Olemme monena keväänä karanneet aloittamaan kesää jo toukokuun puolella pariksi viikoksi lämpöön. Koska tämän kevään reissu peruuntui, olen kyllästyttänyt IG-seuraajat päivittäin hyppivillä lomamuistoilla. No kohta ne ovat ohi! :D Nyt sitten tuon lomamuistoja vielä tännekin!
Syy miksi palaan tähän asiaan on se, että suurin osa, joka miettii voikohan loppukesästä matkustaa miettii sitä (olette siis laittaneet minulle yksityisviestejä), kuinka kamalaa olisi sairastaa ulkomailla. No olisi ja ahdistavaahan se on, jos muu porukka palaa ja jäisi yksin kauas sairastamaan. Mutta kun olemme nyt onnistuneet keräämään näitä sairaalakokemuksia ulkomailta enemmänkin, niin ajattelin palata asiaan vielä kerran.
Onnettomuus Kreetalla – mitä tapahtui?
Itse tapahtumahan oli ihan ”älytön”. Mies vain kompastui rautatankoon, kun olimme matkalla pois rannalta hotellille ja kuopus halusi vessaan. Pysähdyimme vuoren rinteeseen ravintolaan vessaan ja ostamaan jätskit, mies ihaili maisemaa eikä huomannut maassa olevia rautatankoja. Jälkikäteen kuulimme, että niitä on tapana Kreetalla jättää enemmänkin terasseille näkyviin, sillä tällöin rakennustyömaa on kesken ja paikasta ei tarvitse maksaa jotain veroa tms. Mummoni kertoi, että jo 1990-luvulla ukkini oli kompastunut sellaisiin Kreikassa, onneksi mitään ei käynyt. Mutta miten me emme olleet niitä koskaan huomanneet!
Olimme ainoat asiakkaat ja miehen pyöriskellessä kivusta maassa (ei sanonut mitään joten olin ihan hädissäni mihin sattui) kaiken maailman kauhuskenaariot pyörivät päässäni. Miten tänne saa ambulanssin, olemme keskellä ei mitään, mistä numerosta se soitetaan, ravintolan pitäjä ei ymmärtänyt sanaakaan englantia. Yritin soittaa oppaalle, meni johonkin automaattiin. Onneksi mitään ambulansseja ei tarvittu, vaan sain pyyhkeellä miehen käden sidottua ja tärisevin käsin lähdin ajamaan, vitsi että säikähdin. Oli kuitenkin vielä tunnin matka edessä kohti hotellia ja siitä 10 km Haniaan, jossa sairaalat ovat. Täällä vähän ensifiiliksiä pari päivää tapahtuneen jälkeen. Nythän asiaa voi käsitellä ihan eri tavalla, silloin olin aika häsiksessä.
Miten asia hoitui, millaista sairaalahoito on Kreetalla?
Matkavakuutus on kyllä asia numero 1. Emme ole ikinä matkustaneet ilman, emmekä matkusta. Sen turvin on ”helppo” painella kohti yksityistä sairaalaa. Soitto vakuutusyhtiöön, he ottivat yhteyttä sairaalaan ja sinne. Aika nopeasti mies oli kuvattu ja tutkittu ja tuomio oli selvä – ilman leikkausta käteen jää iso vamma, se ei tule kiertymään koskaan. Oli napsahtanut poikki hyvin siististi, mutta vaatii leikkauksen ja ruuveja sisäänsä. Sitten mies lähetettiin takaisin hotellille, jossa kertoi uutiset ja oma fiilis oli todella sekava. Oli neljäs lomapäivä yhteensä 14 päivän lomasta. Mitä nyt?
Meni useampia päiviä, kun käsi oli kipsattuna, suhteellisen kivuton ja mies sitten soitteli rannalta edes takaisin kreetalaiselle lääkärille, suomalaiselle kirurgille jolle lähetettiin kuvat sekä vakuutusyhtiöön. Lääkärin tuomio oli, että kotiin leikattavaksi. Koska pärjää matkustaessa ilman apua, vakuutusyhtiön kanta oli, että vain miehen lento korvataan. Olin oikeasti vähän pala kurkussa, vaikka olen asunut ulkomailla eikä meillä olisi mitään hätää, ajatus 10 päivästä kolmisin superaktiivisen kuopuksen kanssa ei ollut ihan se, mitä olin kaivannut. Samalla sitten soitellen miehelle Suomeen miten menee ja jännittää leikkausta. Totuus kuitenkin oli, ettei kättä voinut pitää 10 päivää kipsissä odottamassa leikkausta, se olisi alkanut jo luutua väärin. Suomalainen kirurgi sanoi, että käsi on niin siististi napsahtanut katki, että tuon hoitaa kuka vain kirurgi, ei ole mikään supervaikea leikkaus.
Kun mies meni uudelleen sairaalaan parin päivän kuluttua ja kysyi lääkäriltä miksei leikkausta voi tehdä siellä, lääkäri sanoi ”ai, minä luulin että haluat kotiin leikattavaksi, toki sen voi tehdä täällä”. Voi apua! Eipä tullut sitten puheeksi. Hyvin pian järjestyi leikkausaika ja aikaisin aamulla mies lähti taksilla leikkaukseen. Nyt sitten kohta, minkä itse ”mokasin”, kun jäin nukkumaan lasten kanssa hotellille. Olisi hyvä että itselläänkin olisi hoitavan lääkärin tms. yhteystieto! Mies oli niin sekaisin nukutuksesta, että meni aika pitkään ennen kuin pystyi vastaamaan viestiin ”olen ok”. Mietin, ettei leikkauksen pitäisi kestää näin pitkään, mutta en osannut soittaa mihinkään ja kysyä. Jälkikäteen ajateltuna ihan hölmöä, ettei minulla ollut yhteystietoja. Kävelin kirjaimellisesti ympyrää altaalla lasten uidessa, olin ihan hermoraunio kun lähdöstä oli kulunut 8 tuntia. Vasta myöhään illalla, kun menimme hotellilla nukkumaan mies jaksoi vähän puhuakin.
Toipuminen leikkauksesta ja helle
Seuraavana päivänä mies palasi hotellille jo puolilta päivin. Oli silmin nähden todella kipeä ja väsynyt, mutta aika pian alkoi piristyä. Antibioottikuuri määrättiin helteen ja tulehdusvaaran vuoksi, lisäksi joutui jonkun verran syömään kipulääkkeitä. Sairaalassa piti käydä vielä kahdesti näyttämässä haavaa ja kipsiä vaihdettiin. Kaikki näytti hyvältä, leikkaus oli sujunut hyvin, haava oli todella siisti ja kaikki meni niin hyvin kun voi mennä.
Olo oli aika yksinäinen monesti, kun lopulta mies kävi kuutena eri päivänä kahden viikon lomasta sairaalassa ja oli siellä yötä. Tiedän, että yksinäisyys ei ole mitään verrattuna siihen, että toinen olisi lyönyt vaikka päänsä ja lähtenyt lentokoneella Suomeen, mutta muistan näin vuoden jälkeenkin miten pahalta tuntui blogissa kommentti ”lakkaa valittamasta ja jatka lomaa”. En tarkoittanut valittaa, olin vain tosi yksin ja peloissani miten nukutus sujuu (rutiinitoimepide kommentoi joku siihen) ja purin tuntojani tänne. Ei ehkä olisi pitänyt. Mutta onneksi kaikki sujui todella hyvin ja vakuutus hoiti kaikki laskut, osan suoraan, osa naputeltiin kotoa käsin korvauspyyntönä menemään. Sinne meni mm. aika monta taksimatkaa sairaalaan yms.
Kyllähän loma oli hyvin erilainen lopulta, mutta onneksi kyse oli kädestä, jonka kanssa pystyy esimerkiksi liikkumaan. Minulla oli iltaisin pestävänä kolme tyyppiä kahden sijaan, mutta aika paljon helpompaa kuin jos olisi mennyt jalka. Kipsi oli paikallaan vajaat kolmisen viikkoa ja kotona alkoi sitten fysioterapia, käsi oli todella kaukana suorasta.
Nyt vuosi tapahtuman jälkeen käsi ei edelleenkään mene täysin suoraksi, mutta paranee edelleen hieman koko ajan. Hoito Kreetalla oli ensiluokkaista, eikä jäänyt mitään pahaa sanottavaa tai nokan koputtamista. Kaikki meni mallikkaasti.
Sairaalahoito ulkomailla – Thaimaan ja Kreetan kokemukset
Siinä missä Kreetalta ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa, ovat omat kokemukseni yksityissairaalasta Phuketista. Nehän ovat aivan käsittämättömiä, yksityiset sairaalat, joissa sinulla on iso huone ja ruoatkin pitää valita menusta. Kun tiedät, millaisiin terveyskeskuksiin paikalliset menevät yksityisten maksaessa hirveästi, sitä tuntee itsensä aika etuoikeutetuksi saadessaan sellaista hoitoa kuin itsekin Phuketissa sain. Vuonna 2009 sain sukeltajantaudin, jonka vuoksi olin painekammiossa ja sairaalassa joitakin päiviä. Seuraavana vuonna nappasin Indonesian lomalta, Gili-saarilta denguekuumeen, joka puhkesi sinä yönä, kun palasimme kotiin Phuketiin. Sain superhyvää hoitoa ja olin sairaalassa 8 päivää. Trooppiset taudit ja niiden hoito oli todella paljon paremmin hallussakin kuin Suomessa, huomasin sen, kun jouduin jatkamaan verikokeita vielä Suomeen palattuamme. Denguekuume hyökkää maksaa vastaan ja maksa-arvoni olivat hetkellisesti aika hurjat ja niitä seurattiin vielä Suomessakin.
Vakuutus oli ihan ykkösasia silloinkin. Sukeltajantaudin loppulasku oli 3900 euroa, denguekuumeen 5500 euroa. Olisin muuten ollut aika pulassa ilman vakuutuksia. Huih! Vaikkei sitä halua ajatella, että mitään sattuu, niin voisin loputtomiin puhua vakuutusten puolesta. Hoito oli hyvää, mutta kulttuurieroja sairaaloissa huomaa – thaimaalaiset hoitajat huusivat aina ”one more pain” ottaessaan minulta verikokeita. Kreetalta määrättiin automaattisesti mukaan verenohennuslääkkeet, joita taas suomalainen kirurgi piti vähän turhina, kun kyse ei ollut jalasta, kuulemma alaraajoissa veritulppariski olisi ollut pahempi.
Tulipas pitkä teksti! Mutta kokemustemme perusteella olemme ainakin isommissa paikoissa saaneet todella hyvää hoitoa. Se on jännä, miten kamalan kova matkakuume on taas, vaikka kaikenlaista sitä onkin sattunut ulkomailla. Mutta sattuuhan sitä kotimaassakin! Ja jäi reissusta paljon onnellisiakin muistoja. <3
Onko sinulla varattuna matkoja tälle vuodelle vai onko selvää, ettei tänä vuonna mennä Suomen ulkopuolelle? Entä millaisia kokemuksia itselläsi on sairaalahoidosta ulkomailla?