Avainsana-arkisto: suositus

Viikossa ahmittu laatusarja: Kun tomu laskeutuu

18.5.2020
2

Marraskuusta asti olemme ahmineet Blacklistiä Viaplaylta. Siis puoli vuotta useampi jakso viikossa, kaikki tehdyt 7 tuotantokautta. Viimeinen jakso ilmestyi lauantaina ja jo useamman viikon odotimme vain kerran viikossa tulevaa jaksoa. 8. kausi tulee sitten joskus ja uutta katsottavaa iltoihin on kaivannut. Sitten silmiin osui nopeasti Ylellä näkynyt mainos, jossa puhuttiin maanantaina, siis viikko sitten maanantaina oletin, alkavasta televisio-ohjelmasta nimeltään Kun tomu laskeutuu.

Laadukkaat pohjoismaiset sarjat

Olen aiemminkin sanonut, että pohjoismaissa tehdään ihan huikeita sarjoja. Viime kesänä koukutuimme pahasti Islannissa kuvattiin Loukussa-sarjaan, Ylen juttuja sekin ja ihan omaa luokkaansa on ollut myös esimerkiksi Silta ja… Mitä kaikkia niitä onkaan? Pohjoismaalaiset sarjat tulevat jotenkin enemmän lähelle kuin jenkkiläiset ja ovat monesti hyvinkin samaistuttavia ilmastonsa ja melankoolisuutensa vuoksi.

Mikään hilpeä sarja ei myöskään ole Kun tomu laskeutuu. Tanskalainen, Kööpenhaminaan sijoittuva sarja kertoo kahdeksan ihmisen tarinan. Tutuissa Kööpenhaminan maisemissa ihmiset viettävät iltaa ravintolassa, kun sinne ilmestyy kaksi naamioitunutta miestä ja alkaa ammuskella ympäriinsä. Tästä ammuskelusta sarja alkaa ja jakso jaksolta avataan taustoja ihmisistä, joita ammuskelu kosketti erityisesti, jotka haavoittuivat tai menettivät ammuskelussa läheisiään. Kymmenosaisen draamasarjan Kun tomu laskeutuu ovat käsikirjoittaneet Dicte-sarjaa tehneet Ida Maria Rydén ja Dorte W. Høgh.

Kun tomu laskeutuu – mikä koukutti niin totaalisesti?

Katsoimme siis ensimmäisen jakson viime maanantaina ja tajusimme, että kaikkihan ne löytyvät Areenasta. Eilen katsoimme siis jo viimeisen, 10. jakson sarjasta. Mikä siinä oli niin koukuttavaa?

Kahdeksan ihmisen tarina on hyvin erilainen. On koditon, on ministeri, on yh-äiti, jonka suloinen pieni tyttö meni muun muassa myymään lelujaan, kun äidillä oli tiukkaa. On hyvin samaistuttavia perhekuvioita ja huolia ja sarjassa pureudutaan todella moneen erilaiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan rasismista homouden hyväksymiseen. Pyöritellään ihmisten tekemiä valintoja, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kaikki linkittyy siihen alussa nähtyyn ampumiseen, tietenkin sitä haluaa ahmia sarjaa ja tietää, ketkä ammuttiin, kuka ampui, miksi ampui.

Vaikka aihe on synkkä, ei sarja silti mässäile väkivallalla vaan nimen omaan herättää ajattelemaan ja ilahduttaa sillä, miten hienosti sarjan ihmiskohtalot on nivottu yhteen. On yksinäisyyttä, on lasten kasvatusta, ulkomaalaisvihaa, on todella paljon asiaa kymmenessä jaksossa. Ei vain voinut olla katsomatta tätä ahmien läpi. Ja lopultahan se vähän harmittaa, nytkö tämä jo loppui?

Mutta suosittelen lämpimästi katsomaan. Miten paljon elämä voi muuttuakaan hetkessä ja horjuttaa kaikkia arvoja, joihin olet uskonut ja joiden puolesta taistellut. Enempää en spoilaa, kurkatkaa Areenasta!

Oletko katsonut, mitä pidit? Heittäkää sarjasuosituksia kehiin, pohjoismaalaiset kiinnostaisivat erityisesti!

Aiempia sarjasuosituksiani löytyy täältä sekä täältä.

Suloisista suloisin Siiri ja parhaista parhain puusti!

27.8.2019
6

Ajattelin, että porukka liioittelee, kun kehuivat kahvila Siiriä niin. Sitä suositeltiin minulle OP-koti postauksen kommenteissa ja sitä kehui blogikollegani Noora. Miten joku kahvila voi olla niin ihana? Pitäisikö nyt oikeasti ajaa Lempäälään ja testata se?

Kun tarkistin missä kahvila Siiri sijaitsee hämmästyin. Vain kivenheiton päässä, K-Marketin ja Kotipizzan luona olen tuskaillut lasten kanssa, että täällä Lempäälässä ei ole mitään ruokapaikkaa tai istuskelupaikkaa. Päädyimme tuolloin kolmisin Kotipizzaan, mutten tiennyt, että jos olisin mennyt kohti rantaa, terveyskeskuksen taakse, olisin löytänyt Helmen. Sillä sitä Kahvila Siiri todellakin on.

Osoitteessa Uotilantie 5 sijaitseva suloinen kahvila on näin kesäaikaan ihan parhaimmillaan. Piha on iso ja järvi vieressä antaa ihanan tunnelman. Paikka on niin suojaisa, että sitä unohtaa kokonaan olevansa Lempäälän keskustan lähellä. On jossain piilotetussa keitaassa enemminkin! Tällä viikolla meitä hellitään vielä upeilla keleillä, joten suosittelen lämpimästi, että käytte kokeilemassa kahvilaa ja sen pihaa nyt, jos siihen suinkin on mahdollisuus!

Siiri tarjoilee lounaskeittoa jopa sunnuntaisin, joten siihen me tähtäsimme. Lohikeitto olikin ihan mielettömän hyvää ja kehuimme sitä kovasti. Kala tulee järven vieressä olevaan kauppaan, johon on tehty sopimus kalastajan kanssa, eli tuoretta kalaa ja lähiruokaa on luvassa. Kauhoimme kaikki neljä vauhdilla sopat ja ajattelimme, että maistamme jotain makeaa, mutta Siirissä onkin tehty niin, että soppaan kuuluu jälkkäri. 12, 5 euron (lapset 10e) hintaan saat myös kahvin, teen tai pillimehun sekä jonkun jälkkärin tiskistä. Ei ole muuten paha hinta koko setistä tuo kymppi! Niinpä valitsimme suosikkimme tiskistä, nuorin päätyi mutakakkuun, esikoinen korvapuustiin, me vanhemmat otimme mustikkajuustokakkua ja puustin. Toinen puusteista lähti mukaan kotiin, niin valtavia ne olivat.

Ei sillä, että niissä muissa jälkkäreissä olisi mitään vikaa ollut, mutta kyllä korvapuusti oli täydellinen valinta. Emme syö juuri ikinä pullaa, mutta sanon, että sen kerran kun syömme, voi jösses. Ei mennyt hukkaan tämä pullareissu! Sopivan rasvainen, pehmeä je tuore pulla oli ihan mieletön. Pelkästään se tuoksu, joka Siiristä leijui kävellessämme lähemmäs…! Mmmmm! Et ole koskaan syönyt niin hyvää pullaa kuin täällä, uskallan väittää. Ja se fiilis, kun astelet vanhaan taloon, pianomusiikki soi, ihastelet paikan upeita koristeita ja törmäät lopulta mielettömään herkkutiskiin ja täydelliseen lohikeittoon. Oi voi. Niin ja haudutettu musta tee, se on aina parhautta myös!

Tämän viikon keittolista palsternakkakeitosta bataattikeittoon (ja sunnuntain parhaaseen lohikeittoon) näyttää niin hyvältä, että mietin josko hurauttaisin uudemman kerran vielä Siirin kesäkeleillä, nauttimaan kiireettömästä pihasta, aidoista mauista ja pysähtyneestä tunnelmasta.

Suosittelen lämmöllä. Jos et sitä jo haistellut tästä tekstistä! Pullantuoksua päivääsi, oletko käynyt Siirissä?

Parillisia ja parittomia

15.4.2018
14

Kuten olen kertonut, olen rakastanut kirjoja, kirjastoja ja lukemista aina. Pääsiäisen alla ajattelin hakea vähän lukemista lapsille, sillä kun lukee niin päikkäri- kuin iltasadut, kaipaa itse useasti jo uusia kirjoja. Lumouduin kuitenkin taas heti aikuisille tyrkyllä olleista kirjoista ja nappasin pari matkaani. Olen joskus aiemmin yrittänyt lukea Jojo Moyesin kirjoja, mutta ovat jääneet kesken – tyylilaji ei vain ole ollut omani. Joku tuossa mustassa kirjan kannessa kuitenkin kutsui niin, että päätin napata mukaani.

Pääasiassa luen dekkareita, murhamysteerejä ja erilaisia jännäreitä ja Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia on jotain ihan muuta. Se on kertomus erilaisista ihmiskohtaloista ja rakkaudesta, ihmisten hyvyydestä sekä pahuudesta. Kun avasin pääsiäisenä kirjan, olin heti myyty, joku tyylissä sai minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Kun tätä kirjaa lueskeli illalla sängyssä, painoi pään tyynyyn hymyillen ja iloisia unia nähden. Ihan eri fiilis tuli, kuin murhajuttuja lukiessa.

Vaikka kirjoissa on aina monta käännettä, joita ei ehkä tosielämässä kohtaa, tämä oli kuitenkin hyvin ajankohtainen kuvaus tuoden mukanaan bloggaamisen, facebookin monet kasvot sekä ystävien löytymisen Internetistä. Mietiskelin, että kirjassa on jotain samaa Marian Keyesin teosten kanssa, joita luin aikanaan paljon. Asuminen Englannissa jätti myös ikävän sinne ja tempaudun monesti mukaan kirjoihin, joissa sivutaan tuota sumujen saarella asumista. Kirja on täynnä hirtehistä huumoria ja yksinhuoltajan taistelua lastensa puolesta. Siinä käsitellään isoja aiheita toimeentulosta koulukiusaamiseen ja yksinäisyyteen, samalla se on kuitenkin viihteellinen ja kepeä teos.

”Onnellisen elämän salaisuus on lyhyt muisti”, kirjassa todetaan. Sillä viitataan siihen, mikä parisuhteessa on tärkeää ja kuinka ihmisille voi antaa anteeksi ja unohtaa, mitä he ovat tehneet.

Hyvin haikein mielin painoin eilen kirjan kiinni. Päähenkilöitä tulee ikävä. Kirja on kirjoitettu niin, että tarinaa kerrotaan aina yhden päähenkilön ajatusten myötä, yhteensä heitä on neljä. Se avaa tarinaa laajemmin ja auttaa lukijaa ajattelemaan tarinaa eri kanteilta. Siinä myös näkee, miten ihmiset sinua tulkitsevat ja miltä sinusta taas itsestäsi tuntuu.

Jos haluat leppoisan ja ihanan kirjan täynnä vaikeita ihmiskohtaloita, lue tämä. Kirja oli aivan ihana! Lukeminen on itselleni niin parasta unilääkettä, muutama kymmenen sivua illalla saa ajatukset omista stressinaiheista muualle ja tuskailin vain kirjan päähenkilöiden kohtaloa ja toivoin heille parasta kuin ystäville konsanaan. Aivan todella ihastuttava teos, lämmin suositus!

Kenelle on kirjailija tai kirja tuttu? Mitä saman tyylilajin kirjaa suosittelisit tai mitä itselläsi nyt yöpöydällä? Suloista sunnuntaita kaikille!