Iiks, nyt meinaa jäädä blogin kirjoittelu muun elämän jalkoihin, niin monta juttua to do-listalla! Sitten tulee aina näitä, mistä haluan kertoa teille heti, heti heti heti.

Olin siis odotellut, että ravintola Sandro avaa ovensa Kauppakeskus Ratinaan ja viime viikolla se tapahtui. Helsingissä syötyjen ruokien perusteella odotin kovasti tuota kasvispainotteista ja ihanan monipuolista ruokaa. Tampereen versio olisi testattava ensi tilassa! Torstaina menimme ihan muissa asioissa Ratinaan ja tajusin hetkeni koittaneen. Oli lounasaika ja pöydät notkuivat herkkuja.

Suuntasimme siis tyttärien kanssa kolmistaan ravintolaan, edelleen sinnikkäästi käyn heidän kanssaan yksin ravintoloissa, vaikka onhan se välillä vähän… Säätämistä. Menin maksamaan buffamme tiskille ja yllätyin, että 2- ja 5-vuotiaat olivat maksuttomia, lounas minulta kustansi 12,50 euroa. Mahtavaa, tämähän alkoi hyvin! Istutin likat alas ja kävin hakemassa heille ruokaa. Vaihtoehtoja kasvissyöjille on vaikka millä mitalla, lisäksi oli lämpöisissä ruoissa lihaa ja turskaa.

Makumaailma Sandrossa on monipuolinen ja kaukana mistään lihapullat ja perunamuusi-linjasta, joten jännitin miten tytöt reagoivat ruokiin, vaikka luotinkin heidän kaikkiruokaisuuteensa. Vähän ihmetellen joitakin juttuja maistelivat, mutta hyvin söivät ja nostivat suosikseen lämpöisen puolen turskan sekä falafelit!

Minähän puolestani huokailin hummuksen, tsatzikin, papujen, couscousin, porkkanoiden, kurpitsojen ja muun ihanan äärellä. No, huokailin kyllä välillä kuopuksen pöytätavoillekin, hän oli vähän villillä fiiliksellä liikenteessä. Lopulta nostin hänet pois syöttötuolista ja hän laulaa kailotti ravintolassa kipittäen ”TAAKSE JÄÄÄÄ!”. Uuh. Hylkäsin ajatukseni jälkkäriteestä tai santsikierroksesta.

Mutta sitten luoksemme tuli tarjoilija nimeltä Noora. Kysyi, onko maistunut. Vastasin, että erittäin hyvin, mutta koska ovi terassille on auki, sieltä tuuli koko ajan todella kylmästi. Esikoinen istui huppu päässä (kun en jaksanut yksin siirtää lautasia, syöttötuolia yms. kauemmas). Noora oli pahoillaan, etten heti sanonut (no tyhmänähän itse valitsin paikan) ja toi meille vilttejä. Seuraavaksi hän rullasi auki piirrustuspaperirullan lattialle, taikoi sekuntissa jostain kyniä ja pyysi lapseni lattialle taiteilemaan. Piirteli kukkia ja heidän kädenjälkiään paperiin ja höpötteli samalla. Minä katselin huuli pyörenä tapahtumaa ja ehkä söin ruokani loppuun. Ehkä en, sillä mietiskelin vain, ettei Suomessa suhtauduta näin lapsiin ravintolassa. Mistä tuo Noora-enkeli tulla tupsahti? Yleensä kotiäitiin kahden pienen kanssa suhtaudutaan monessa paikassa vähän nihkeästi.

Viihdytyksen turvin kävin sitten kurkkimassa myös ison terassin, jossa on niin vilttejä kuin monta riippumattoa. Aaah. Siellä voi pötkötellä koskimaisemia katsellen lämpöisenä kesäpäivänä. Aika luksusta!

Kun olimme lähdössä, esikoinen sanoi, että tämä oli maailman paras ravintola. Sanoin, että tuollainen palaute kannattaisi sanoa tarjoilijalle, siispä menimme tiskille asian kertomaan. Suloinen pikkuneiti ilmoitti Nooralle naama hymyssä, että mulla olis vielä yksi juttu ”tämä on maailman paras ravintola!”. Sillä sai Nooralta vielä ihastuneen huokaisun ja halauksen päälle. Lupasimme myös tulla uudestaan ja varmasti tulemme. Oli se ruokakin niin hyvää.

Kiitos Ratinan Sandro, muistan tämän kokemuksen!

Kuka on käynyt jo testaamassa? Tai kuuluuko Helsingissä suosikkeihisi?