Ihan pyörällä päästäni

Siis apua. Siinä nyt ovat ensimmäiset sanat, jotka tulee mieleen. Tästä tulee ensimmäinen päivitykseni uudelle, omalle domainille. Mietin monta päivää, mitä tähän kuuluu kirjoittaa. Jatkanko siitä mihin jäin, vai rustaanko kenties jotain esittelyä? Löytääkö tänne uusia kasvoja vai pysyvätkö mukana lähinnä vanhat? Ja perinteinen paniikkikin iski: nuo muut blogit ovat niin upeita, mitä minä nyt uskallan kirjoittaa! Ja kuvata! Tuli todellinen rimakauhu. Miten sitä on niin vaikeaa uskoa omiin kykyihinsä, kun alkaa jännittää liikaa?

Toinen syy, miksi en ole vielä mitään uuteen pohjaan kirjoittanut ovat viimeisten päivien tapahtumat. Olen viipottanut menemään ja kaksi yötä olin bloggarireissulla Jyväskylässä. Oli aivan mahtava viikonloppu ja eilen oli taas ihanaa nähdä perhettä, ehti tulla jo ikävä.

Muutamien päivien aikana ehti tapahtua hurjasti. Blogi otti ja vaihtoi vauhdilla osoitetta, olin jotenkin ihan hirveän ylpeä tästä muutoksesta. Sitten menin tapahtumasta toiseen ja kuvia kertyi lähes tuhat muutamalta päivältä. Tutustuin moneen uuten ihmiseen pari yötä kestäneellä reissulla. Ehdin nähdä vanhempiani ja mummoani. Sain kaksi ihanaa halittavaa palleroa eilen syliini, ikävä oli ollut molemminpuolinen.

Olen siis ihan pyörällä päästäni ja tapahtuneita asioita täytyy sulatella. Olo on…

sekava
onnellinen
väsynyt
inspiroitunut
rentoutunut
hämmentynyt
utelias
jännittynyt
kiitollinen

ja kaikkea muuta. Nyt vedän henkeä ja alan miettiä, mistä jatkaa turinointia uudella alustalla. Onko täällä uusia tyyppejä mukana?

Kyllähän tässä vielä viilailtavaa on, itse kaipaan eniten postaushistoriaa joka vielä uupuu sivupalkista. Siellä kuitenkin piilottelee lähes seitsemän vuoden jutut. Josko se tästä taas lähtee!

Viimeisin arvonta jäi ehkä hieman muuton jalkoihin, mutta asuäänestyksen voittaja syyskuulta oli asu numero 1, arvontavoitto osui puolestaan Annalle. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Upeaa alkanutta viikkoa, nautitaan kauniista ruskasta! Uuden edessä on aina vähän normaalia jännittää, vai mitä?

5 huippukirjaa syksyyn!

Mikä olisikaan sen ihanampaa, kuin ottaa mukillinen teetä tai kahvia käteen, suklaata toiseen ja kirja kainaloon? Laittaa pari kynttilää palamaan ja fiilistellä syyssadetta lukien? Lukea muutama kymmenen sivua sängynpohjalla ennen nukkumaanmenoa miettien, että pitäisi jo nukkua, mutta kun haluan tietää miten tässä käy!

Lukeminen on aina ollut yksi suosikkijuttujani, jossa on välillä oikea rytinävaihe, välillä kirjat unohtuvat hetkeksi tai en löydä uutta luettavaa. Kurkkasin, että monta viikkoa jonottamani Camilla Greben Lemmikkien varauksessa olen sijalla 87 tällä hetkellä. Kohta siis taas uutta luettavaa!

Elokuussa hyviä kirjoja tuntui osuvan enemmänkin kohdalle. Juuri sellaisia, jotka oli vaikeaa laskea kädestään ja pettyi, kun ne loppui. Joskus ärsyyntyi loppuratkaisusta, mutta yleensä siitä, että nyt se sitten loppui. Hotkit ja hotkit kirjaa kohti loppua, mutta oikeastaan se palanen puolivälin jälkeen onkin se paras kohta kirjoissa, joissa pitäisi pysyä pitkään. Kun tietää jo hahmot, mieli arvailee loppuratkaisua ja jännität kenelle käy ja kuinka. Jos rakastat lukemista, niin tässäpä viiden kirjan vinkit syksyyn. Nämä kirjat olivat omalla yöpöydälläni elokuussa, kuten huomaatte, rakastan edelleen dekkareita!

A.J. FINN – NAINEN IKKUNASSA

Käsi ylös, kuinka monelle tuli mieleen kirja Nainen Junassa ja siitä tehty leffa tuota kantta myöten? Hämäsi itseänikin, mutta eri kirjailija ja teos siis kyseessä. Nainen ikkunassa on takuuvarma jännityskirja, joka kertoo Annasta, joka ei pysty poistumaan kotoaan ja tarkkailee ihmisiä kameranputkensa avulla ikkunasta. Kirjan alussa asetelma tuntuu jotenkin liian ahtaalta kokonaiseen kirjaan – yksinäinen punaviiniä lipittelevä nainen ja kamera, mutta kirja saa koko ajan uusia ulottuvuuksia enkä minä ainakaan loppuratkaisua osannut arvata. Sen sijaan pari muuta juonenkäännettä arvasin aika alussakin, mutta kun juttelin kirjasta äitini kanssa, hän taas ei ollut arvannut niitä. Jotenkin tämä kirja vie otteessaan ja on sen verran mystinen, että loppuratkaisua kohti pyrkii ja kovaa! Ja vaikuttaa muuten ihan naisen kirjoittamalta, mutta A.J. Finn on miespuolinen pseudonyymi.

SAMUEL BJÖRK- MINÄ MATKUSTAN YKSIN

Tämä kirja oli lainattu Jyväskylän kirjastosta ja kun valittelin mummilassa, että luin kirjani loppuun, äitini ojensi tämän matkaani Tampereelle. Kirjan lähtökohdathan ovat aivan kamalat, sillä siinä käsitellään lapsenmurhia. Niillä ei kuitenkaan mitenkään liikaa ”mässäillä”, mutta pala kurkkuun nousi usemman kerran. Kirja lupaa olevansa sarjan avausosa, eli pääosassa olevaa naispoliisia Mia Krugeria ja hänen vanhempaa kollegaansa Holger Munchia saadaan seurata varmasti vielä jatkossakin. Minua viehättää jokin todella paljon näissä pohjoismaalaisissa dekkareissa – pelkästään se, miten saaristoa ja meren tuiverrusta kuvaillaan, saa ajatukset pysymään jossain lähellä. Näissä pohjoismaalaisissa teoksissa on jotenkin enemmän tarttumapintaa kuin jenkkiversioissa. Kirja eteni vauhdilla ja kuvasi hyvin jokaisen päähenkilönsä sielunmaailmaa, näkökulmaa vaihdettiin usein. Ahmin viimeiset 100 sivua aika kovaa kyytiä. 

JO NESBO- JANO

Onko joku, joka ei ole vielä lukenut Harry Hole-sarjaa? Jos sellaisia löytyy, niin olet onnenpekka! Niitähän on ilmestynyt jo aika läjä, joten nautiskeltavaa riittää. Nämä ovat ihan takuuvarmoja kirjoja ja täynnä yllättäviä käänteitä. Pelkäsin jo pari kirjaa sitten, että Harrylle käy huonosti ja sarja päättyy, mutta vielä on hengissä! Kirjan ensimmäiset 30 sivua luin nukkumaanmennessä ja sanoin miehelle, etten voi sammuttaa valoa, olipa pelottava ja koukuttava alku. Kirjan nimikin viittaa murhaajan tapaan juoda uhriensa verta. Ehkä parasta on jo tuttu päähenkilö monien aiempien kirjojen myötä ja tähänkin teokseen on saatu todella monta koukkua ja juonenkäännettä, en arvannut kyllä yhtään mihin loppu johtaa. Ostin tämän kirjan muuten isälleni kun se ilmestyi ja sen on odotellut yöpöydällä pitkään, mutta aina joku kirjaston varaus on kiilannut eteen. Alle viikossa tämäkin tuli ahmittua, kun sen aloitti ja toivon niin, etteivät Holet loppuisi ikinä!

HJORT & ROSENFELDT – HYLÄTYT

Viimeisin ahmimani teos ja taas äitini suosittelema. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin ja jälleen ylistän sitä, miten kivaa on lukea pohjoismaisia dekkareita. Kirjan käsikirjoittajat ovat kirjoittaneet muun muassa tv-sarja Siltaa, eli mikään hilpeä teos ei ole kyseessä. Teos on hyvin ajanhermolla, sillä murhaajaa ärsyttää tyhmät julkkikset kuten tosi-tv tähdet sekä bloggarit (!). Hän teettää heille kysymyksiä, joihin vastaaminen määrittää, jäätkö henkiin vai et (opin muuten uutta, sillä en tiennyt moneen vastauksia ja pakko ne oli tutkia). Kirja on osa Sebastian Bergman-sarjaa ja itse asiassa jo sarjan viides osa! En tiennyt tätä, mutta kirjan pystyi lukemaan ihan sellaisenaankin. Nyt on pakko sitten lukea niitä vanhempia ensiksi, jokaisessahan on oma tarinansa, mutta tiedän miten päähenkilöiden elämät tulevat menemään. Harmi. Lue siis alusta tämä sarja ja tämä vasta viidentenä, jos et ole lukenut! Taattua jännitystä tiedossa!

MICHAEL CONNELLY – YÖVUORO
Tässäkin kirjassa on pääosassa nuori naispoliisi, joka yllättävää kyllä asuu pääasiassa teltassa. Päähenkilö on ehkä jollain tapaa epäuskottava, mutta tarina onneksi hyvä. Lainasin kirjan VIP-lainana kirjastosta ja kuvasin kyllä ennen palautusta, mutta kuvia en löytänyt enää, joten lainataan netistä tämä kirjakuva.
Yövuoro on kuin perusvarma leffa. Se etenee koko ajan, pitää otteessaan ja vie lukijan keskelle Hollywoodia ja poliisityöläisen yövuoroon. Se, miksi päähenkilö Renee Ballard on joutunut yövuoroon onkin sitten oma juttunsa, joka vaikuttaa jopa loppuratkaisuun. Perusvarma teos ja minä innostun aina, kun päähenkilöinä on vahvoja naisia!

 

Viisi koukuttavaa kirjaa syksyysi, joista toivottavasti edes joku on lukematta! Oliko tuttuja kirjoja, mitä olet tykännyt? Ja hei, sitten tärkeä kysymys: mikä kirja sinulla on menossa yöpöydällä? Minä haluan uusia! On ihan paras tapa saada unen päästä kiinni lukemalla ennen nukahtamista (no joo, tuo Nesbo meinasi viedä ehkä unet, mutta noin yleisesti) vai mitä olet mieltä?

Ihania lukuhetkiä sekä alkavaa viikonloppua!

Vicaman lämmössä

Olen aiemminkin kertonut teille, että olen ihan armoton palelilja. Se tuntuu vain pahentuvan iän myötä, eikä mieskään usko, kun illalla täristen menen peiton alle villasukat jalassa ja hän valittaa kuumuutta. Pahin palelupaikka ovat sormet ja varpaat, ääreisverenkiertoni on huono ja raajat jäätyvät.

Mieleeni on jäänyt tapahtuma 1990-luvulta paleluun liittyen. Ostimme parhaan kaverini kanssa superlämpöiset, nahkaiset ratsastushanskat villavuorella. Meillä oli yhteinen hevonen ja sitä talven pakkasessa ratsastimme. Sanoin, etten tunne enää sormiani, kaveri sanoi että hänellä on aivan hikiset kädet. Vaihdoimme ne samaiset hanskat päikseen, hän sai minun jäätyneet versiot ja minä laitoin hänen oikeasti hieman hikiset hanskat käteen. Melkein itketti kun tunto alkoi palata käsiin ja kaveri lämmitti minunkin hanskani. Kyseessä olivat yhtä aikaa ostetut samat hanskat, eli tässä sen huomaa, ettei pelkkä pukeutuminen auta, palelu on kirjaimellisesti verissä!

Olipas hassu aasinsilta, mutta tuota episodia olen miehelle hokenut, kun hän käskee pukeutumaan lämpöisemmin, viime viikolla suositteli jo avantouintia. Apua. Lämmin pukeutuminen tekee syksystä miellyttävämpää ja kaipasin uutta takkia jo viime talvena, kun takit ”pyörivät päällä”. Lasten myötä pari lähtenyttä vaatekokoa sai takit jo liian suuriksi, vaikka pitäähän niissä tilaa olla, mutta sitten kun on liikaa tilaa, palelee. Käly tarjoutui katsomaan, jos saisi pienennettyä tätä rakasta Desigualiani, mutta sekin sitten jäi.

vicama+systerp vicama+takki+winter

Joten kun äitini kysyi mitä toivoisin synttärilahjaksi, oli vastaus sama kuin viime vuonna: takin. Viime vuonna sain parkatakin, joka on pelastanut puistoreissut, nyt kaipasin kaupunkitakkia. Kun sattui olemaan lauantaipäivä ilman ihmeempiä suunnitelmia, minä kipaisin _yksin_ kaupungille tutkimaan takkivalikoimaa. Marssin ensimmäisenä luottokauppaani Vilaan, mistä löytyy aina oman näköisiä vaatteita ja näin tämän hupullisen takin. Vetäisin päälle ja se oli siinä. Upean lämmin Vicama-takki ihanan ihanan isolla hupulla, jonka alle voi piiloutua! Laitoin miehelle viestin, että löytyi, hän luuli että vitsailen – olimme lähteneet eri suuntiin kaupungilla viisi minuuttia aiemmin.

vicama+takki+vila vicama+jacket+vila

Takkia löytyi mustana ja harmaana, harmaa oli ehdottomasti valintani. Siitä oli S-koot loppu, joten laitoin sen varaukseen. Hyvä niin, sillä kun seuraavalla viikolla hain sitä, oli Vilalla tarjous kaikki takit -20% ja tämä kyseinen takki tuli vastaan monella bussipysäkillä ihanan Millan päällä.

neulemekko+vila+pink vila+vicama
neulemekko ja takki VILA (samanlainen löytyy täältä alesta*)/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ kengät Prahasta

Hikoilin työntäessäni tuplakärryjä eteenpäin ja kun lähdin aamukuudelta kohti viikonlopun messuja, en palellut. Mikä fiilis. <3 Syksy tuntuu mukavalta, kun ei jäädy pystyyn, viikonlopun juoksukisassa huusin alkumatkalla mennessäni, etten tunne reisiäni – paluumatkalla ostin merinovillaisen juoksukerraston, kun oli -50% alessa Inter Sportissa. Hyrrr pyrrr.

Oletko itse vilukissoja? Vinkkejä miten selvitä palelusta? Ihanaa alkanutta viikkoa!

*mainoslinkki