Laatuaikaa pikkusiskon kanssa – staycation Torni-hotellissa

”Pääset reissuun kun vähän kasvat”, lupasin aikanaan pienelle ihmiselle. Vein esikoisen isojen tyttöjen reissulle joulukuussa 2017. Olimme Helsingissä hotellissa yötä ja kävimme katsomassa Peppi Pitkätossu-teatteria. Taapero vei tuolloin huomiotani paljon ja halusin viettää aikaa ison tyttöni kanssa rauhassa. Hän oli tuolloin nelivuotias. Ja siis tosi iso tyttö sen 1-vuotiaan rinnalla. Vuosi sitten tammi-helmikuun vaihteessa sain olla Visit Jyväskylän reissulla esikoisen kanssa kaksi yötä hotellissa ja pienempi marisi miksei hän päässyt mukaan. Ohjelmaa oli niin paljon viikonlopulle, että se olisi ollut kolmevuotiaalle mahdotonta jaksaa, mutta lupasin viedä hänetkin reissuun. Sitten kun vähän kasvaa.

Pikkusisko on aina se pieni

Joskus odotusaikana talvella 2015-2016 minulla kävi mielessä, voinko ikinä rakastaa ketään muuta kuin esikoista? Tuntui, että rakastan niin hirveästi lastani, etten pysty ikinä rakastamaan toistakin lasta näin kovasti. Pelotti suorastaan millaisia tunteita minulla olisi, kun vauva syntyy. Samalla kun oli vaarana, että kuopus syntyy pikkukeskosena itkin ja rukoilin, että pysy kyydissä. Me niin rakastetaan sinua jo. Samaan aikaan häntä rakasti täysillä ennen ensi kohtaamista ja samalla pelkäsi, miten rakkaus jakautuu kahdelle.

Se oli aluksi hämmentävää, miten paljon sitä rakkautta riittikin kummallekin. Tilanne oli kaikille uusi, huomiota piti jakaa ja tunsin suurta riittämättömyyttä monesti, mutta ei tarvinnut epäillä, rakastanko heitä kumpaakin. Alku oli hankala ja esikoinen laittoi vastaan isosti, mutta pikkusiskon ollessa noin puolen vuoden ikäinen, huomasimme, miten tärkeä hänestä oli tullut isosiskollekin. Pikkusiskon kasvot loistivat onnesta aina kun näki siskonsa ja hän sai pienemmän kikattamaan onnesta. Heistä on vuosien varrella kasvanut todella tiivis kaksikko, jota isänikin ihmetteli viime viikonloppuna ollessamme kylässä. Kolme vuotta ikäeroa ei tunnu missään ja jaksavat leikkiä todella pitkään yhdessä. Mutta pienihän se pikkusisko on aina, koululaisen rinnalla. Kokoerokin menee vielä isommalle, joka on luokkansa pisin tyttö, eli ero näyttää vielä suuremmalta pienen ollessa… Pieni.

Torni-hotelli ja staycation

Eräänä päivänä tajusin, että pienempi lapseni on jo isompi, kuin esikoinen oli Helsingin reissullamme. Että hän kasvoi vähän varkain ja voisin jo viedä hänet reissuun. Täytyy toteuttaa jossain välissä ajattelin joulukuussa. Kun tammikuussa bongasin Sokos-hotellien -30% tarjouksen, päätin toteuttaa idean siltä istumalta ja varasin meille yön Torni-hotelliin. Olemme käyneet siellä niin aamiaisella kuin Moro Sky barissa, mutta yötä emme ole koskaan olleet. Pyysin ammeellista huonetta ja ostin Tigerista 3 eurolla kylpypommeja. Jos olette koskaan käyttäneet Lushin kylpypommeja, nämä ovat sitten tosiaan aika eri maata. Mutta tuoksu tuli ja vesi värjäytyi, se kai pääasia.

Lapsi oli älyttömän tohkeissaan reissusta ja ihmetteli sisäänkirjautuessamme, kun sai respasta puuhakirjan, kyniä, siirtotatuointeja ja heijastimen. ”Sä olet kyllä tosi kiltti” hän totesi hotellin työntekijälle. Saimme huoneen 11. kerroksesta ja ihastelimme maisemaa sekä liehuvia lippuja. Seuraavaksi piti toteuttaa ehdoton toive, sushia ruoaksi! Sitä löysimme onneksi suhteellisen helposti lopulta vieressä olevalta Tullintorilta.

Sushia, saunaa, kylpy, piirrettyjä, karkkia, tyynysotaa, hotelliaamiainen, saunaa uudelleen ja maisemia. Muumikirjaa ja ihanat pimennysverhot huoneessa. Siitä oli vuorokautemme tehty!

Torni-hotelli ja korona-aika

Joka käänteessä oli turvallisuus otettu huomioon paikan puolesta, se kuinka tarkkaan asiakkaat sitä noudattavat on eri asia. Käsidesiä oli monessa paikassa, lattiassa oli jonotusta varten turvavälipallot, kun jonotimme sisäänkirjautumiseen. Hissiin sai tulla maksimissaan kuusi henkeä ja siinä on sellainen paikka, jossa kovasti toivoisin ihmisten käyttävän maskeja. Toki hississä ollaan vain hetki, mutta silti. Maskeja hissireissuilla oli harvalla, monesti onneksi olimme hississä kaksin. Henkilökunnalla oli kaikilla maskit koko ajan, siitä kiitos!

Kellarikerroksessa oleva sauna on päällä, mutta sinne täytyi varata ovessa olevasta listasta oma 45 minuutin aika tilanteen vuoksi. Saimme illalle varattua klo 18 ajan ja aamulle otimme vielä toisen ajan kello 9.30. Onhan se luksusta olla valtavassa saunassa kaksin, eikä tarvitse stressata. Tosin saunan mittari näytti jatkuvasti yli 100 astetta ja emme kumpikaan pystyneet olemaan pitkiä aikoja siellä, eli liian kuumalle oli kyllä säädetty! Ihanasti suoraan oman huoneen vierestä pääsee hissillä saunaan ja sen vieressä olevalle kuntosalille.

Aamiainen oli jaettu aikoihin ja oma väli aamiaiselle piti päättää sisäänkirjautuessa. Vähän aikaa ihmettelin, sillä kuopus saattaa nukkuakin pitkään, mutta valitsin klo 8 alkavan aamiaisajan. Se oli hyvä valinta, sillä kello 7.45 hän ilmoitti, että on nälkä. Aamiainen on ihana ja arvostin kovasti, kun sai itse hauduttaa teensä! Ruuhkaa ei ollut ja itselläni oli ainakin ihan turvallinen olo aamiaisella. Paljon näytti menevän huoneisiinkin aamiaista, en selvittänyt tätä vaihtoehtoa enempää, sillä me olemme molemmat aamuisin aika pieniruokaisia ja pelkäsin, että ruokia menee hukkaan.

Moro Sky Barissa meinasimme piipahtaa illalla klo 17, mutta se oli niin täynnä, että käännyimme ympäri. Sen sijaan kun se avasi lauantaina klo 11 menimme heti ja itse asiassa oli kirkkaampaa katsella maisemiakin. Lämmin suositus tuolle aamuajalle! Hauskasti terassille on jätetty kaikki kalusteet jotka ovat nyt peittyneet lumeen, siellä oli pakko piipahtaa!

Lapsi oli kyllä todella touhuissaan ja mietti, että voidaan sitten tulla joku toinenkin viikonloppu ja vaikka koko perheellä! Hymyilin ja myhäilin jotain, hirveän usein tähän ei ole varaa, mutta kyllä kannatti napata tarjous ja viettää aikaa hauskan pienen ihmisen kanssa!

Oletko itse viettänyt staycationia jossain hotellissa lähellä kotia nyt poikkeusaikoina? Tai onko Torni tuttu?

Hotelli Waltikan sauna, juoksulenkki, fatbiket ja täydellinen staycation ritual – mitä ehtii vuorokaudessa Valkeakoskella? (sis. arvonnan!)

Kaupallinen yhteistyö hotelli Waltikka, Helmi Hair Wellness Spa & AMP-safarit

Miltä kuulostaisi upeat ulkoilumaastot, vuorokausi kaksin puolison kanssa, ohjatut aktiviteetit, saunallinen hotellihuone sekä 2,5 tuntia kestävä hemmotteluhoito? Ilman ihmisruuhkaa, ihan rauhassa luonnon keskellä, mikä on mielestäni iso juttu näin pandemia-aikana? Mihin pusikkoon pitää mennä kokeakseen tämän kaiken? Matkustaa pohjoiseen? Ei. Motaria pitkin noin 30 minuutin matkan päässä Tampereelta löytyy Valkeakoski. Kaupunki, joka on niin lähellä mutta silti jäänyt täysin vieraaksi itselleni. Olen mennyt bussilla läpi ja kuunnellut vanhempieni kertomuksia kesäteatterista. Viime syksynä kävin keskustan liepeillä mielettömän ihanassa kasvohoidossa Helkanhelmessä. Mies on kerran mennyt Valkeakoskelle bussilla, josta starttasi Pirkan hölkkä. Siinä meidän kokemuksemme. Vuorokaudessa niitä kertyi aika paljon lisää. Tule mukaan reissuumme fiilistelemään ja osallistu ihmeessä arvontaan!

Monella tapaa omavarainen Valkeakoski mielettömillä ulkoilumaastoilla

Valkeakoski on pieni paikka, mutta silti palvelut keskustassa ovat hyvät. On tori, ravintoloita, Citymarket aivan keskustassa ja vesi vieressä. Aivan keskustasta voi startata veneellä matkaan ja ja veden ylittää useampi silta, jotka näyttävät näin marraskuun pimeydessä valaistuna todella kauniilta. Kuulimme, että siinä missä Lempäälästä käydään paljon Tampereella (toki juna tekee), Valkeakoskella on puolestaan normaalisti vilkas yöelämä, eikä taksia tilata sieltä viemään Tampereelle.

Kivenheiton päässä keskustassa sijaitsee hotelli Waltikka, jossa on perinteisesti järjestetty keikkoja, joissa ovat soittaneet monet Suomen eturivin artistit. Vastapäätä Waltikkaa, veden toiselta puolen, löytyy Valkeakosken kesäteatteri sekä Apian Seikkailupuisto ja kun ovesta astuu ulos, pääsee Siltojen lenkille kävellen tai juosten. Ihastuinkin todella luonnonläheisyyteen sekä rauhaan. Kaikki on kompaktisti kävelymatkan päässä. Waltikan vieressä on puolestaan Kirjaslampi, josta löytyy juuri peruskorjattu uimala, ulkokuntosali sekä lasten leikkipuisto. Niin ja tanssilavakin siellä on! Vähänkö ihana kokonaisuus saada koko perhe viihtymään! Waltikassa oli jotenkin kodinomainen tuntu, eikä respassa tarvinnut aina kertoa kuka on, kyllä jo tiedettiin mistä huoneesta tulet! Tällä hetkellä isoja keikkoja ei järjestetä, mutta Waltikassa on paljon tilaa esimerkiksi perhejuhlia varten, ristiäisiä, häitä tai syntymäpäiviä voi viettää järvimaisemissa ja pihasta löytyy paljon ilmaista parkkitilaa.

Siltojen lenkki, ulkokuntosali ja sähköinen fatbike – kaikki löytyvät Valkeakoskelta

Me suuntasimme viikonloppuna ihan ensimmäiseksi Siltojen lenkille juosten, siitä tulee noin kolmisen kilometriä lenkkiä, kun kiertää sillalta sillalle ja eksyä ei voi. Oli niin ihanaa juosta uusissa kauniissa maisemissa, että jatkoimme vielä toiselle kiekalle jonkin matkaa ja kävimme testaamassa ulkokuntosalia. Olisin juossut lenkin vaikka kuinka monesti, sieltä löytyi monta kivaa kohtaa ihailtavaksi, mutta seuraava aktiviteetti odotti – pyöräily!

Meiltä kysyttiin reissusta sovittaessa, haluammeko oppaan vai menemmekö keskenämme pyöräilemään. Sanoin, että kumpikin käy, mutta onneksi meille hommattiin opas. Miksi se oli onni? No vähänkö se on rentouttavaa! Kun kyseessä on vieras kaupunki, olisi meidän täytynyt tutustua ensiksi karttaan, suunnitella vähän minne menisi, käyttää ehkä navigointia ja… AMP-safarit ovat uudehko yritys, jotka omien sanojensa mukaan tuovat Levin elämykset Valkeakoskelle. Fatbiket toimivat ympäri vuoden, talvellakin voi siis hyvin lähteä pyöräilemään ja sähköavusteinen pyörä leiskauttaa sinut mäkien päälle ja leveät renkaat kantojen ja kivien yli. Toimii. Aluksi en meinannut muistaa vaihtaa vaihdetta ollenkaan, kun keskityin vain avusteeseen, sai kyllä sykkeenkin nousemaan siinä säätäessään!

Meille oppaaksi lähti Jonna, joka oli ihan oikea tyyppi tauotta puhuvan pariskunnan oppaaksi. Menimme kohti Korkeankankaan laavupaikkaa ja kiersimme erilaisia lenkkejä matkalla. Kehuin kovasti baanojen leveyttä, siellä oli hyvä mennä! Korkeakankaalla on myös frisbeegolf-rata, laskettelurinne ja siellä myös hiihdettiin, viime perjantaina oli auennut säilölumilatu. Olin ihan hämilläni, täällähän on ties mitä! Oletin, että teemme itse tulet laavulla, mutta vielä mitä, siellä odotti valmiit tulet, kalkkunamakkarat, kuuma glögi, lämmikettä pepun alle ja vielä lahjaksi kuksat, pipot ja makkaratikut! On muuten puolensa ohjatuissa reissuissa, oli ihan prinsessaolo kun siinä istuskelin hörppimässä glögiä.

AMP-safarien Mikko ja Jonna jaksoivat jutella meidän kanssamme tauotta ja taas aukesi kaikkea uutta Valkeakoskesta. Fatbiket ovat vuokrattavissa Waltikan aulasta ja niitä saa tosiaan käyttää keskenään tai ottaa vaikka isommallekin porukalle ohjatun reissun. Kehuin vuolaasti miehelle jälkikäteen Jonnaa ja sitä, että vältimme sellaisen tietyn (köh) kiistelyn, joka olisi saattanut aiheutua kaksin pyöräillessä reissun pituudesta tai reittien vaativuudesta. Olen vähän arempi pyöräilijä kuin puolisoni. Jos innostuit, täällä hinnastoa ja varaushommia!

Saunan lämpöä sekä illallista Waltikassa

Mehän olemme ihan saunaihmisiä, tiedätte. Voisin saunoa joka ikinen päivä. Kun olimme ulkoilleet marraskuun suhteellisen viileässä (päivähän oli upea, muttei montaa lämpöastetta ollut) useamman tunnin, oliko mitään täydellisempää kuin lämmittää omassa huoneessa sauna ja nauttia siitä ulkoilupäivän jälkeen. Kenen muun mielestä ihan täydellinen kombo? Ainoa haaste oli jaksaa pukeutua uudelleen ja mennä illalliselle, mutta onnistuimme. Saunaan pääsee myös Waltikan suurissa tilaussaunoissa, löytyy niin tavallista saunaa, höyrysaunaa kuin palju ulkoa! Ihan mahtava kombo esimerkiksi polttareihin, hinnat ja tilaukset räätälöidään asiakkaan mukaan, kannattaa kysellä!

Ravintola Scretto Bistro oli samassa kerroksessa kuin huoneemme ja menu oli juuri uudistunut. Valitsimme kaksi alkupalaa sekä kaksi pääruokaa niin, että voimme ne jakaa ja maistella. Alkuun otimme kermaista kanttarellikeittoa sekä kylmäsavulohitartaria ja pääruoaksi mustapapu-merileväpihviä sekä ruisleivitettyä kuhaa. Erityisesti kanttarellikeitto oli aivan ihanaa, syksyn ensimmäinen sienikeitto ja kuha maistui myös. No, kaikki maistui, mutta jos järjestykseen tarvitsisi laittaa. Samassa tilassa tarjoiltiin myös aamiainen ja koska kävimme aamusaunassa (tietty), olimme ihan viime tipassa aamiaisella ja ainoita paikalla silloinkin. Paitsi että törmäsin yhteen seuraajaani, mikä sattuma, ihanaa kun tulit moikkaamaan!

Jouduimme odottamaan illalla ruokia aika kauan, sillä tilaustamme ennen ehti soittaa väliin kokonainen urheilujoukkue tilauksensa, eli odottelu ihmetytti kun ravintola oli lähes tyhjä saapuessamme. Kun tästä sanoimme, saimme pöytäämme yrittäjän, Tomin, joka taas avasi lisää tarinaa Waltikan takana ja pahoitteli tapahtunutta. Tomi ja Piia Kuparinen ovat aloittaneet yrittäjinä vuosi sitten ja kuten muutkin matkailualan yrittäjät, ovat olleet tänä vuonna vaikeiden aikojen edessä. Waltikkaa on kuitenkin jo remontoitu osittain ja uusia elämyksiä tuotu kuten läskipyörien vuokraus, eli toivon parasta heille jatkossakin, parempia aikoja kohti!

Helmi Hair Wellness Spa – kiire jää tänne

Vuorokautemme kruunasi 2,5 tuntia kestävä hemmotteluhoito, jolta odotin paljon. Olin viime syksynä omistaja Sinin käsissä Helkanhelmessä, joka löytyy Voipaalan kartanon alueelta. Olin tuolloin juuri saanut yritykseni perustettua, syksyn kiire oli ollut valtava ja olin aivan nirvanassa Sinin käsittelyssä. Alkuvuodesta hän perusti toisen pisteen, Helmi Hair Wellness Span, Waltikan alakertaan, eli hotellihuoneesta muutaman askeleen päästä löytyi hoitola, jossa on myös kampaamo upein järvinäkymin.

Siinä missä minä odotin pysähtymistä ja hemmottelua kuin kuuta nousevaa, oli mieheni vähän kauhuissaan. 2,5 tuntia, mitä minä teen siellä? Rentoudut rakas, rentoudut. Se menee nopeammin kuin uskotkaan sanoin. Mies on satunnaisesti käynyt urheiluhieronnassa, muttei eläessään kasvohoidossa tai hemmotteluhieronnassa. Kerran Thaimaassa asuessa pyysin jalkahierontaan, enkä muista hänen näyttäneen ikinä niin kärsivältä. Ei tullut toiste. Vähän jännitin, miten hän ”pärjää” tässä hoidossa. Meidät ottivat vastaan Sanna ja Niina ja huikkasin miehelle tsempit hänen siirtyessään hoitohuoneeseen Sannan kanssa ja minä menin toiselle puolelle Niinan kanssa.

Uusi hoito – Staycation ritual

Meillä oli edessä ihan uusi, juuri hinnastoon tullut Staycation Ritual, josta sanotaan mm. seuraavaa:

STAYCATION RITUAL on täydellinen hoitorituaali kasvoille ja vartalolle. Alussa valitaan eteeristen öljyjen tuoksumaailma, jolla koko vartalo päästä varpaisiin saa joko tuntuvamman tai hellemmän hierontakäsittelyn asiakkaamme toiveiden mukaan. Hoitoon laskeutuminen alkaa hoitoihimme kuuluvalla Tranquillity welcome rituaalilla, jonka painallukset, herkät ja tuntuvat kosketukset antavat luvan olla vain tässä hetkessä. Kasvot saavat täydellisen kasvohoidon ihon tarpeiden mukaan. Olemme koulutettuja ihonhoidon ammattilaisia, ja räätälöimme jokaiselle ihon tilanteelle parhaimman mahdollisen hoidon.

Minähän en tunnetusti pysähdy ikinä. On urheilut, pienet lapset, yrittäjyys ja höyryävä pää joka ei malta. Rakastan tällaisia hetkiä, kun on ns. pakko pysähtyä. On ihanat eteeriset öljyt (tuoksumaailma on todella ihana!), on lempeät kädet (Niina oli todella kiva tyyppi ja hoitajilla muuten myös maskit päässä!) ja on täysi rauha. On laadukkaat ja vastuulliset tuotteet, niistä voit lukea lisää täältä. Kukaan ei vaadi sinulta mitään. Voit kuunnella rentouttavaa musiikkia ja useasti itse nukahdan näihin hoitoihin, nyt pysyin jopa hereillä. Hoito aloitettiin mahallaan maaten ja hieromalla, mistä käännyttiin kasvohoitopuoleen. Naamion vaikuttaessa hierottiin kädet ja jalat ja lopuksi vielä pää. Päähieronta on ehkä parasta mitä tiedän!

Kiireen tuntua ei tule, kun hoitaja ei ravaa ovesta sisälle ja ulos vaan aina on joku uusi vaihe menossa. Sinua ei jätetä yksin naamio päässä makaamaan (kerran kasvohoidossa pomppasin ylös sillä hetkellä ja aloin ottaa paikasta kuvia, hah, höyryheikki kuten sanoin!), vaan hoitaja on läsnä koko ajan. Lopuksi hetkeen kuuluu teet, jotka saa suoraan petiin. Niin ja se peti on lämmitetty, arvatkaa rakastiko tällainen superpalelija sitä!

Elämänsä ensimmäinen kasvohoito ja hemmottelu – miten miehen kävi

Kun hoito oli ohi, hörpin hetken teetä Niinan kanssa jutellen, sitten oli jo pakko rynnistää sukkasillaan toiseen huoneeseen. ”SELVISITKÖ?”, olin ihan uteliaisuutta täynnä. Vastassa oli erittäin iloisen näköinen mies, joka oli rentoutunut, nauttinut ja jonka todella kuiva kasvojen iho näytti paremmalta kuin aikoihin. Anoppikin ihoa kehui, kun kotiin palasimme. Hei jes, se toimi! Oikeasti jännitin miten hän suhtautuu ja olin todella iloinen, että nautti ja rentoutui. Ei ole muuten hänkään niitä makoilija-ihmisiä, tämä teki meille niin hyvää!

Saimme vielä tuotenäytteitä matkaan ja hymyssä suin jätimme Waltikan ja Valkeakosken taaksemme jo pimenevässä iltapäivässä. Olipa ihana vuorokausi ja miniloma ja niin lähellä! Aivan ehdottomasti täytyy palata lasten kanssa tutkimaan Valkeakosken luontoa ja hemmotella heitä. Lapset ovat pari kertaa päässeet käsihoitoon/kasvohoitoon ja muistelevat onnessaan noita hetkiä, ollaan koukussa koko perhe nyt!

Suosittelen lämmöllä, ei tarvitse mennä kauas kokeakseen paljon. Ja millaista on olla Valkeakosken rauhassa näinä aikoina, ei tarvinnut stressata yhtään mitään. Todella täydellistä lähilomailua.

Sain vielä arvottavaksi teille AMP-safareilta kivan jutun! Eli saan arpoa kahden hengen vuorokauden mittaisen maastopyörävuokran yhdelle seuraajistani (arvo 140 euroa)! Sen voi aivan hyvin käyttää vielä ennen lumia tai lumien aikaan tai vaikka keväällä, aina on hyvä keli ulkoilla eikö!

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla postaukseen onko Valkeakoski tai Waltikka tuttu paikka sinulle? Arvon lahjakortin ensi viikon alussa, eli 24.11.2020 klo 12 asti voit osallistua!

Arpaonnea ja ihanaa päivän jatkoa!

Syyskuun alakuloa ja tiivistelmä – voita iso hyvinvointipaketti!

Viikko lokakuuta takana ja nyt on aika vihdoin summata syyskuu ja laittaa kehiin arvonta. Koska on ehkä vuoden lempparikuukauteni sekä oma synttärikuukauteni, laitan teille vähän isomman paketin arvontaan kehiin ja arvontaan voi osallistua myös IG:n puolella. Vähän kyllä jo mietityttää ”kehtaako” näitä äänestä kivoin asu-arvontoja enää järjestää, kun syyskuultakin kertyi hurjat neljä asua! Sille on olemassa montakin selitystä, mutten tiedä haluanko kertoa niitä, ilman että kuulostan ihan maailmanlopun naiselta. Olisiko kuitenkin reilua avata vähän fiiliksiä täältä optimistisen blogiotsikon takaa?

Syyskuun kivoimmat ja ankeimmat

Syyskuun kivoimpia juttuja oli ehdottomasti tehdä äidilleni illallista, käydä ihan mielettömän ihanalla purjehduksella sekä viettää vuorokauden staycation miehen kanssa. Painuivat kyllä mieleeni monella tapaa. Syyskuun luetuin uusi juttu oli tämä starttirahan loppumisesta (hei ja sitä voi nykyään hakea 1,5v vuodeksi, lue jos olet uusi yrittäjä, minulta meni ohi!), mutta edelleen syyskuussa luetuin juttu oli kolmatta kuukautta putkeen lähes kaksi vuotta vanha artikkeli Tampereen lounasravintoloista!

Nyt tulee se osa, mitä en tiedä onko järkevää kirjoittaa julkisesti. Olen ollut pitkään todella allapäin, enkä ole saanut oikein kunnolla iloa mistään muusta kuin lapsistani (no, se nyt on tietenkin jo mielettömän iso juttu että he ovat olemassa). On tuntunut parhaalta sulkea some ja sulkea lapsetkin sieltä ja olla perheen kanssa. Olen yrittänyt analysoida syitä tälle alakulolle jo pitkään ja ajatellut sen johtuvan monesta asiasta. Väsymyksestä, siitä että stressaa koko ajan toimeentulostaan, anemiasta, siitä, ettei ole nähnyt ystäviä juuri ollenkaan puolen vuoden aikana. Siitä, että on ihminen, joka itkee joka ikisen kaatuneen yrityksen neuvotteluja tai menettää yöunensa YT-neuvotteluista. Mieshän sai lomautuslapun viime viikolla mm. syyslomaksi. Siinä sitten mietittiin, onko se hyvä juttu, viikkohan on mitä parhain kun lapset ovat myös lomalla, mutta kyllähän lomautukset tuntuvat aina taloudellisesti ja painavat mieltä alas, kun miettii väkisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maailmantilanne on niin epävarma.

Olen liikkunut vähemmän kuin koskaan. Kaivannut edelleen jumppia, joissa jo uskalsin elokuussa käydä ja nyt en taas uskalla. Painoa on tullut ja mikään vaate ei tunnu kivalta – sen myötä myöskään kameran eteen ei tee mieli marssia. Älyttömän harvoin tulee muutenkaan pukeuduttua, kun painaa kotona välillä farkuissa, pääasiassa juoksutrikoissa eikä käy missään kuten ennen. Olen tuntenut itseni todella epäonnistuneeksi kaikessa mitä teen urheilusta kodinhoitoon, pukeutumisesta hiustenlaittoon, yrittäjyydestä puhumattakaan. Mutta ei näistä halua puhua ääneen! Olen herkkä ihminen, jonka pitkään jatkunut epävarmuus on uuvuttanut henkisesti ja vienyt ilon elämästä. Kaipaan niin mummolle kylään, haluan kutsua ystäviä kylään ja muuta, mutta kun mitään ei uskalla. Ja tiedän, että tilanne koskee kaikkia, toiset vain osaavat käsitellä sitä paremmin kuin toiset.

Lokakuu ja häivähdys normaalista

Ehkä nyt ymmärrätte, miksi kirjoitin sunnuntain puolimaratonpostaukseeni, että sain puhtia kaikkeen tekemiseeni? Kuukausitolkulla olen ollut aika allapäin ja ihan vihainen itselleni, että negatiiviset ajatukset pyörii kehää. Olemme selvinneet ihan hyvin ja täytyisi luottaa tulevaisuuteen. Sitten erehdyt lukemaan lehden ja katsomaan uutiset ja taas mennään… Kaikkea tekemistä täytyy miettiä tarkkaan.

Siksi pähkäsin ihan viime hetkeen uskallanko lähteä puolimaratonille. Lähdin ja olin siitä ihan hirveän iloinen. Ehkä parasta oli se fiilis. Kaikki olivat iloisia ja positiivisia, se oli oikea onnenryöppy puolen vuoden tauon jälkeen. Oli monta tuttua naamaa ja ihania lauseita ehdittiin vaihtaa monen kanssa. Suorastaan sekin olisi riittänyt, mutta onnistuin tahkoamaan juoksunkin läpi ja saamaan mitalin ja fiilistelemään onnesta. En miettinyt epäonnistumisia, en yksinäisyyttä, en toimeentuloa, enkä koronaa. Mietin hengittämistä, Helsingin tuulia, korvissa soivaa musiikkia ja jaksamistani. Kurkistelin näkyisikö reitin varrella tuttuja. Viime lauantai antoi hirveästi potkua ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ehkä sitä ”sekopäistä” hehkutustani on helpompi ymmärtää jos kerron, miten syvissä vesissä olen rämpinyt keväästä asti.

Arvonnassa The Body Shopin joulutuotteita, hampunsiemeniä, Heleinin vitamiineja

Koska avainsana tämän kaiken keskellä on oikeasti pitää huolta omasta jaksamisesta (se perinteinen syö hyvin, nuku ja ulkoile toimii aika pitkälle), halusin kerätä teille hyvinvointipaketin tähän lokakuun arvontaan. Vähän normaalia isomman, koska on synttärikuukauteni ja koska uskon, etten ole yksin fiilisteni kanssa. Toivon tästä paketista tulevan iloa voittajalle, valitettavasti vain yksi saa sen.

Haluan kiittää isosti teitä, että vaikka somestani on saattanut paistaa alakulo ja väsymys välillä, te olette jaksaneet mukana, käyneet lukemassa juttujani ja painaneet Instassa sydäntä. Hyviä keskusteluja on käyty usein IG:n yksityisviesteissä. KIITOS. Kyllä me selvitään näistä ajoista vai mitä? Pitäisi muistaa vaan pitää siitä omasta jaksamisesta huolta, minä olen luistanut niin hyvistä yöunista kuin järkevästä syömisestäkin liian usein. Viime viikon pitkät yöunet juoksukisaan valmistautuessa olivat aikamoinen herätys siitä, mitä uni tekee ihmiselle. Minähän leijuin nukkuessani tarpeeksi!

Isompi kiitos kuuluu myös kotijoukoille, väsynyt ja alakuloinen ihminen on huono vaimo ja vielä huonompi ystävä olen ollut. Olen vain vetäytynyt kuoreeni ja lakannut pitämästä yhteyttä kehenkään. Ladannut kaiken lapsiini ja rutistanut heitä hirveän lujaa. Ihanat pieneni, jotka saavat kyyneleet silmiini joka päivä kehumalla maailman parhaimmaksi äidiksi.

Haluan uskoa, että tästä on tie ylöspäin ja niin kuin aina muinakin vuosina, lokakuu tuo mukanaan kaikkea hyvää. Ja se arvonta! Alla olevan paketin arvonnassa olet mukana, kun jätät tähän postaukseen kommentin ja kerrot, miten sinä voit? <3 Paketti sisältää hampputuotteita, Heleinin vahvaa biotiinia sekä kollageenia, The Body Shopin joulusesongin kuorinta-aineen huulille ja vartalolle sekä warm vanilla-vartalovoin, Foodinin raakasuklaata sekä kasvonaamion.

Saa sen asusuosikkinsakin sinne huikata, mutta mieluummin kuulen teidän kuulumisia! Sillä saat yhden arvan ja toinen arpa irtoaa, kun tykkäät arvontakuvassa Instagrammin puolella @optimismia_katja. Arvonta on auki viikon verran, eli ensi viikon keskiviikkona14.10.20 klo 20 arvon voittajan!

Oikein paljon onnea arvontaan kaikille!