TB: Marjan in Split

Ensinnäkin; kiitos jälleen kommenteistanne edellisessä postauksessa! Ja tervetuloa uusille lukijoille, enää kymppi tuohon 200 lukijan maagiseen rajaan ja saan teille arvonnan pystyyn!

Meillä oli pitkästä aikaa tänä vuonna kesä ja syksy, ettemme olleet Tukholmaa pidemmällä ulkomailla. Syy löytyy siitä edellisestä postauksesta. Matkakuumeeni on ihan järjetön ja erityisesti joku pidempi irtiotto houkuttaisi valtavasti. Täytyy olla haaveita! Palataan ajassa kuitenkin vuosi taaksepäin, kun olimme vanhempieni ja veljeni kanssa viikon Splitissä. Tykkäsin valtavasti kyseisestä paikasta ja vaikka Kroatia on hurjan suosittu kohde tällä hetkellä, en tuntenut Splitiä turistirysäksi, eikä kukaan huudellut ”Anttila-hintoja” kaduilla kuten Phuketissa asuessa. Aiemmat kuvat ja jutut Splitin viikosta ovat täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä ja halusin kirjoittaa teille vielä Marjan-kukkulasta, mutta mihin meni vuosi? Nyt kun vettä tihuuttaa taivaalta on kivaa kirjoittaa jostain positiivisesta, joten palataan Splitiin ja Marjan-kukkulalle sekä yhteen elämäni ehkä kivoimmista viikoista. Tuo matka tuli täydelliseen kohtaan ja oli todella onnistunut, siitä myös iso kiitos vanhemmilleni, jotka antoivat meille myös kahdenkeskistä aikaa reissussa.

Jos matkaat Splitiin, käy siis tutkimassa kaupungin laitamilta löytyvä Marjan-kukkula (vai puisto, miksi sitä pitäisi kutsua…?). Pieni matkaopas sanoo siitä mm. seuraavaa:

Paikallisten lempipaikka koko kaupungissa on Marjanin suuri niemimaa, joka on upea ulkoilu- ja rentoutumismaasto aivan kaupungin keskustan vieressä. Sinne on helppo kävellä Trg republike -aukion tuntumasta Senjska-katua pitkin ylös kukkuloille, joiden ensimmäinen etappi on Vidilica-kahvila. Sen terassilta on hienot näkymät ympäri Splitiä, ja vaikka puistoalueeseen ei haluaisi sen kummemmin tutustua, kannattaa ehdottomasti aurinkoisena alkuiltana kävellä ainakin tähän asti.
Kahvilan takaa alkavat heti Marjanin metsämaisemat, joiden läpi vie polkuja eri suuntiin. Tällä suurella metsäalueella voi vapaasti patikoida tai löntystellä, siellä ei ole kovin helppo eksyä, mutta esimeriksi Benesin rannalle suorinta tietä haluavien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota karttaan ja menosuuntaan, sillä muuten kukkulalla kulkeminen voi sitä tuntemattomalle muodostua harmilliseksi harhailuksi.

Me kävimme siellä useamman kerran ja aina löytyi uutta! Ensimmäisellä kerralla taksi vei meidät portille, josta jatkoimme jalan eteenpäin pitkin puiden reunustamia kujia. Lenkkeilijöitä piisasi tuolla mäntyjen reunustamilla kaduilla, joissa ei autolla saanut ajaa ja auringonottajat olivat pääasiassa kivillä, varsinaisia rantoja ei ollut. Me kävelimme pihan tien päähän saakka, josta löysimme hieman helpomman paikan uida lapsen kanssa. Vieressä oli ravintola, joka ei valitettavasti ollut juuri tuona päivänä auki, sillä siellä vietettiin häitä. Helle ja kevyt aamupala saivatkin meidät hoipertelemaan takaisin tuon matkan portille, onneksi alhaalta satamasta löytyi ravintola. Eväät siis matkaan tänne! Puiston perukoilta löytyi myös lasten leikkipaikka, jonka pomppulinnaan minäkin ahtauduin.

Toisena päivänä lähdimme kiipeämään ylös kukkulalle kaupungin puolelta ja pysähdyimme matkalla näköalaravintolaan. Kuten kuvista huomaa, portaita piisasi, joten seurueemme kolme miestä tekivät rattaiden kanssa töitä. Ylhäältä näki kauniisti koko kaupungin ja ihan kukkulan päältä löytyi pieni eläintarha. Koska pääsymaksu ei ollut kummoinen ja ajattelimme, että pikkuneitiä eläimet kiinnostavat menimme sisälle, mutta olihan tuo paikka hieman ankea, enkä olisi ihan varma eläinten hyvinvoinnista. Lintukammoinen joutui kipittelemään karkuun riikinkukkoja, jotka kävelivät vastaan ahtailla käytävillä. Mutta mahtavat näkymät tuolta ylhäältä on, eli jo sen vuoksi sinne kannattaa kavuta!

 1,5-vuotias kapusi jyrkkää mäkeä reippaasti. En tiedä yhtään kuka tuo setä on, mutta tyttärellä on aina ollut tapana höpöttää taukoamatta, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. :D

 Mieheni ei pyörtynyt kesken kiipeämisen, vaan kiinnostui siitä, kuinka jyrkkä mäki oikeastaan onkaan ja kännykästä löytyi joku asian mittaamiseen sopiva ohjelma… Mitä tähän nyt sanoisi.

 

Viimeisenä päivänämme taksi vei meidät Marjan-puiston toiselle puolen rannalle, joka olikin paras ja rauhallisin ranta koko reissulla (harmi etten muista enää tämän rannan nimeä!). Muutamia paikallisia oli rannalla kanssamme ja harmittelimme miksemme löytäneet sitä aiemmin.

<3 Tämä on näitä hetkiä, joita katsoessa alkaa ilonkyynelet virrata ja hetkiä, jolloin ei tiennyt kenenkään kuvaavan. Parhaita.

Kuka on ollut Splitissä tai suunnitellut menevänsä? Eikö tule erilainen olo, kun katselee hellekuvia syyskuussa? :) Minä muuten huomasin, että vuosi lisää bloggaamista on tehnyt tehtävänsä, ihan varmasti saisin parempia kuvia nyt, mutta teidän on tyytyminen näihin!

 Haaverikasta keskiviikon jatkoa!

P.S. Ei mitään havaintoa miksi tekstien ja kuvien linja heittää tässä postauksessa…? Pahoitteluni!

Jos olet menossa Kroatiaan ja Splitiin…

…niin tässäpä sinulle majoitusvinkki!

 

Uuteen paikkaan mennessä majoitus aiheuttaa aina päänvaivaa. Miten tietää mikä on hyvä sijainti, jos löydät jonkun kivan ovat huoneet hirvittävän kalliita, ei ole tilaa kyseiselle päivälle tai ranta on hyvin kaukana. Hotellien etsimiseen saa palamaan valtavasti aikaa reissun suunnittelussa ja joskus se on minusta stressaavaa enemmän kuin kivaa. Heräsimme Splitin majoituksen kanssa niin myöhään, että kaikki kavereiden suosittelemat paikat olivat jo täynnä.

 

 

Ei auttanut kuin alkaa pyörittelemään booking.comia sekä muita varauspalveluita läpi. Totesimme aika pian, että koska porukkamme olisi tarvinnut kolme erillistä hotellihuonetta, taitaa olla parempi etsiä jotain yhteistä majoitusta. Helpommin sanottu kuin tehty. Tiukan googlettelun tuloksena päädyimme varaamaan Znjan beach apartmentin.

 

 

 

Jännityksellä saavuimme majapaikkaan, sillä itse epäilen aina, pitävätkö esim. netissä olevat kuvat paikkansa. Omistajaperhe oli meitä vastaanottamassa ja ystävällisyydellä ei ollut rajoja. He esittelivät huoneiston meille ja näyttivät, että paikalliset viinit ja herkut oli katettu pöytään meitä varten. Kuinka ihanaa oli istua alas lentämisen jälkeen valmiiseen pöytään! Jääkaapissa oli mm. mehua ja vettä ja nurkan takana kauppa, josta sai kaikki tarvittavat ruuat.

 

 

Huoneistossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi parveketta, keittiö, kaksi vessaa, joista toisen yhteydessä oli kylpyhuone sekä iso olohuone. Mukavuuksista löytyi kaikki mitä toivoa saattoi astianpesukoneesta pyykinpesukoneeseen ja silityslautaan. Mikään kristallikruunuinen luksusmajoitus tämä ei ollut, mutta täydellisen sopiva meidän tarkoitukseemme ja hintakin jäi edullisemmaksi, kuin kolmen erillisen huoneen vuokraaminen. Asunto oli jaettu niin, että keittiö parvekkeineen oli eri päässä kuin makkarit, joten toiset pystyivät istumaan iltaa parvekkeella, vaikka osa meni jo nukkumaan. Omistajaperhe asui alapuolella, joten heiltä saattoi kysyä aina apua.

 

 

Varsinaisesti toimintaa pyöritti perheen vanhin tytär, jolla oli erittäin hyvä englanninkielen taito. Hän järjesti meille taksikyytejä, heitti minut ja mieheni keskustaan illan viettoon, järjesti meille Krkan reissun ja kysyi aluksi, milloin haluamme barbequen? Kun katsoimme häntä kysyvästi, hän kertoi, että he järjestävät jokaiselle majoittujalla bbq-illan ja hänen isänsä grillaa heidän puutarhassaan. Aivan mahtavaa!

 

 

Sunnuntai-iltana siis nautimme paikallisten tekemää ruokaa hedelmäpuiden alla ja joimme mm. kotiviiniä ja itse tehtyä limoncelloa. Kerroimme Suomesta ja kuulimme paljon Kroatiasta. Iltaa olisi voinut istua loputtomiin. Sanonpa vaan, että kokemuksena en vaihtaisi tätä missään nimessä viiden tähden hotelliin, niin ihana ilta meillä oli. Ja mitä vieraanvaraisuutta. Lisäksi tuon illan ateria oli paras reissun aikana syömämme, isän grillailujen lisäksi isoäiti oli leiponut meille jälkkäriksi baklavaa.

 

 

Sijainniltaan asunto ei ollut täysin keskustassa, vaan keskustaan tuli matkaa n. 3 kilometriä. Yksi päivä kävelimme rantakatua pitkin sinne, yleensä menimme tilataksilla ja vanhempani testasivat myös paikallisbussin. Ranta oli mäen alla, noin 500 metrin päässä asunnosta. Tosin se oli täysin ja suosituin ranta koko paikassa, valitettavasti totesimme vasta viimeisenä päivänä, että taksilla pääsi äkkiä paljon rauhallisemmalle rannalle.

 

 Perheen koira oli ihana ja lapsirakas
 

Jos olet lähdössä porukalla reissuun ja tarvitset majoitusta Splitissä, lähtee lämpimät suositukset tälle paikalle. Yksi asia jäi meiltä huomaamatta: maksussa ei käynyt luottokortti ja vikana päivänä juostiin sitten käteisautomaatilla useamman ihmisen toimesta. Ottakaa tämä huomioon jos menette kyseiseen majoitukseen! Mutta kirjaimellisesti lämpimät suositukset silti, meistä pidettiin niin hyvää huolta, että muistelen paikkaa ihan liikutuksen vallassa.

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! <3

Kylmästä lämpimään: one night in Split

Niin se alkoi, kunnon syyskeli. Pihalla sataa ja tuulee, onneksemme pääsimme pyörällä muskarista kotiin kuivin jaloin ennen kuin vettä alkoi tulla. Meinasin kirjoittaa oikein märehtimisjutun iltapäivällä ja julkaista sen, mutta onneksi netti tökki enkä saanut sitä aikaiseksi. Vettä satoi kaatamalla, taaperolla oli huono päivä ja elämässä on pari isoa murhetta, jotka vetävät mielen mustaksi. Olo oli yksinäinen ja mietin, että soittaisin jollekin jos keksisin kenelle. Sen sijaan, että olisin saanut sen märehtimisjutun aikaiseksi, otin taaperon kainaloon, vein peiton alle katsomaan Pikku Kakkosta (päätyi siihen että päälläni hypittiin niin että olen huomenna varmaan ihan mustelmilla…) ja selasin reissukuvia. Päätin keskittyä siihen mikä on hyvin, sen sijaan että keskittyisin huonoon.

Tuon teille siis simppelin ilta-asun reissultamme, missä sain unohtaa murheet ja olla rakkaiden keskellä. Kävimme haistelemassa keskustan tunnelmaa miehen kanssa kaksin ja asu oli simppeli, mutta rusketus ja pinkki väri vaan toimii. Kuvat on napattu hämärässä parvekkeella ennen lähtöä, harmi ettei kengistä tullut parempaa kuvaa. Ilta oli kiva, mutta suositellun yökerhon sijaan istuimme satamassa haistelemassa tunnelmaa. Vanhat. ;)

 Shortsit ja toppi/VeroModa, kengät Thaimaasta

Kaupungilla riitti perjantai-iltana ihmisiä (kuvat otettu kännykällä, joten laatu ei kovin häävi). 

Miten olette selvinneet kylmästä viikon alusta?

P.S. Vaihdoin muuten bloginimeni. Siihen oikeaan. Alkoi häiritä tuo sähköpostien vaihto ihmisten kanssa, kun kirjoittavat Amandalle ja vastailen Katjana. Sitä paitsi, suurin osa varmasti tiesi tuon muutenkin, kun olen ihmisiä tavannut livenä ja kaverit täällä lukevat. Että moi vaan, Katja täällä. :D