Mainettaan parempi Ellivuori

Mihin ihmeeseen on taas hurahtanut kaksi viikkoa ilman blogin päivittymistä? Tänään piti lunastaa yksi joululahja, nimittäin viedä kuopus staycationille kylpylään ja päivällä ajattelin mennä hiihtämään ennen sitä. Nurin menivät molemmat ajatukset, kun eilinen vesisade huuhtoi lähiladut mennessään ja kylpylät ovat kiinni. Mutta josko sitten helmikuussa!

Tässä tilanteessa onkin ihanaa, että hiihtokeskukset saivat niin ajoissa rinteensä tykitettyä ja auki, eivätkä rinteet säikähdä välittömästi vesisateesta. Kävimme viime viikonloppuna testaamassa ensi kertaa Ellivuoren rinteet Sastamalassa ja kyllä kaduttaa, ettemme ole käyneet aiemmin! Minulla on jäänyt kohuista jotenkin kuva, että siellä olisi surkeat olosuhteet ja pari pikku töppyrää rinteenä, mutta vielä mitä! Paikalle ajoi noin 45 minuuttia Tampereelta (ainakin aikaisin sunnuntaiaamuna) ja liput ovat hieman edullisemmat, kuin monessa muussa paikassa. Myös edullisia iltalippuja löytyy!

Eliivuori Sastamala – ennakkoluulot joutuivat roskikseen

Saavuimme Ellivuoreen aikaisin aamulla hissien juuri avautuessa ja kokeilimme ensiksi lastenrinnettä. Se on kaikille ilmainen ja siinä pyörii pienen pieni naruhissi sekä vähän korkeammalle vievä sompahissi. Minusta lastenrinteestä saa jo hyvin vauhtia aloitellessaan uutta harrastusta ja suuri kiitos siitä, että on ilmainen!

Siirryimme isompiin rinteisiin aika pian ja niitä on tarjolla neljä kappaletta. Päärinne eli Vanha Elli ja sen vieressä oleva Kärppärinne ovat hieman jyrkempiä kuin toisella puolella olevat Hotellin rinne sekä Kostin rinne. Kaikkiin rinteisiin vie ankkurihissi, jokaiselle rinteelle on omansa ja alhaalla hissimiehet auttamassa.

Lapset tulivat kaikki rinteet alas, Kärppärinteen loppu on suhteellisen jyrkkä, mutta pääsivät sieltäkin. Rinteestä toiseen on helppo siirtyä laskemalla. Suuren ihastuksen toivat juurikin Hotellin puoleiset rinteet, niissä riitti niin pientä kuin suurta hyppyriä kuin reiliä ja koska eivät olleet jyrkkiä, oli helppo temppuilla. Menivät lasten suosikeiksi, eikä vanhemmillakaan ollut valittamista. Ja pituus yllätti, Hotellin rinnekin on suhteellisen pitkä!

Ellivuori resort ja muut palvelut

Ellivuoren hotelli niitti somessa kyseenalaista mainetta 10 vuotta sitten, mutta vuonna 2017 huoneet ja ravintolatilat on laitettu uusiksi. Itse ihan hämmästyin miten hieno ravintola oli! Hotellissa toimii myös Kotipizza. Palvelujen määräkin yllätti – oli kiipeilypuistoa, leikkipuistoa, luistelurataa, lähellä ratsastusmahdollisuus ja paljon majoitusta. Vanhan Ellin puolella toimii Ski Cafe, joka on ehkä sisustuksellisesti ja tasoltaan nähnyt parhaat päivänsä, mutta sielläkin sai mahansa täyteen ja vaihtoehtoja riitti.

Ja tiedättekö mikä oli parasta? Missään vaiheessa hissijono ei kasvanut kovin suureksi. Tällä hetkellä monessa keskuksessa on aikamoista ruuhkaa, kun talvi on ollut upea ja monet sisäharrastukset ovat suljettuna. Mutta Ellivuori pysyi suhteellisen ruuhkattomana ja yllätti meidät todella positiivisesti. Ajattelin, että siellä voisi vaikka viettää viikonlopunkin, majoitustakin löytyy runsaasti.

Yllätyimme siis kovin tästä Sastamalan vähän kätketystä helmestä, josta olin ajatellut aika negatiivisesti. Onko itselläsi kokemuksia Ellivuoresta, mikä on suosikkikohteesi laskupaikkana?

Kuinka moni on menossa rinteeseen viikonloppuna? Toivottavasti vesisateet olivat nyt hetkeksi eilisessä. Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Yö puussa – Kommee Kurki oli kesän ihanin juttu!

Kaupallinen yhteistyö Kommee Kurki kanssa

Siis minun on päästävä pidemmäksi aikaa metsään!” huokaili mieheni, kun keittelimme aamukahvia sekä -teetä Sastamalassa juhannusaaton aamuna. Olimme olleet koko perhe yötä puussa ja kokemus oli todella ihastuttava. Pelkästään äänimaailma oli jotain uskomatonta, vaikkemme olleet missään syvällä metsässä. Missäkö sitten olimme? Kommeessa kurjessa. Ja näimme muuten kurjet minuutti saapumisemme jälkeen, eli nimi ei ollut mikään mainoskikka! Tämä meni heittämällä kesän ihanimpiin juttuihin ja te ihastuitte myös, sain videoista aivan tauottomasti Instagrammissa kommentteja.

Tentsile – yövy puussa teltassa

Kommee kurki löytyy 70 kilometrin päässä Tampereelta Sastamalan Houhajärveltä. Huokailimme ihastuksessa, kun pääsimme paikalle. Uskomattoman upeasti laitettu paikka, jossa oli huolehdittu joka ikisestä yksityiskohdasta. Noin 200 metrin päässä parkkipaikalta avautuu upea maisema soineen, joka jo itsessään on kuin taulu. Siellä kurjet ja joutsenet huutelevat ja niitä kuunnellessa voi istua nuotiolla paistamassa eväitä tai keittelemässä kahvia. Tentsile stingray-teltat ovat nimensä mukaisesti rauskun mallisia telttoja, jotka ovat viritetty puuhun. Telttoja on nyt ensimmäistä kesää kaksin kappalein – korkeampi on noin 180 cm:n korkeudella puussa ja matalampi hyvinkin alhaalla, jos kiipeäminen tuottaa vaivaa. Matalampaan ei tarvitse kiivetä!

Molemmat teltat ovat aina vain oman porukkasi käytössä, eli saat olla teltassa aivan rauhassa. Kaksi telttaa majoittaa jopa 6 aikuista tai kuuden lapsen perheen. Telttahan heiluu kylkeä kääntäessä, eli mekin lopulta päätimme suosiolla mennä eri telttoihin nukkumaan, ajattelimme sen takaavan rauhallisemmat unet kuin se, että olemme nelistään samassa teltassa.

Kommee Kurki – kaikista yksityiskohdista on huolehdittu

En pysty sanoin kuvailemaan miten upeasti paikkaa oli pidetty ja kaikki mietitty. Kaksi telttaa sisältää makuualustat ja teltat olivat todella siistejä. Hyttysverkko takasi yön ilman hyttysiä ja sen päälle saa paksumman kankaan, joka pitää myös vettä. Makuupussin voit tuoda itse tai vuokrata paikan päältä. Telttojen alapuolella on rikkakihvelit, taskulamput, postilaatikosta löytyi muun muassa hyttysmyrkkyä. Suljetuissa laatikoissa sinua odottaa juomavesi, teetä, kahvia ja hieman naposteltavaa, on kiikarit, lintukirjoja, mukeja, siivousliinoja, käsidesiä, istuinalusia, makkaratikut, polttopuita, todella siistit kahvi/teepannut ja… No mitä voit kaivata ollessasi yön puussa! Telttojen lähellä on kuivakäymälä ja majoituksessa ei tosiaan ole ketään muita kuin oma porukka – aika koronaturvallista hommaa! Olimme aivan ihastuksissa kaikista paikan fasiliteeteista.

Suihkumahdollisuus on erikseen vuokrattavissa olevassa pihasaunassa, joka lämmitetään valmiiksi. Se löytyy parkkipaikan vierestä ja tiedätte, että meidän perhe saunoo aina jos voi. Söimme iltapalaa nuotiolla, kuuntelimme kurkia ja joutsenia ja siirryimme sitten saunaan. Siellä meitä odotti marjashotit sekä kylmät vichyt. Todellista luksustelttailua!

Uskomaton luonnon äänimaailma – tämä täytyy kokea itse!

Posket punaisina hipsimme takaisin teltalle saunomisen jälkeen ja pesimme hampaita ihan uskomattomassa äänimaailmassa. Lasten mielestä paikka oli niin ihana, että piti ottaa perhehali kurkia kuunnellessa!

Telttojen vieressä linnunpöntössä pesi kirjosieppo, joutsenet ja kurjet huutelivat suolla, käki kukkui välissä ja…. No niitä lintuja oli lukematon määrä. Siis aivan loputon eri lajien laulu kuului aamulla, voi kun olisi tunnistanut enemmänkin kuka siellä huuteli! Yö oli kuitenkin rauhallinen, vain satunnaisen kurjen äänen kuulin yöllä. Aamukuudelta aloin heräillä mielettömään konserttin ja mietin, ettei ole ehkä idyllisempää tapaa aloittaa juhannusta. On meillä upea luonto ja niin lähellä, ei tarvitse syvälle metsään mennä. Tuli suuri rakkaus kotimaata ja luontoa kohtaan siinä aamulla teltassa makoillessa.

Minähän en ole mikään pesunkestävä eräjormailija ja sanoinkin miehelle useaan otteeseen, että tämä on minulle sopivaa luksustelttailua. Kaikki on mietitty etukäteen, tulet paikalle ja nautit niin teltasta, maisemista, äänistä kuin raittiista ilmasta sen sijaan, että hommaisit itse kaikki varusteet ja kävisit ehkä kerran kesässä metsässä. Nukuin paremmin kuin viikkoihin kotona. Kyllä ulkona oleminen tekee hyvää. Aamulla aamiainen tuotiin polun päähän pyydettyyn kellonaikaan ja se oli kyllä ihan piste i:in päälle! Aamiaiskorin saa tilata 8 euron hintaan/henkilö. Join termarillisen teetä ja hymyilin onnellisena suolle katsellen. Mieli lepäsi täydellisesti!

Ja kuinka ihanaa oli jakaa kokemus lasten kanssa. 5-vuotiaani oli niin herttainen, kun hieman jännitti nukkumaanmenoa erilaisen äänimaailman kanssa makuupussin lämmössä. Aamulla päivään heräsi iloinen tyttö!

Toivottavasti sain välitettyä sitä fiilistä ja innostusta, jota koimme paikassa. Jos innostuit, niin lue vielä tämä! Koodilla OPTIMISMIKURKI saat -7% alennusta perustelttamajoituksesta. Alennus koskee tätä peruspakettia ja on voimassa tämän vuoden syyskuun loppuun asti, 30.9. telttamajoitus sulkee. Takaan, tämä on ehkä parasta mitä olet hetkeen kokenut, meillä oli niin kivaa. Sain järkyttävän virtapiikin ulkona nukkumisesta ja rauhassa olemisesta, kaikki huolet hävisivät hetkeksi. Luonto teki ihmeitä. Haluan uudestaan! Tänne kannattaa varata aikaa niin illasta kuin aamusta, että ehtii vaan maata, hengitellä ja kuunnella sitä huumaavaa laulun määrää.

Onko itselläsi kokemusta puumajoituksesta? Miten kaunis paikka teltoille onkaan löytynyt, tämä kannattaa kokea!

Elämme kovia aikoja ystäväiseni

Jostain käsittämättömästä syystä otsikossa oleva lausahdus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Nauroin aikoinani (noin 25 vuotta sitten?) ihan kippurassa Aku Ankassa esiintyneelle Jäyhälle jököttäjälle. Koiralle, joka kommentoi lakonisesti kaikkea Akun tekemää ja sai Akun vetämään herneet nenäänsä. Koira edusti juuri sellaista viilipytty-tyyppiä, joka ei hetkahda mistään ja Akuun sekä nollasta sataan kiihtyvyyden sekunneissa samaistuin hyvin. No, olen sitten koko aikuiselämäni viljellyt aika ajoin lausetta ”Elämme kovia aikoja ystäväiseni”, fraasi, jonka tuo jököttävä koira tuumasi Akulle.

Meinasin ratketa ääneen nauramaan, kun menimme miehen kanssa kaksin leffaan katsomaan Leijonakuningasta muutama viikko sitten ja siellä mainostettiin Aku-lehteä. Kaikista mahdollisista klipeistä pärähti kankaalle kuva Jäyhästä jököttäjästä sanomassa tuota fraasia. Mahtavaa, sehän on muidenkin mielestä siis legenda ja yksi parhaita Aku-juttuja? Kuinka moni muistaa? Minä niin rakastin Aku Ankkoja, luin isäni vanhat Akut 1960-luvulta ihan puhki mummon ja ukin mökillä ja vuodesta 1991 alkaen se kolahti omaan postilaatikkoon.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Siten, että tänään lähtee nyt vihdoin kesän projektini eteenpäin. Olen käynyt kesän aikana 80 tunnin yrittäjyyskurssin, olen käynyt useamman kerran Uusyrityskeskuksessa (jossa joskus olin töissä, onpa hassua olla tuttujen ihmisten asiakkaana), olen palaveerannut tilitoimistossa, kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmaa, vääntänyt isän avulla laskelmia yrityksen kannattavuudesta ja romahtanut useamman kerran. Tai ehkä romahtaminen on vähän liioiteltu sana, mutta useamman kerran on ahdistanut ihan hirveästi. Mitä minä nyt luulen tekeväni, kasvatustieteiden maisteri, joka ei ole mikään nero kauppatieteissä. Miten minä selviän tästä yksin? Olenko ihan hullu? Olen itkenyt miehelle, että miksi et estänyt minua, onko tässä mitään järkeä ja seuraavana päivänä ollut taas ihan intoa täynnä, että hyvä tästä tulee. Keksinyt erilaisia juttuja mihin voi yrittäjä-statuksella laittaa työhakemusta ja innostus taas myynnistä ja markkinoinnista.


hame LINDEX/ paita ZARA/ takki ONLY/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ kengät CONVERSE

Mutta onhan se nyt aika pelottavaa. Sitä on vähän yksin hommassa. Suvussa ja perheessä lähin yrittäjä löytyy isovanhemmista. Tuntuu, että painoivat hirveästi duunia ja eläke huono, sitäkö se sitten on. Kavereissa ja mm. blogin kautta tuntemissani ihmisissä on jo todella moni yrittäjä, eli ehkä se on vähän nykypäivän juttu, työllistää itse itsensä. Mutta entä jos homma ei ota tulta alleen? Entä jos starttirahahakemus ei mene läpi? Olen vitkutellut sen laittamista eteenpäin, pelkään niin kovasti ”tuomiota”. Elämme kovia aikoja ystäväni.

Tänään se saa luvan lähteä maailmalle ja sitten ei auta kuin odottaa. Mietin, etten sano tästä mitään julkisesti, sillä sitten ei tarvitse selitellä jos mokaan, mutta päätin kuitenkin kertoa. Koko kesä on mennyt asian ympärillä niin tiivisti ja tsemppiviestit ovat olleet hullun tärkeitä! Kiitos niistä!

Kukkaisissa tunnelmissa siis kohti tuntematonta, nyt vain peukut pystyyn ja odottamaan miten käy. Kuvat ovat otettu eilen Sastamalan maisemapellolla, vettä tuli tauotta, maa muuttui mudaksi ja jouduin pesemään neljä kenkäparia reissumme jälkeen. Kovia aikoja kai. Mutta kannatti, ihania kukkia saatiin kotiin ja tehtiin kiva pieni reissu Sastamalan wanhat talot-tapahtumaan. Piti vielä käydä niitä taloja lisää, mutta ei meillä ollut peltoreissun jälkeen enää kenkiä ja jouduimme kurvaamaan kotiin. Hups. Mutta eikö ole mieletöntä, miten kaupunki on panostanut näihin peltoihin? Oma hymy meinasi mennä vähän irvistykseksi, kun sade piiskasi silmiin. Pikkuvikoja, pakko oli tuonne päästä!

Toivottavasti värikkäät kukkakuvat piristävät vähän harmaana alkanutta viikkoa. Jännityksellä eteenpäin siis, hui!