NYCin ruokamuisteloita pinkki-oransseissa

Tämä sitten päättänee minun NYC-saagani. On ruokamuisteloiden aika. Tästä ei pidä innostua liikaa, koska me emme todellakaan harrastaneet mitä fine diningia. New Yorkissa syöminen on kallista ja siihen päälle vielä tuntuvat tipit, niin kahdessa viikossa saa menemään rahaa ruokaan ihan riittämiin ilman fine diningiakin.

Muistelot suoritetaan perjantain asussa, joka oli täynnä oranssia ja pinkkiä. Koen hirveän helposti alemmuuden ja huonouden tunteita ja tänään oli taas niiden tunteiden vuoro. Minä taaperran värisekoituksessani halpisballerinoissani, kun muissa blogeissa esitellään superkalliita laukkuja, kenkiä ja huiveja. En taida tässä elämässä saada yhtään merkkilaukkua tai huivia tai muutakaan, enkä ymmärrä miksi tunnen siitä alemmuudentunnetta. Toisaalta, jos en lähtisi reissuille ja laittaisin ne rahat merkkilaukkuun, niin kyllähän laukun NYCin lentojen hinnalla saisi. Mutta kumman valitsen mieluummin, kumpaa mietin vanhana kiikkustuolissa, superlaukkua vai matkamuistoja? Tätä ei tarvitse pohtia sekuntiakaan, minun rahani menevät matkoihin, eivät merkkituotteisiin, sisustamiseen tai vastaavaan ja kaikkea ei vain voi saada. Ja nyt eksyin aiheesta! :D

Eli, tämän päivän asuni on siis tässä:

Caprit ja paita Ellokselta, koru Vilasta, kengät Skopunkten. Noita paitoja näytti jokin aika sitten olevan Elloksella alessa ja vinkiksi jos innostutte tilaamaan (niitähän on vaikka missä väreissä): koko on aika hankala. Minulla on päälläni koko 38, joka on todellisuudessa koko 38/40. Minusta tämä on pikkaisen liian iso ja jos olisin superhoikka, tunkisin paidan housuihin, mutta en tunge tämän matkaturvotuksenkin vielä vaivatessa. Pienempi koko eli 36 on taas sitten todellisuudessa 34/36 ja se kuulosti niin pieneltä, etten uskaltanut tilata. Kokoa 36/38 joka olisi varmasti hyvä, ei ole olemassakaan. Tilasin kuitenkin tämän paidan sini-turkoosina koossa 34/36, kerron sitten onko se puolestaan ihan liian pieni.

Mmm, siihen ruokaan. Nyt siis vihdoin otsikon aiheeseen. New Yorkissa on ihan mitä vaan ruokaa tahansa tarjolla, mitä kuvitella saattaa. Me suosimme aamupalana perinteistä ”bagel with cream cheese”-settiä, jonka ostimme lähikojusta. Yksi bagel maksoi 1,25 dollaria. Lisäksi kaupoista löytyi ihania jugurtti- ja hedelmäsettejä aamupalaksi. Yksi asia ahdisti koko reissun ajan: vaikka söisit teesi ja bagelisi paikan päällä jossain bakeryssa, ne tulevat kertakäyttöastioissa. Mondon oppaan mukaan kaupunki tuottaa päivässä 25 tonnia jätettä ja pala nousi kurkkuun, kun katsoin sitä take away-roskan määrää: jokaisella vastaantulijalla oli joku muovimuki kädessä ja kaupat pakkasivat vaatteita ties moneenko pakettiin ja jouduin aina taistelemaan sen kanssa, etten halua niitä! Jos siis menet kaupunkiin, täytä vesipullo hanasta, kieltäydy kaupan paketeista ja tee voitavasi jätteen vähentämiseksi. Hirveää kulutusta!

Me söimme hyvin paljon salaatteja matkan aikana. Mukaan haettuja salaatteja ja ravintolassa paikan päällä syötyjä salaatteja. Yksi ihana luomuravintola ihanine salaatteineen löytyi läheltä Bleecker Streetiä, se oli Jekyll&Hide-ravintolan vieressä. Suosittelen.

Sunnuntaibrunssi oli myös hyvin suosittu paikallisten kesken ja Mondon suositusten mukaan menimme brunssille Clinton’s bakeryyn ja saimme jonottaa 1,5 tuntia pöytää! Olihan se ruoka ihan hyvää, muttei niin tajunnanräjäyttävää kuin olisin odottanut. Perunapannukakut kylmäsavulohella ja kaviaarikastikkeella olivat ihana juttu.

Susheja ja salaatteja löytyy joka kaupasta ja niitä ostimme välillä kadulle mukaan, yksi ateria tuli syötyä hotellihuoneessa kun oli kiire iltapurjehdukselle.

Seuraavan vinkin suosittelen painamaan korvan taakse: maailman paras kasvisburgeri löytyi matkalla. Ketju nimeltään Shace Shack on alunperin avannut kojunsa Madison Parkiin ja siellä se alkuperäinen koju on vieläkin. Nykyään kyseessä on kuitenkin ketju ja ravintoloita löytyy muualtakin, mutta suosittelen menemään Madison Parkiin. Ihana tunnelma ja burgerinsa sai syödä pihalla, kun vain jaksoi jonottaa tunnin ajan. Vinkkinä, että juomia voi ostaa jonoon. ;)

Kasvisburgerissa oli IHANA juustolla täytetty pihvi ja mm. tuoreita sieniä, se oli taivaallista! Lisäksi popsimme ranskalaiset ja mieheni veti vaniljapirtelön, itse en tykkää jätskistä, joten sulatettu jäätelö ei minulle maistu. NAM!

Yhden ketjunkin testasimme, nimittäin T.G.I.Fin. Perussalaatti, joskin ylihintainen.

Times Squaren vieressä olevasta Dallas BBQ:sta sai mielettömän isoja drinkkejä ja kävimme ne testaamassa, mutta ruoka näytti siellä ällöltä. :D

Ruokaa en kehuisi täälläkään, mutta tunnelma laulavine tarjoilijoineen oli mahtava Ellen’s Stardustissa! Menkää kokemaan, sain itse yhden tarjoilijoista syliini asti, hih!

Bagel-kojujen lisäksi Halah-foodeja on joka kadun kulmassa, joten mekin sellaisen testasimme ja söimme ruuan asfaltilla istuen. Hintaa oli muistaakseni noin 5 dollaria ja annos oli valtava! Ja hyvääkin se oli. Vaihtoehtoina kana, liha ja kasvis.

Yksi parhaita ravintolakokemuksia löytyi vahingossa läheltä WTC-memorialia, sen nimi oli Merchant’s River House. Söimme ihanaa pinaatti-artisokkadippiä, katsoimme auringonlaskua ja New Jerseyn iltavaloja ja nautiskelimme. Ympärillä tuntui olevan vain paikallisia, suosittelen paikkaa lämpimästi.

Kaupungin parhaaksi kasvisravintolaksi äänestetty Wild Ginger Sohossa tuli testattua ja sehän oli Thaimaan asukille mieleen. Aasialaisia vege-ruokia, that’s my place! Popsimme mm. pad thaita, ai nam nam kun olen kaivannut sitä!

Suosittelen myös lämpimästi ketjua nimeltään Le Pain Quotidien, jonka bongasin Nelliinan blogista ennen lähtöä. Paikkoja ketjulla on useita, me söimme Central Parkin vieressä pyöräilyn jälkeen ihania leipiä ja pinaattikeittoa.

Lisäksi söimme pizzapaloja siellä täällä, ne olivat myös aivan ihania. Tuoretta parsaa yms. aineksia, joista saat Suomessa vain haaveilla! Meksikolaista tuli myös syötyä aika usein, eikä tarvinnut pettyä. Kaikki mainostivat ”it’s avocado time” ja niin olikin, en ole eläessäni syönyt niin täydellisen kypsiä ja hyviä avocadoja! Lisäksi baseball-matsissa mätimme sen ensimmäisen ja viimeisen kunnon rasvaisen jenkkisetin Hard Rock Cafessa.

Jälkkäripuolesta olen nyt vähän huono vinkkaamaan: en syönyt yhtäkään jälkkäriä. Söimme kaksi kuppikakkua Magnoliasta ja en selvinnyt omasta, liian äkkimakeaa. Lisäksi lentokentällä tuli paniikki ”emme ole maistaneet juustokakkua” ja söimme siellä yhden palan puoliksi. Olihan se aivan taivaalliista.

Ruokaa on joka nurkalla ja kaikkea mahdollista on tarjolla. Oli ihanaa olla kasvisyöjä (tai semi-kasvisyöjä) tuolla ja ruokalistalle ei tarvitse valita hamppareita ja pirtelöitä, vaan kaikkea ihanaa on tarjolla. Syökää itsenne kipeiksi! :D

Toivottavasti nautitte New Yorkin makumatkasta kuvien avulla!

Ballerinahiippailua ja lastenvaatekutsuja

Mä olen alkuviikon säikytellyt ihmisiä töissä. Normaalisti on aina kopisevat korot, joten kun hiippailin kaksi päivää ballerinoissa sain pari ”hui”-kommenttia kun ilmestyin oven takaa. En edes tajunnut miten äänettömällä olen, ajattelin että on vetskari auki tai tukka pystyssä kun olen niin pelottava, mutta se johtuikin ballerinoista. Tiistain painoin sitruunapaidassa ja tämä oli niin kesäinen, niin kesäinen että! :)

Paita ja farkut on Vero Modasta, kengät Skopunkten ja pinkit korut olen ostanut kesätorilta.

Tänään menin taas aika pinkeissä.

Paita ja vyö ja farkut Vilasta, kengät Vagabond. En ole tajunnut miten paljon minulla on Vilan vaatteita, enkä tajunnut että tänäänkin lähes kaikki on sieltä, kunnes tähän kirjoitin. Hassua. Korvissa tietysti legot. Kuulin muuten tänään Me&I-kutsuilla, että tollanen vyö on tissivyö. Muah. Se on aika haastava vyö, kun se puristaa ylhäältä ja farkut alhaalta niin siihen keskelle jää istuessa – makkara. Pikkuvikoja! Ilman vyötä paita oli liian teltta.

Nuo korkkarit on muuten ne, jotka äitini bongasi puoleen hintaan. Hymyilytti, kun luin jostain blogista (oliko se Tuijan Muotisalonki-blogi?), että nuo kengät ovat mummomaiset. Näin siis Tuijalle oli kommentoitu (anteeksi jos muistan väärin, mistä luin tämän!). Onhan ne aika peruskorkkarit, mutta ihanat jalassa ja olen mummomaisempia kenkiäkin onneksi nähnyt. Vähän liukkaat ne tosin sisällä olivat. Mutta ihanat.

Illalla ponkasin sitten bodypumpin kautta Me&I-kutsuille. Ajattelin, että kun kutsun sain niin menen, vaikkei minulla lapsia olekaan. Ja onhan mallistossa aikuistenkin vaatteita. Ihastuinkin yhteen mekkoon, mutta ei se minun pituiselle ollut enää mekko vaan tunika. Tunika taas tarvitsee leggingsit ja minä en suostu tunika&leggings-yhdistelmää käyttämään, joten se siitä ”mekosta”. Jos olisin lyhyempi niin olisin sen mekkona saattanut ostaakin!

MUTTA! Ostimme kaverin kanssa samanlaiset pipot ja pääsemme tiimilenkille. Ne olivat aivan ihunat!

Jaa mikä lastenpipo, missä? :D Värit olivat muutenkin niin ihania, että jos lapsia olisi, saattaisin sortua noihin vaatteisiin enemmänkin. Tykkäsin muutenkin enemmän lastenvaatteista, harmi ettei niitä ollut aikuisten koossa. Kiva kokemus olivat nuo kutsut!

Oranssi maanantai (ja niitä vapun kuvia)

Kylläpä tuli viikonloppuna panostettua kotihommiin! Ihan epätyypillistä meille. Tein ruokaa, pesin pyykkiä, siivosin ja sisustin ja mies hoiti pihaa kesäkuntoon. Rytmi meni taas niin sekaisin viikonloppuna, että maanantai alkoi aika silmät ristissä, kun ei uni sunnuntai-iltana tullut.

Illalla puhuttiin miehen kanssa siitä miten on hassua, että aina keväällä tulee vimma laittaa kotia. Piha nyt tietysti on pakko laittaa keväällä, mutta kun aurinko alkaa paistamaan ikkunoista sisälle, mulla alkaa ihan vimmaton kuuraus- ja sisustusinto. Olen valitettavan kärsimätön sisustaja, eli sellainen ”kaikki mulle heti nyt”-henkinen. Meillä jäi eilen yksi lamppu laittamatta ja hääkuvakollaasi ei ehtinyt seinälle, se joutui siis keittiörempan vuoksi muuttamaan. Stressasin sitä illalla ja mies ihmetteli, miksi stressaan noin pikkuasioita. Sanoin, etten _kestä_ kesken olevia asioita, vaan kaikki tehdään vauhdilla valmiiksi, johon mies totesi, että mun täytyy vaan suhtautua sisustukseen ja elämään ylipäätään niin, ettei se ole ikinä valmis. Se on kehittyvä projekti. Tiedän hänen olevan niin oikeassa, niin oikeassa, mutta kun ei. Miten osaisin niin suhtautua? Mä haluan saada kaikki valmiiksi ja inhoan keskeneräisiä projekteja. Minusta ei olisi ikinä esim. omakotitalon rakentajaksi, pelkästään yksi huone vaatii reklamointia ja pikku fiksausta sen verran, että omakotitalo… Huih. Toisaalta tällaisella luonteella asiat tulee sitten tosissaan tehtyä heti.

Omakotitalo ei olisi mun juttu myöskään pihan kannalta. Pihaa ei voi saada periaatteella ”kaikki mulle heti nyt”, vaan sitä täytyy kasvatella vuosikausia. Mä tykkään ostaa kimpun kukkia maljakkoon ja nauttia siitä väriloistosta, enkä odottaa vuosia kasvaako itämäni siemenet. Olin erittäin kiitollinen, kun mies hoiti pihan kesäkuntoon samalla kun itse kuurasin sisällä, tämä työnjako sopi minulle hyvin. Täytyy tosin myöntää, että onhan se palkitsevaa kun saa jotain kasvamaan. Amsterdamista ostamani sipulit ovat venyneet 20 sentin varsiksi kuukaudessa ja olen ihan ylpeä niistä. Yleensä saan vain kaikki kasvit nuupahtamaan. :)

Kukka-aiheesta päästäänkin päivän asuun, sehän on vähän tuollainen kukkahenkinen.

Farkut Object, ballerinat Skopunkten, toppi ja sen päällä olevan pusero Seppälä, korvissa oranssit legot. Oranssi on niin mun juttu! Otin pienen riskin kun lähdin ballerinoissa, jotka tökkäsin paljaisiin jalkoihin, mutta pärjäsin! Rakastan olla paljain jaloin sisällä, pihalla ja missä vain. Minussa asuu pieni hippi. Thaimaassa työskennellessä oli ehkä parasta, että töissä sai olla paljain jaloin!

Vielä muutama vappukuva, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Vappuna oli siis kaunis keli, munkkeja ja simaa, parsaa, skumppaa ja ekaa kertaa ballerinat jalassa. Hame on Desigualin, toppi Vila, takki Vero Moda, huivi Esprit ja ballerinat Skopunkten.

On se vaan ihanaa kun kesä tulee! :)