivat synttärit meillekin ja teemoja löytyi monta erilaista, myös sankarin mukaan teemaa voidaan räätälöidä. Juhlat voi järjestää Ilvestiellä tai ohjelman voi tilata kotiin. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, helpompi ehkä laittaa kotona tarjoilut esille kuin viedä niitä muualle. Toki tarjoilut voi tilata heiltäkin suoraan, tasoja on erilaisia. Kurkkaa lisää täältä!

Niinhän siinä kävi, että juhlia edeltävän iltana siirtyi Pirkanmaa leviämisvaiheeseen ja vetäjä Soile viestitti, siirretäänkö juhlat vai haluatteko esimerkiksi Zoomin kautta. Mietin asiaa hetken, kakku oli jo jääkaapissa, lapset kuitenkin koulussa keskenään… Siirto vaikutti vähän huonolta vaihtoehdolta, joten valitsimme Zoomin. Mietin jaksavatko lapset keskittyä olemaan niin hiljaa, että kuulemme ohjeet.

Kun eilen synttärijuhlia ennen tulin kotiin lenkiltä, oli mieheni kantanut telkkarin keittiöön. Pisti tietokoneen siihen kiinni ja itse asiassa saimmekin niin isolle näytölle ohjaajan ja äänet kovalle, että toimi älyttömän hyvin. Lapset olivat rauhallisia ja jaksoivat katsoa ja kuunnella ja me miehen kanssa autoimme heitä kokeissa, kaksi aikuista riitti ihan hyvin avustamaan. Sen sijaan kemiaosuudesta ei kertynyt kauhean hyviä kuvia, sen verran täynnä kätemme olivat auttaessa lapsia.

Mitä tarvitaan tiedesynttäreille?

No tässä tapauksessa ei yhtään mitään! Soile toimitti päivällä ovelle ison kassin, jossa oli pipettejä, koeputkia, valmiiksi pilkottua punakaalia, sokeria, elintarvikevärejä ja ihan kaikki tarvittava. Meidän piti ne huuhtaista juhlien jälkeen ja pakata takaisin ja Soile haki ne pois. Siis kuinka älyttömän helppoa ja toimivaa! Etäjuhlien hinta oli alempi kuin se, että ohjaaja olisi paikalla ja itse asiassa jäin tätä vähän pohtimaan – hän joutui käymään ovellamme kahdesti ja yhtä lailla olemaan koneen ääressä ohjaamassa, aikaa ja vaivaahan meni suorastaan enemmän kuin että olisi ollut itse paikalla. No kuumaa vettä tarvittiin minkä keitin vedenkeittimessä, mutta onnistuuhan tuo liedelläkin tarvittaessa!

Teimme noin tunnin ajan erilaisia kokeita, söimme herkkuja ja tytöt tutkivat lahjoja. Meni todella äkkiä parituntinen ja mielestäni oli todella kiva ilta. Voin lämmöllä suositella! Mitään ei hajonnut tai kaatunut, ainoa vahinko oli tippa elintarvikeväriä yhdellä juhlamekolla. Tajusin vasta jälkikäteen, että kutsussa lukenut ”tiedesynttärit” ei välttämättä kerro mitään, olisi ollut parempi kirjoittaa kutsuun, että ei parhaita vaatteita päälle tai essu mukaan tms. Tämä siis vinkiksi, jos innostut teemasta. Voi muuten myös olla, että isät innostuvat touhusta ja kovasti. ;)

Tiedekakun juhliin loihti tietenkin Anna ja muuten mentiin hyvin samoilla tarjoiluilla kuin edellisenä päivänä pikkusiskon juhlissa.

Mitä lahjaksi 8-vuotiaalle?

Koulusta alkaa tulla niin omia juttuja, etten itsekään ole täysin kärryillä kaikesta, mikä on nyt pinnalla. LOL-nuket toki, esikoinen oli erityisesti toivonut poikaa, että saisi perheellä leikkiä. Oli poni, jonka mukana tuli slime (apua, näillä varmaan jotain virallisiakin nimiä) ja oli Blume, josta kasvaa joku trolli-tyylinen hahmo kun sitä kastelee. Huomaatteko miten pihalla jo olen? Mutta tytöt auliisti selittivät kun kyselin mikä tämä on ja mitä tällä tehdään? Soivia vihkoja tuli kaksi ja lisäksi ihka ekat korvikset, jotka päästään sitten vaihtamaan kun harjoituskorvisten aika on ohi. Tuli karkkia, pääsiäismuna ja kirjepaperia sekä -kuoria. Todella mieleisiä kaikki ja oli suhteellisen vaikeaa saada lapsia luovuttamaan leikkejä illalla tai malttamaan kouluun aamulla.

Iloisista tytöistä on kuvia ja leikit jatkuvat tänään, joten ehkä me onnistuimme synttäreissä. Voin todella lämmöllä suositella Tiedekaa ja toimi ainakin tällä porukalla hyvin Zoominkin kautta. Siellä pyörii myös tiedekerhoja synttäreiden lisäksi.

Miltä vaikuttaa, innostaisiko järjestää tiedesynttärit?

5-vuotissyntymäpäivä vuonna 1987 sekä 2021

Aurinkoista keskiviikkoaamua! Täällä tuoksuvat popcornit nenässä eilisten juhlien jäljiltä ja tänään jatketaan sitten isosiskon kemuilla! Jännäksi meni jälleen tämä maaliskuisten syntymäpäivien pito, mutta saatiin pidettyä eilen pienet kaverisynttärit päiväkotiystävien kanssa. Se oli kuulkaa iso juttu. Niin pitkään kuopuksemme on mennyt isosiskon perässä, mutta ollut nyt tämän talven täysipäiväisenä uudessa päikyssä ja saanut hyviä omia ystäviä. Into oli valtava viiden tytön saapuessa kylään ja juhlat olivat kuulemma maailman parhaat. Se oli äidinkin tärkeintä kuulla. Tiedätte, että rakastan järjestää isoja juhlia, joihin on kutsuttu kaikki sukulaiset ja ystävät, mutta nyt ne ovat olleet pari vuotta pannassa. Meillä on juhlittu muun muassa Ariel-syntymäpäiviä, Frozen-juhlia, Tähkäpää-synttäreitä, My little pony-juhlia ja viime vuonna vietettiin Jasmine-aiheiset ulkojuhlat toukokuussa. Viime keväänä olin varannut Hoplop-kemut lasten toiveiden mukaisesti, mutta sisäleikkipuistot sulkivat ennen juhlia ja sama tänä keväänä – 5-vuotiskemut oli varattu ja varausmaksu maksettu, kunnes viime viikolla tuli puhelu, että puistot säilyvät auki mutta synttärihuoneet eivät. Plan B käyttöön siis.

5-vuotispäivänä vuonna 1987 ja 2021

Muistan edelleen hyvin vahvasti tunteen, mikä minulla oli lokakuisena lauantaiaamuna vuonna 1987. Heräsin aikaisin juhlapäivääni, äiti leipoi kaiken itse, vauvaveli äänteli ja minä sain lahjan. Paketissa oli My little pony-kaksosponit ja niitä hypistelin viimeksi eilen. Tallessa ovat ja muistuttavat siitä aamusta. Leikin niillä poneilla Helsingin kodin olohuoneessa, katselin Pikku Kakkosta ja hymyilin itsekseni. Iltapäivällä tuli lauma lapsia juhlimaan. Huokaisin illalla onnesta, olen varmaan maailman onnellisin lapsi ja synttärit ovat maailman paras juttu! Äitini piti aina kaikille kolmelle juhlia, suunnitteli ohjelmaa ja väänsi kakut itse. Rakastin ja rakastan syntymäpäiviä ja järkytyn aina, kun mies ei halua juhlia. Eipä ole järkkäämistäni yllätyskemuista ollut onneksi pahoillaankaan.

Tänä vuonna vetkutin viime tippaan asti kaikkea synttäreihin liittyvää, sillä tilanteet elävät niin kovin. Tilasin Annalta (tietenkin) kakun viime viikolla ja sunnuntaina ilmoitin vieraille, että juhlat ovat kotona. Vasta eilen, tunteja ennen juhlia uskalsin suunnata ostamaan ilmapalloja ja tarjottavia. Mikä tietenkin tarkoitti, etten alkanut leipomaan mitään, mutta uskoin, ettei se viisivuotiaita haittaa. Mietitytti, miten rima onkaan laskenut pandemian myötä, yleensä olen ostanut synttärimekot valmiiksi, olemme käyneet kuvauksissa, olen miettinyt koristeita into piukeana ja mitä kaikkea. Nyt juhlat pantiin kasaan muutamassa tunnissa ja lapsi otti kaapista kesämekon päälleen. Varsin toimivaa.

Mitä tarjolle syntymäpäiväjuhliin tai mitä ohjelmaksi?

Tarjoilut tulivat kakkua lukuun ottamatta siis kaupasta. Oli nakkeja, lihapullia, juustonpaloja, kukkakaalia, kurkkutikkuja, porkkanatikkuja, viinirypäleitä, keksejä, donitseja pakkasesta, poppareita, sipsejä ja karkkeja. Teeman mukaisesti Pyynikin panimon yksisarvislimuja, joista osa vieraista sanoi että kirpeitä ja minusta nuo vähäsokerisemmat limut ovat todella hyviä ja raikkaita. Mutta kaikki kelpasi enemmän kuin hyvin.

Hoplopin piti hoitaa ohjelma ja mietin edellisenä päivänä, mitä ihmettä keksitään ohjelmaksi. Ehdotin perinteistä ongintaa. Siis sillä tavalla kun olen sitä itse tehnyt, keppi, naru ja hiekkaämpäri. Mutta koska meillä asuu taloudessa tee-se-itse DI, hän kaivoi esiin oikean virvelin. Viritti sen päähän magneetin ja askarteli tyhjistä säilyketölkeistä irti kannet ja teippasi ilmastointiteipillä reunat pehmeiksi, etteivät ne riko sormia. Seuraavaksi hän laittoi Ryhmä Hau-suklaamunan tölkkiin ja askarteli pahvista pohjan tölkkeihin. Kyseiset tölkit (ja läjä tyhjiä sekä mm. villasukkia) aseteltiin portaisiin ja tytöt saivat onkia magneetilla sinisen lakanan uumenista tölkkejä. Vähän kuin jossain huvipuistoissa on magneettiongintaa, tiedätte? Se oli aikamoinen hitti ja putoavat/tyhjät tölkit naurattivat kovasti. Jokainen sai tölkistä suklaamunan ja aikamoinen ylläri oli, että kaikilla oli lopulta eri Ryhmä-Hau-hahmo. Kerää koko sarja kerralla! Otin kuvan lapsista istumassa portaillamme tomaattimurska-, ananas- sekä persikkatölkit kädessään ja lähetin kaikkien juhlijoiden äidille. Nauratti, toivottavasti lapset selittävät tölkkien salaisuuden.

Mitä lahjaksi 5-vuotiaalle?

Tämä on ollut aikamoinen haaste itsekin miettiessä lahjoja kaverisynttäreille. Leluja on vaikeaa ostaa niin, että budjetti pysyisi aisoissa ja tulisi jotain mitä kotoa ei vielä löydy. Elämyslahjoja on vähän haastavaa suosia tällä hetkellä. Joten meilläkin näky selkeästi lahjoissa kotoilu-linja. Tuli paljon puuhaa ja askartelua ja yksi kavereista ilmoitti, että tulee seuraksi askartelemaan meille joku päivä. Sehän sopii! Erityistä ihastusta aiheuttivat tarrakirjat, joita olen itsekin ostanut lahjaksi lasten kavereille. Niissä on minunkin mielestä todella kauniita tarroja ja maisemia, joihin niitä saa liimata ja suunnitella omaa keijumetsää. Olen ostanut kirjoja Suomalaisesta kirjakaupasta, varmasti muualtakin saa. Top Model-vihot ovat myös muuten aikamoinen hitti!

Näin me saimme kemut kasaan ja sen lisäksi, että oma lapsi oli sitä mieltä, että ne olivat maailman parhaat, sisällä läikähti kun pieni tyttö sanoi äitinsä hakiessa ”äiti mulla oli tosi kivaa!”. Lasten ilo on kyllä maailman parasta! Erityisesti toivon, että hän muistaa sen onnen ja huolettomuuden sisällään, joka itselläni oli vielä 5-vuotiaana. Vaikka ajat ovat poikkeavat, hän muistaa sen kikatuksen ja ehkä meiltä saamansa lahjan. Ystävät. Me emme ole vielä lahjaa antaneet vaan odotamme oikeaan päivään sen kanssa.

Tänään mennään sitten taas ekaluokkalaisten kanssa. Pirkanmaan siirtyessä eilen leviämisvaiheeseen siirsimme ohjelman Zoomiin. Siitä sitten huomenna lisää, jännittää miten yhteys ja kikattavat lapset toimivat yhteen, sen näemme sitten illalla!

Millaisia juhlia teillä on järjestetty nyt poikkeusaikoina? Muistatko omat 5-vuotissynttärisi?

Tavataan sitten siellä taivaan kodissa – ikimuistoinen lauantai

”Tavataan sitten ainakin siellä taivaan kodissa kaikki”

Katsoin mummoani, joka kyynelsilmin kiitti, että olimme tulleet paikalle ja jätti taas jonkinlaisia hyvästejä. Emme uskaltaneet ostaa hänelle mitään lahjaa, koska mummo on kaikkea kulutusta ja ostamista ehdottomasti vastaan. Toimme itsemme ja lasten piirrustukset, itse tehtyä omenasosetta ja äitini itse tekemää mehua. Entinen naapuri toi paljon kortteja ystäviltä. Menimme brunssille Kluuvinkadun Fazerille, jonne mummoni ja ukki veivät vanhempani syömään jo 1970-luvulla, koska se oli hieno paikka keskustassa. Niin se on edelleen.

En ollut nähnyt mummoani lähes puoleen vuoteen ja kun nyt katselin häntä hymyilemässä kukkakimppu kädessä ja kiittelemässä kyynelsilmin mietin, että jos tämä nyt olisi viimeinen kerta kun näemme, muistaisin ainakin ikionnellisen mummon. Joka onnellisena nauroi poikansa höpsöille jutuille, katseli hymyillen pojanpoikaansa, oli kiinnostunut pojantyttären miehen juoksukunnosta, sekä pojantyttärentyttären koulun aloituksesta. Mummo on terävä kuin partaveitsi, joten on vaikeaa kuvitella, että hän heittää hyvästejään vähän joka kerralla. Ihana, onnellinen, vähän kasaan painunut isomummo. Aina hän sanoo, että aika hänestä jättää ja aina hän on yhtä iloinen, terävä ja yhteiskunnasta kiinnostunut. Omilla jaloilla lenkillä käyvä. Supertyyppi.

Kluuvikadun Fazer

Keskustelimme pöydässä brunssilla ollessamme siitä, onko vuonna 1891 perustettu Fazerin kahvila todellakin ollut siinä silloin. Siis ajattelimme, että tehdas on ollut silloin, mutta ei, kyllä se kahvila on perustettu siihen 1800-luvulla, kuten äitini väitti. Karl Fazer perusti tuolloin Kluuvikadulle ranskalais-venäläisen konditorian ja nykyään sieltä saa lounaita, mainiota brunssia, mielettömiä jätskiäannoksia sekä tuliaisia. Kahvilassa on ostettavissa Fazerin uutuussuklaat sekä perinteiset herkut, joten se on täydellinen nähtävyys myös turisteille!

Me suuntasimme brunssille, jonne muuten kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Meitä oli 10 henkeä, emmekä kyllä olisi mahtuneet sekaan ex tempore käynnillä. Brunssipöydän valikoima oli sellainen, että harmittelin vielä monta kertaa kotimatkalla miehelle, etten jaksanut syödä enempää. Leipiä oli montaa lajia, salaatteja sitä enemmän, ihania juustoja sekä aivan taivaallista mansikka-raparperihilloa niiden kanssa. Lohta, munakasta, kapriksia, haudutettua teetä ja…. kakkubuffa! Lapset olivat silmät pyöreinä sen äärellä. Oli Geisha-kakkua, suklaakakkua, juustokakkua, brownieta, no, oli kakkua. Itse mietin muuten jo mennessäni paikkaan, että ihanaa saada haudutettua teetä, voin luottaa Fazerilla siihen. Ja sitä sain!

Neljä sukupolvea yhdessä – mikä onni

Takaisin mummoon. Meillä on hyvin pieni suku. Olen kasvanut ilman serkkuja ja isäni on ainoa lapsi. Joskus sitä on ajatellut somesta (!) serkkutapaamisia katsellessaan, että millaista olisi, jos olisi 10 serkkua. Tai olisi vaikka setiä. Olen ajatellut asiaa usein, mutta aina palannut siihen, mitä minulla on. Kiittänyt lujasti siitä. Sillä se on paljon se, eilen taas tuli se todistettua. Minulla on hyvin läsnäolevat vanhemmat, hyvin rakastava isä ja hyvin läheiset mummot. Olen ollut ainoa lapsenlapsi molemmilta puolilta syntyessäni. Arvatkaa mikä prinsessa-asema siitä seuraa!

Meitä oli eilen 10 henkeä brunssilla. 3 puuttui. Siinä olisi jo ollut ns. kaikki. Pieni, sitäkin tärkeämpi, läheisempi ja erittäin kullanarvoinen suku. Oli ihan hurjan arvokasta kävellä eilen pitkin Helsingin katuja lähes puolen vuoden jälkeen (oli ikävä!), nähdä mummoa ja jutella, nähdä perhettä, nähdä mummon onnellisuus. Nähdä miten isäni taantuu vähän pikkupojaksi äitinsä edessä (kukaan ei jaksa nauraa enää isäni kalat on vetteen pissanneet jutulle paitsi mummo), ja samalla nähdä isäni auttamassa häntä kantamaan kahvia ja valitsemaan kakkuja pöytään. Hyi en minä syö makeaa, sanoo mummoni. Haha, ymmärrän, itsekin jätin kakut väliin. Onko tuo pikkupoikakin jo ukki? Aika katoaa tässä seurassa. Olen vain järjettömän kiitollinen siitä, mitä näen ja todistan.

Se parituntinen, jonka eilen olimme Helsingissä oli ihan korvaamaton. Kevään jälkeen se, että sai istua Helsingissä oman pienen perheensä (sen 10 hengen) ympäröimänä tuntui siunaukselta.

Taivaan kodissa nähdään myös mummo. Mutta monta kertaa ennen sitäkin. Olet super! Onnea 94 vee!