Suklaapuodista näyttävät juhlatarjoilut!

Kaupallinen yhteistyö Suklaapuodin kanssa

Tampereen Finlaysonin alueelta löytyy Tallipiha, jonne moni suuntaa erityisesti joulunaikaan. Pihan perältä löytyy ihastuttava Suklaapuoti, jonne saa jouluisin jopa jonottaa. Moni yllättyy astuessaan sisälle puotiin, sillä runsaudenpula iskee välittömästi. Tarjolla on mieletön määrä suklaata, mutta myös muita herkkuja. Lahjoiksi, omaan herkutteluun, juhlatarjoiluiksi… Herkkuja löytyy varmasti jokaiseen tilaisuuteen. Suklaapuoti elää myös sesonkien mukaan, eli sinne kannattaa ehdottomasti kurkata eri vuodenaikoina. Tällä hetkellä esillä on vahvasti pääsiäinen ja esillä on pupusuklaita, tipusuklaita ja ehkä ihanin juttu hetkeen – pääsiäisboxi! Ihastuin tuohon tuotteeseen täysillä, lue pidemmälle, niin kerron lisää siitä ja muista juhlissamme ihastuttaneista herkuista!

Suklaapuoti Tallipihalla sekä Kauppahallissa – herkkuja yli 10 vuoden ajan

Puodin takana oli alkujaan Ulla Tuori, kun se perustettiin maaliskuussa 2010. Ulla hyppäsi suklaakauppiaaksi aika hetkessä kuullessaan, että Tallipihalle etsitään uutta suklaayrittäjää. Tallipiha työympäristönä oli hänelle jo tuttu. Ulla halusi luoda suklaapuodin, jossa valikoimaa on paljon ja tuossa on toden totta onnistuttu! Konvehtien määrä tiskissä on suuri ja makuja löytyy loputtomiin. Tarjolla on 40 eri valmistajan herkkuja ja isopimpia toimittajamaita ovat muun muassa Belgia ja Italia. Kaikki herkut ovat suussa sulavia sekä laadukkaita!

Sen lisäksi, että Ulla halusi asiakkaan kohtaavan laajan valikoiman astuessaan puotiin, oli ykköskriteereissä uudelle puodille hyvä asiakaspalvelu. Tämä näkyy – koko henkilökunta ottaa sinut ilolla vastaan, auttaa mielellään, kertoo tuotteiden sisällöistä ja ideoi kanssasi lahjaa tai juhlia. Kannattaa rohkeasti kysyä apua, jos (ja kun!) pää menee ihanuuksista pyörälle. Vuonna 2015 yritykseen hyppäsi mukaan Ullan sisko, Hanne Tuori-Kalliokoski. Kaksi energistä ja iloista suklaasiskosta luotsaavat puotia ja tuntuvat pursuavan ideoita sen suhteen, miten juhlapyhät ja vuodenajat otetaan huomioon liikkeessä. Samalla, kun saa ihanat tarjoilut pöytäänsä, tukee myös pirkanmaalaista naisyrittäjyyttä!

Lokakuussa 2020 Suklaapuoti sai toisen pisteensä Kauppahalliin aivan Tampereen ytimeen, eli sielläkin kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa. Monia tuotteita voi tilata myös verkosta, jos Tampereelle ei pääse. Suosittelen ehdottomasti testaamaan pääsiäisboxia ennen kuin se myydään loppuun, lajitelmaa on tarjolla rajoitettu erä. Muut pääsiäistuotteet löydät täältä.

Syntymäpäiväherkut Suklaapuodista

Olen viimeksi järjestänyt sukulaissynttärit lapsille kolme vuotta sitten. Nyt ajattelin taas uskaltaa pienellä vierasjoukolla, sillä sairastapauksia oli jälleen. Oli ihanaa kattaa pöytään kahvikupit ja vähän erilaista tarjottavaa kaksien kaverisynttärien ja nakkitarjoilujen jälkeen. Pöytään leivoin suppilovahvero- ja kanapiirakan, lisäksi oli cocktailpiirakoita, levitteitä, sipsejä ja herkkuja.

Suklaapuodista mukaani lähti lajitelma erilaisia konvehteja, jotka sopivat sävyihin (siis vaaleanpunaista meille!) ja joissa oli mahdollisimman erilaisia makuja. Lapset rakastivat mansikkahuulia, kummisetä kehui raparperikonvehtia ja esikoinen sanoi, että voisi syödä tuhat pääsiäisboxissa ollutta tipusuklaata, olivat niin hyviä. Äitini ei päässyt juhliin, mutta lähetin hänelle pari konvehtia isäni mukana. Kultainen samppanjasuklaa sopi täydelllisesti vanhempieni lauantaiseen 45-vuotishääpäivään ja sai tuomion ”taivaallista”. Myös vegaaninen Marjakimara-suklaa, joka on muuten voittanut palkinnon parhaana vegaanisena suklaana, sai paljon ihastusta. Pilkoin ison levyn paloiksi tarjolle kippoon.

Konvehdeista saa todella näyttävän tarjoilun helpolla ja kälyni katseli niitä ”sillä silmällä” tulevia ristiäisiä ajatellen. Tarjolla oli myös pääsiäisboxin antimet, josta saa mielettömän ihanan jälkkärin pääsiäiseksi. Boksi sisältää salmiakkia, suklaata, karkkia ja fudgea. Jokaiselle jotakin. Rakastuin setissä oleviin ruskeisiin salmiakkipalleroihin, älyttömän hyviä!

Konvehdit saivat muutenkin aikaan paljon keskustelua, mistä ne ovat, kuka niitä valmistaa ja makuja arvottiin myös paljon. Meni hetki jokaisella päättää minkä ottaisi ja osaa pilkoimme veitsellä pienemmiksi paloiksi, sillä kaikki halusivat maistaa!

Ihana näyttävä ja hauskakin juttu juhlapöydässä. Voin siis suositella lämmöllä suuntaamaan Suklaapuotiin, jos etsit katseenkääntäjää juhlapöytääsi! Olipa ihanaa viettää vuosien jälkeen juhlaa sukulaistenkin kanssa.

Onko Suklaapuoti itsellesi tuttu? Mikä on lempikonvehtisi?

Irti Maasta synttärit – kiipeilyä ja kiljahduksia

Jatketaan vielä syntymäpäiväaiheesta, sillä se on usein kovin kysyttykin aihe lapsiperheiden keskuudessa. Missä synttäreitä voi ja kannattaa järjestää, paljonko se maksaa ja niin edelleen. Me yritimme ensi kertaa järjestää HopLop-synttärit maaliskuussa 2020 ja vielä uudelleen vuonna 2021, mutta tiedätte mikä tilanne oli. En tykännyt siitä, että aina piti maksaa 50 euron varausmaksu, jota ei saanut takaisin muuta kuin lahjakorttina. Tänä vuonna vuorossa olivat jo 9-vuotissynttärit ja moni muukin paikka alkanut kiinnostaa synttärikohteena. Päädyimme Irti maasta-synttäreihin, sitä puolsi sekin, että juhlat sai perua vielä viikkoa ennen ja maksaa vasta paikan päällä. Olemme käyneet kerran paikassa aiemmin perheen kesken ja voi veljet, miten lapset olivat siitä kehittyneet! Toisaalta, on kaksi vuotta pitkä aikakin!

Syntymäpäiväjuhlat Irti Maasta-kiipeilypaikassa

Juhla-aika on kahden tunnin mittainen, jossa on aluksi opastus valjaisiin ja kiipeilyyn, sitten noin tunnin kiipeilyaika ja lopuksi juhlatilassa on noin 45 minuuttia aikaa syödä herkkuja. Olin jotenkin onnistunut itse ymmärtämään aikataulun niin, että paikan päällä tulee olla varttia aiemmin. Tämän takia vieraat saapuivat varttia ennen opastuksen alkua, mutta päätimme sitten käyttää tuon välin lahjojen avaamiseen. Päästiinpähän siitä jännityksestä!

Seuraavaksi oli vuorossa valjaiden pukeminen ja opastus. Meidän synttäriporukassa oli 9 lasta mukaan lukien sankari siskoineen ja paikalla oli myös toinen synttäriporukka sekä muutamia muita päälle. Tila oli siis täynnä. Kun lapset alkoivat pukea valjaita, tuli ensimmäinen ”tarvitsemme lisäkäsiä”-hetki. Ei toisaalta ollut mikään hoppu, mutta kaikki 9 lasta kaipasivat apuja miten pujottaa valjaat ja me miehen kanssa kiristimme niitä minkä ehdimme.

Sitten oli aika mennä kiipeilemään. Henkilökunnan puolesta oli opastus seinien käyttöön, mutta pienet kädet eivät monesti saaneet kiinnityssysteemiä irti tai paikalleen. Seuraava ”lisäkäsiä tarvitaan”-hetki. Kun olimme perheen kanssa kiipeilemässä pari vuotta sitten, paikalla oli koko ajan henkilökunnankin puolesta joku. Nyt oli minä ja mies auttamassa ja sinkoilimme yhdeksän lapsen luo minkä ehdimme. Todellakin olisi pitänyt pyytää joku vanhemmista auttamaan etukäteen, jos olisin tiennyt, ettei henkilökunta auta. Onneksi kun päästiin pidemmälle, alkoi osalla lapsista sujua valjaiden kiinnitys seinään itsenäisesti, joten tuntui, että me riitämme, jos puolet tarvitsee apua.

Itse kiipeily on oikeasti aika jännää. Se, että osaa luottaa valjaisiin. Mutta korkeallehan ei tarvitse kiivetä, vaan voi kokeilla erilaisia seiniä ja niiden muotoja ja askelmia ja tulla matalalle alas. Yllättäen 6-vuotiaamme kekotti tolpan nokassa ja kohosi kohti Tullintorin kolmoskerrosta ensimmäisten joukossa. Minuahan kiipeily pelotti aika tavalla pari vuotta sitten!

Tunti oli kiipeilyaikana aivan tarpeeksi koulupäivän päälle, lapset olivat hiki päässä ja osa lopetti jo hieman aiemmin. Hauskaa heillä tuntui olevan ja kiljahduksia kuului ympäri kiipeilypaikkaa. Kohtuu hyvin pääsi kiipeämään huolimatta siitä, että paikka oli suht täynnä. Myös boulderointiseinä, johon ei kiinnitytä erikseen tuntui innostavan.

Tarjoilut ja hinnat Irti maasta-synttäreillä

Täytyy kyllä nyt jälkikäteen sanoa, etten ole ihan varma miten hinnoittelu meni. Hinta on alkaen 142 euroa ja ymmärtääkseni sisältää 6 kiipeilijää. Tähän päälle tulevat vieraat maksavat 17 euroa/pää. Näin ainakin meidän hinta selittyisi. Tarjoiluja saa ostaa paikan päältä, ihan vain esimerkiksi pelkän hodarin tai sitten isompia paketteja. Ne kuitenkin tulevat suhteellisen kalliiksi, joten päädyin tuomaan omat astiat ja tarjoilut. Yritin tutkia, onko käytettävissä jääkaappitilaa, kun kiipeily on ennen ruokalua, mutten löytänyt nettisivuilta vastausta. Nyt voin kertoa, että jääkaappi löytyy kyllä!

Tarjoiluilla mentiin simppelillä linjalla – donitseja, karkkeja, nakkeja ja kasvispullia, kasvistikkuja, dippejä, sipsiä ja limpparia. Kaikki helppo kuljettaa ja viedä ekstrat pois. Discopallo pyöri tyttöjen syödessä herkkuja ja lopulta innostuttiin tanssimaan ja kiljahtelemaan vielä kiipeilyjen jälkeenkin. Hauskaa tuntui olevan ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä, myös sankari itse. Äiti jäi kaipaamaan hieman puhtaampaa juhlatilaa (hinkkasin itse pöytää puhtaaksi ennen tarjoilujen laittamista esille) sekä hieman parempaa ohjeistusta paikalle saavuttaessa.

Mutta palaamme vielä kiipeilemään, sillä sankarille kuului lahjaksi kiipeilylippu. Takaisin korkeuksiin siis jonain päivänä! Nämä olivat ensimmäiset ns. ulkoistetut juhlat ja olipa hassua tulla kotiin, purkaa tarjoilut ja siinä se. Ei muuta siivottavaa ennen tai jälkeen. Ihanan helppoa!

Kokemuksia erilaisista synttäripaikoista otetaan mielellään vastaan! Leon Leikkimaassa ja HopLopissa niitä tuntuu paljon olevan ja esimerkiksi tiedesynttäreille ja Tramppaparkkiin ovat lapset osallistuneet. Mitä kaikkea muuta olette testanneet?

6-vuotissynttärit sekä Ryhmä Hau-pakopeli

Tiedätte varmaan tunteen tämän maaliskuun suhteen? Synttäreitä piisaa aivan koko ajan. Luin juuri, ettei maaliskuu ole enää ykköskuukausi syntymäpäivien määrässä, vaan huippu on elokuun tienoilla. Meillä juhlitaan maaliskuussa ja tytöillä on kaverisynttäreitä useat viikossa. Koska meiltä jää useammat viikonloput kaverisynttärit väliin, valitsin pitää arkena molempien lasten synttärit. Josko useampi pääsisi. Ainakin kuopuksen kohdalla toteutui, kaikki kutsutut pääsivät ja maanantaina oli ihanaa saada pieniä ihmisiä kylään. Mies toteutti pakopelin lapsille ja askarteli sitä viikon ajan. Olin todella hämmästynyt siitä, mitä kaikkea oli kehittänyt ja lapset pyysivät heti uutta pakopeliä!

Ryhmä Hau-teema synttäreillä

Minusta tuntuu, että Ryhmä Hau-innostus on jo vähän laantunut kuopuksella, mutta halusi yllättäen ehdottomasti synttärit sillä teemalla. Kutsussa oli siis pentujen kuva ja muuten mentiin tosi simppelillä linjalla. Juhlamaailmasta hain lautaset, servetit ja mukit teemaan sopivana  samoin kuin pari ilmapalloa. Juhlamaailman pallobaari on aivan ihana, siellä on loputtomiin värejä ja teemoja palloissa joka juhliin. Lupaavat palloille aina noin viikon leijumisajan, mutta lopulta tuntuvat kestävän pari kuukautta.

Tarjoiluilla mentiin valmislinjalla, eli kaupasta lähti mukaan karkkia, sipsiä, pikkupizzoja, kurkkua ja porkkanaa, donitseja ja keksejä. Lisäksi tilasin kakun, joka oli muuten tosi hieno ja herkullinen. Kakun teki litucakes, hänellä ei nettisivuja, mutta Instagrammista löytyy. Taas piti kyllä todeta, että pienet syövät todella vähän ja tarjoiluja vietiin naapuriin ja esikoinen toi kaverinsa seuraavana päivänä herkuille. Monestihan lapset eivät välitä kakusta niin hirveästi, tällä kertaa tuntui uppoavan hyvin. Tykkään itse, että kakku on ns. pöydän kruunu ja muistan edelleen jokaisen synttärikakkuni, joita äiti jaksoi väsätä. Tikkarit kakussa olivat hitti, tosin meinasi olla haastavaa, kun niitä ei ollut kaikille!

Ryhmä Hau pakopeli

Tuskailin miehelle, etten keksi mitään ohjelmaa juhliin. Meillä on ollut juhlissa esimerkiksi perinteistä hännän kiinnitystä, pinjataa, kasvomaalausta ja Juhlaprinsessaa. Mies sanoi, että hän hoitaa ohjelman ja olin hyvin kiitollinen asiasta. En tiennyt yhtään, mitä suunnittelee ja hämmästyin, kun ilmoitti tekevänsä pakopelin. Googletteli ideoita, askarteli ja kirjoitti tarinaa ympärille. Parina iltana hän puuhasti vielä kello 23 sen parissa. Mieletön paneutuminen. Osallistuin asiaan tasan sen verran, että muistutin lasten olevan päiväkoti-ikäisiä. ”Juu, en laita heitä intergoimaan” kuului vastaus. Päätin jättää kyselyt sikseen, sillä halusin itsekin yllättyä.

Ja kyllä yllätyin. Peli alkoi sillä, kun pöydästä puuttuivat herkut, jotka Hanttinen oli vienyt. Ne olivat kahdella numerolukolla suljetussa salkussa ja numerokoodit tuli pentujen selvittää. Pöydästä lautasten alta löytyi jokaiselle pelaajalle lappu, jossa oli pennun kuva ja kyseisen pennun motto tai jokin vinkki. Sitten mentiin, ensimmäisen tehtävän suoritti Lilli.

Kilpa-ajajana Lilli ilmestyi sohvan takaa ja lapsen piti ohjata kauko-ohjattavaa legoautoa kohti kissoja. Lillin mennessä eteenpäin ilmestyi auton perästä pussi, joka oli kiinnitetty siimalla ja sisälsi miehen askarteleman palapelin. Lapset kokosivat palapelin ja seuraavana oli vuorossa Sampan tehtävä puussa. Katon rajassa oli ilmapalloja, jotka saavutettiin tikapuilla. Yhden pallon sisältä ilmestyi seuraava vihje, eli pallo piti hajottaa. Olin jo tässä vaiheessa ihan ihmeissäni, ehkä myös lapset.

Kaja laski kotkia pitkin porraskäytävää, Halti lautaili alas portaita laskien portteja. Tomalla oli puolestaan magneettinen sukellusvene, jolla onki vihjeitä ämpäristä. Rekku toki sai kasan työkaluja ja vihje oli metalliputken sisällä, joka tuli saada auki.

Näin homma jatkui ja vihjeiden lukijana toimi esikoisemme. Lapset jaksoivat keskittyä todella hyvin ja olivat aika hämmästyneen oloisia. Kuten minäkin. Lopulta salkku saatiin auki ja sen sisältä löytyi keksejä ja kakkukin ilmestyi pöytään. Aika hauska ohjelmanumero, joka vaati aikaa ja vaivaa (sekä kekseliäisyyttä!), muttei esimerkiksi ollut suuri rahallinen panostus.

Paljon puhuttuja kiitoslahjoja emme antaneet tälläkään kertaa. Karkkia juhlissa piisaa, enkä halua ostaa mitään rihkamaa. Kiitoslahjoiksi lapset saivat pitää oman pentukorttinsa ja jokaiselle vanhemmalle lähetin lapsista portaikossamme otetun yhteiskuvan.

Näin saatiin 6-vuotissynttärit vietettyä ja lapsen kommentti oli ”oli kivempaa kuin osasin arvatakaan!”. Eli onnistuneet olivat. Kuinka moni juhlii nyt keväällä, millä teemalla teillä vietetään syntymäpäiviä?