Joulun kaunein talvipuutarha

Joululahjoissa ehkä yksi parhaita juttuja on kuulla, miten niihin on päädytty tai millä reissulla ne on hankittu. Minä itse horisin Instastoriesissa Uhana Designin upeasta Winter Garden-kuosisesta paidasta. Katselin heidän kuviaan joulukuun Designtorilta ja kommentoin omassa Instassa, että tämän niin haluaisin.

Mies oli sitten kurvannut korvatulehduslapsen kanssa Designtorille. Ihmettelin, miten kauan heillä kestää lääkärissä, mutta kuulemma oli myöhässä ja piti käydä apteekissa jaja… En miettinyt hetkeäkään, että olisivat menneet Designtorille! Ja loppu oli jo koot sieltä, joten mies kurvasi seuraavana päivänä keskustaan ja Uhanan liikkeeseen.

Edessä oli seuraava ongelma: olin puhunut kauluspaidasta, mutta kyseisellä kuosilla oli vain mekkoja kauluksilla ja paitoja ilman kauluksia. Mies sitten ajatteli ostavansa ehkä paidan, mutta kyllä minä puhuisin mekosta. Kolmas tuska oli koko ja kysyin, ettet kurkannut kaapistani Uhanan vaatteiden kokoa. Kuulemma minun kaappini tutkiminen oli täysi mahdollisuus, sitäkin oli yritetty.

Mutta lopulta kävi niin, että osui oikea koko, osui toivomani kuosi ja tähän asuun yhdistyi puolivahingossa neljän eri suomalaisen tekijän tuotteita, mistä olin hirveän iloinen. Menimme kuvaamaan sitä talven omaan talvipuutarhaan – tapaninpäivänä järven jäällä oli älyttömän kaunista. Kuvaushetkellä satoi vesitihkua ja maisema oli aika paljon sumuisempi kuin eilen, mutta kaunis silti.

Tuolla talvipuutarhassa on käynyt joulun aikaan kuhina. Järven jäällä on niin napakelkka, putsattu retkiluistelurata, hiihtolatuja ja nyt hipsimme sinne hiihtäjien sekaan kuvaamaan. Kyllä nauratti heilua siellä ilman takkia, pelkäsin vaihteeksi että joku hiihtää puuhun meidän touhua katsoessaan. Mutta tiedättekö mitä tein siellä vesitihkussa aiemmin tänään? Luistelin 6 kilometriä. Wehei! Enpä olisi vielä eilen uskonut.


mekko UHANA DESIGN/ housut KATRI NISKANEN/ kengät PALMROTH/ korvikset RUNOKKA/ takki VILA

Talven ulkoilukelit olivat täydellisiä ja ulkoilmaihmisenä nautin aivan suunnattomasti järven jäällä luistellessani. Tosin meinasin kerran lentää nenälleni jään pettäessä hieman luistimen alla, luonnon jäässä on puolensa. Niin ihastunut olen tähän talviparatiisiin, että huomenna haluaisin vielä hiihtää siellä! Jotenkin talvipuutarhakuosi oli pakko palata kuvaamaan talvipuutarhaan, olen eniten nauttinut joulussa paljun lisäksi ulkoilusta ja tästä vaatteesta tuli ehdottomasti kaunein joululahjani. Lisäarvoa sille tuli vielä vaivannäöstä, kun mies oli itkuisen korvatulehdusnaisen kanssa sitä etsinyt.

Oletko itse ulkoillut joulun pyhinä? Tai törmännyt tähän Uhanan kuosiin, eikö ole kaunis tamperelaisten suunnittelema mekko?

Hattarapää Nosheissa

Jos haluatte selityksen otsikolle, hypätkää loppuun. ;)

Äitiys on kyllä on ollut ”pääsylippu” kotikutsuille. On Me&I-kutsuja, Pomp de Luxia, Silverjunglea, Nosh Organicsia ja parit Tupperwaretkin olen päässyt kokemaan pitkästä aikaa! Minä olen kutsuilla lähes poikkeuksetta läsnä jos pyydetään tulemaan, sillä niillä on mukavaa jutskailla ihmisten kanssa ja tavata kavereita. Tänä syksynä olen kuitenkin hieman pettynyt vaatteisiin. Pomp de Luxin tyllihameesta lentelevät koristeet (en ole jaksanut reklamoida, yhtä hyvin tuota voi käyttää ilmankin), Silverjunglen pakettia sai odottaa 7 viikkoa ja leggareihin tuli reikä kahden pesun jälkeen (näistä reklamoin, sain ihan ok vastauksen). Aina näitä hieman kalliimpia hintoja perustellaan laadulla ja eettisyydellä ja toki jälkimmäisestä olen valmis maksamaan. Kyllähän sen tietää, kuinka ”eettisesti” halvat vaatteet tehdään, joten kotimaassa suunnitellut, mahdollisimman eettisesti tuotetuista vaatteista sitä on valmis maksamaankin. Kyllä se silti nyppii, kun tuote hajoaa kahden pesun jälkeen, mihin se laatu jäi?

Meninkin siis Noshin kutsuille ajatuksella, etten osta mitään vaan moikkaan ihmisiä. No, kirkkaankeltainen huivi ja mukavan oloinen mekko olivat sellainen yhdistelmä, että tässä sitä ollaan. Mekossa on ihana keltainen yksityiskohta ja huivikin on käännettävä, tosin itse ihastuin paljon enemmän keltaiseen puoleen. Toivon kovasti, että Nosh näyttää kyntensä eikä hajoa kuten muut merkit tänä syksynä!

Tässä asussa on muuten kotimaisuutta tuplana, sillä korvikset ovat Mariel Designin tekemät. Olen sattumalta tutustunut Mariel Designin takana toimivaan tamperelaispariskuntaan, ihana pari (ja perhe!). Koruja käyttää ihan eri fiiliksellä, kun tietää ihmiset niiden takana.

Vaikka tämä tuntuu vähän kuluneelta fraasilta, niin marraskuun pimeys oikeasti yllättää. Nämä kuvat on otettu päiväsaikaan, mutta jouduin silti kaivamaan niihin lisää värejä sen seurauksella, että tuo mekko muuttui vaaleammaksi, oikeasti sitä ei hevin mustasta erota. Marraskuu yllättää pimeytensä lisäksi myös lämmöllään, kuuluisiko tuon pensasaidan loistaa ”talvella” tuollaisena! Huh!

mekko ja huivi Nosh Organics/ takki Desigual/ kengät Vagabond/ laukku Liu Jo/ korvikset Mariel Design

Ihana tässä mekossa on olla kasvavan mahan kanssa, toivottavasti se kestää! Kasvavasta mahasta puheenollen, me saimme tänään hyviä uutisia ultrasta ja kysyimme sukupuoltakin. Olen vähän hattarapää onnellisuuskuplassani tällä hetkellä. <3

Onko itsellesi Nosh Organics tuttu merkki? Kuka muu tykkää kotikutsuilla?

Positiivinen elämänasenne sekä Lumoan-mekko

Mieti joka päivä illalla kolme asiaa, jotka tänään onnistuivat.

 

 

Satuimme katsomaan vappupäivän iltana Inhimillistä tekijää Yleltä. Siinä keskustelemassa olivat joogaopettaja Kylli Kukk, stressivalmentaja Miia Huitti sekä psykiatri ja filosofi Antti S. Mattila. Kuuntelin ohjelmaa ensiksi vähän puolella korvalla, kunnes Miian puheenvuoro pysäytti. Hän kertoi uupumisestaan kolmen pienen lapsen herättelyjen myötä, päälle tulivat miehen sairastaminen sekä homeinen omakotitalo. Huolimatta siitä, että tässäkin olisi valtavasti yhdelle ihmiselle jaksamista, Miia suoritti koko ajan. Lakanat olivat mankeloitu ja päässä hakkasi vain ”enkö kykene enempään, olen saamaton ja läskikin vielä”. Unettomuus löysi Miian, eikä hän pystynyt nukkumaan silloinkaan kun olisi saanut nukkua.

 

Pysäytti. Jäin kuuntelemaan. Katsoin ohjelman uudelleen, niin monta yhtymäkohtaa omaan elämään löysin. Miia kertoi, että nykyään hän on onnellinen jokaisesta valvotusta yöstä sekä hometalo-oikeudenkäynnistä, sillä nuo kokemukset kasvattivat häntä.  

Toivottavasti pystyn itse joskus sanomaan näin. Miksi sitä pitää olla niin tiukka suorittajaluonne, joka ei osaa antaa itselleen yhtään armoa? Ohjelmassa sanottiin myös, että yleensä ne eivät ole asiat, jotka vaivaavat, vaan asenne. Olosuhteet voivat olla mitä ovat, mutta itse voi sisällään olla onnellinen. Tähän minä olen pyrkinytkin, ole välillä esimerkiksi hampaat irvessä kaivanut päivän positiiviset asiat esiin, vaikka elämä potkisi päähän. Olen itkenyt paljon vähemmän kuin vuosi sitten, stressannut edelleenkin liikaa. 

Vappuaattona murehdin äidilleni sitä, että tunnun aina saavan ystävyyssuhteetkin solmuun, vaikken edes tajua sanovani ”väärin”. Äitini sanoi, että sanovathan varmasti ihmiset minullekin päin ilkeästi, miksi aina kaivan vikaa itsestäni? Niin. En osannut vastata. Miksi minä olen aina muka huonoin, blogimaailmassakin? Se on asenteesta kiinni. Katson omia kuvia, suorituksiani ja kaikkea mahdollista liian kriittisten silmälasien läpi. En ole koskaan omasta mielestäni tarpeeksi hyvä.

Olen oppinut pikkuhiljaa äitiyden myötä olemaan itselleni armollisempi, mutta paljon on asenteessani vielä muuttamisen varaa. Uni löytää minut nykyään paremmin, kun ajattelen illalla, että jos yö on huono, sitten tehdään vain pakolliset sen sijaan, että pitäisi tehdä koko ajan jotain. Tuo ohjelma antoi paljon ajattelemisen aihetta omaan elämänasenteeseen. Siinä myös kehotettiin miettimään illalla kolme asiaa, jotka tänään onnistuivat. Vaikka vappupäivä oli kaikin puolin kiva ja onnistunut, ei suorittajaluonteeni osannut nimetä onnistuneita asioita, koska olin vaan ollut ja nauttinut perheeni seurasta, hyvästä ruuasta ja vapputunnelmasta. Kuvitelkaa. En mielestäni ”saanut mitään aikaiseksi”. Hyvä, että tuli asiaa pohdittua ja keskusteltua ohjelman myötä. Aion jatkossa illalla miettiä niitä onnistuneita asioita.

mekko Lumoan/neule Vero Moda/kengät Tapas/rannekoru Designer’s Market

 

Jos joku oli onnistunut juttu, niin tämä mekon löytyminen Fashion Stock Sales-tapahtumasta reilu viikko sitten. Olen pitkään haaveillut Lumoanin mekoista ja tuolla tapahtumassa myytiin niitä huimaan 20 euron hintaan! Ryntäsin heti mekon kimppuun, marjapuuron värikin oli valloittava! Suomalainen suunnittelu on aina iso plussa, jota haluan tukea. Pikkuneiti sai samanvärisen paidan tuolta tapahtumasta, olimme vappubrunssilla sitten Lumoaneissamme.

 

Voi ressua, otin reilun koon ja hihat ovat suloisen pitkät. <3

 

Optimistisen elämänasenteen omaavat elävät tutkimusten mukaan pidempään. Stressi vaikuttaa koko kehoon. Se on asenteesta kiinni. Ole armollinen itsellesi. Minä ainakin lupaan yrittää, lupaathan sinäkin?

 

Onko Lumoan sinulle tuttu merkki? Entä mikä on oma onnellisuutesi avain, osaatko olla itsellesi lempeä?