Toisia lapsettaa joskus. Itseäni aika usein. Voin kertoa, että isäni ja veljeni ovat hyvinkin samaa sarjaa, näissä höhlissä tempauksissa ei ole kyllä omena kauas puusta pudonnut. Tuli taas isäni kertomukset mieleen, kun hiippailin Kööpenhaminassa tanskalaisten ovella. Tai ainakin luulen, että nämä olivat ihan tavallisia asuntoja. Tarkoitus oli räpsäistä sunnuntain asukuvat jossain kivassa paikassa ja kun näin nämä mahtavan väriset talot, koukkasimme niiden pihaan ottamaan kuvia. Luulin aluksi, että ne ovat jotain vanhoja rakennuksia, joissa on kauppoja tms., mutta lähemmin tarkasteltuna ne näyttivät olevan ihan tavallisia koteja. Jos ajankohta kuville on vielä sunnuntai-iltapäivä, ottaa siinä tietysti pienen riskin kun koputtelee toisen ovella. Odotin, että joku avaa oven tai tuumaa, että hei, nojailet minun pyörääni. Luotin kuitenkin siihen, että jokainen kohtaamamme tanskalainen oli superystävällinen, ehkä nämäkin asukit olisivat jos sattuvat avaamaan!