Täällä ollaan taas! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan valtavan täysiä ja vaatineet aivan täydellistä keskittymistä. Vapaa-ajalla on ollut tietenkin pakko päästä lautailemaan ja ensi viikolla jatketaan taas synttärijuttuja. Tällä kertaa tiedossa sekä kuuskymppiset että 1-vuotisbileet.
Uusia töitä helmikuulle
Tammikuussa ahdisti hirveästi työmäärän vähyys ja päätin hakea myös jotain osa-aikaista palkkatyötä yrittäjyyden rinnalle. Samalla, kun sain osa-aikaisen palkkatyön, sain myös uusia asiakkaita yrityspuolella. Lisäksi kirjoitin juuri ensimmäisen artikkelin lehteen, mihin en ole ennen kirjoittanut. Tämähän on vain positiivinen ongelma, mutta sanotaanko, etten ole pariin viikkoon kärsinyt tekemisen puutteesta.
Palkkatyössä täytyy tietenkin oppia hirveästi uutta. Ihmiset nimet, tavat, työntekosysteemit, työajat… Uuden tiedon määrä on suuri. Uusien yrityspuolen asiakkaiden kohdalla tarvitsee myös varata enemmän tunteja, sillä aiheet ovat entuudestaan vieraita ja materiaaliin tutustumiseenkin tulee varata aikaa. Toki myös haastatteluaikojen sopiminen on erilaista, kun tälläkin viikolla neljä päivää olen muissa töissä. Mutta uskon, että saan kombon pyörimään! Lisäksi jokaisessa paikassa on omat laskutussysteeminsä, jos en voi suoraan omasta laskutusjärjestelmästäni laittaa laskua. Kaikki vie aikaa ja kalenteri on täynnä ties mitä ihme merkintöjä, ettei pääsisi mikään unohtumaan.
Nopeasti tulleen juttupyynnön sain onneksi toteutettua viikonloppuna. Minusta ei usein ole väliä, minä päivänä sitä yrittäjänä tekee töitä, jos se vain sopii ns. perheen rytmiin. Ainoa ongelma oli, että minulla ei ollut autoa viikonloppuna ja haastattelupaikkaan oli pitkä matka. Katsoin reittioppaasta, että bussi menee kerran tunnissa perille asti ja olin mielestäni ajoissa pysäkillä. No, pysäkki jo näkyi, kun bussi huristi ohi kuutisen minuuttia etuajassa täysin tyhjänä. Hetken hepuloinnin jälkeen soitto naapureille, joilta sain auton lainaan ja pääsin perille. Palasin nöyrien kiitosten, tulppaanien ja suklaiden kera kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta on tässä aika monta lankaa mitkä pitää käsissä.
Juhlameikki Stockmannilla
Tämä oli siis vain tällainen pikainen ”täällä ollaan” tervehdys niille, jotka eivät seuraa Instagrammin puolella. Kun aikaa vapautuu, rustailen taas lisää blogijuttuja, en varmasti katoa blogimaailmasta, en!
Kuvina on muutamat ottamani selfiet illasta, kun kävin Stockamannilla juhlameikissä. Sain lahjakortin meikkiin viime vuonna ja voimassaolopäivä lähestyi. Mitään juhlia ei ollut tiedossa, joten päätin varata ajan ennen Aikakoneen keikkaa ennen. Kivaahan se on nähdä, mitä ammattilainen loihtii. Koska olin menossa suht hämärään tilaan, pyysin tummaa meikkiä.
Meikin teki Stockmannilla Veera. Hän kyseli hyvinkin tarkkaan mistä pidän. Kerroin, että väriä saa olla, mitään tummaa huulipunaa ei ja… Siinäpä se. En koskaan ole tehnyt mitään kulmilleni (no nyppinyt toki), joten niiden meikkaaminen tuntuu vähän oudolta. Silmämeikistä tykkäsin, mutta kommentit olivat monenlaisia. Moni Instassa kehui, bussissa minusta tuntui, että moni muu töistä palaava tuijotti ja kuopus sanoi äidin olevan pelottavan näköinen. Myös Instassa sain kommentin, että olen nätimpi normaalisti.
Älyttömän hauskaa kokeilla kaikenlaista näyttää erilaiselta kuin normaalisti, minä kyllä tykkäsin! Ja Stockmannilla otettiin tosi hyvin huomioon se, meikkaatko normaalisti, haluatko väriä ja Veera kyseli meikin edetessä, että eihän ole liikaa. Eli voin kyllä kokemuksena suositella.
Juuri kun olimme valmiita, joku nainen pysähtyi ihastelemaan lopputulosta ja haki hyllyjen välistä tyttärensä ihastelemaan. ”Katso minkälaisen meikin teki, minäkin varaa, ei voi olla omat ripset kyllä nuo!”. Hymyilytti. Oli ne, lisäripset saa muuten 12 euron lisämaksusta.
Tämä oli 40 vuodessa muistaakseni kolmas kerta ammattilaisen meikissä. Ensimmäinen oli häissä, toinen ollessani mallina muotinäytöksessä ja nyt… Ihanaa olla kyllä laitettavana!
Mitä teille kuuluu ruudun toisella puolen? Oletko itse usein käynyt meikattavana?
*lahjakortti juhlameikkiin saatu
