Koska uusia juttuja ei tällä hetkellä synny, palataan listaani tekemättömistä postausaiheista. Yksi niistä on ollut minireissumme Saimaalle, jossa vietimme muutaman tunnin myös Angry Birds Activity Parkissa. Tuo sisäleikkipaikka löytyi heti majoitustamme vastapäätä ja tytöt vaativat päästä niin uimaan kuin vihaisten lintujen kanssa leikkimään ja arvoin, kuinka jaksavat. Hyvin ja kotimatka oli tuon kombon jälkeen hyvin hiljainen!
Angry Birds Park löytyy aivan Saimaan kylpylärakennuksen vierestä ja kattaa sisälleen yllättävän paljon leikkitilaa, mitä ei aluksi arvaakaan. Alakerrassa on pallomeri, liukumäkiä, putkia ja polkuautoja, sekä meidän perheen suosikiksi muodostunut köysirata, jonka varrelle pystyi rakentamaan tuhottavia torneja. Siinä sitten luisuimme vuorotellen päin possutorneja koko perhe innosta hihkuen!
Meidät yllätti yläkerta, joka oli valtavan avara ja valoisa ja sieltä löytyi vähän enemmän isommille puuhaa. Oli laserluola, jossa piti väistellä säteitä, hurjempia liukumäkiä, kiipeilyseinä, jalkapalloverkot ja valtava ilmalla täytetty patja, jonne sai tornista hypätä. Siitä näytti muodostuvan esikoisen ja isänsä suosikki.
Nyt päästäänkin siihen osuuteen, mikä ehkä kuvistakin välittyy. Paikassa viihtyi kyllä hyvin koko perhe ja tekemistä on mielestäni todella monen ikäiselle, mutta mies tuntui olevan ihan liekeissä. Se on tietysti mahtavaa, että paikka tarjoaa eri ikäiselle virikkeitä ja toisekseen minusta on mahtavaa, että tytöillä on isä, joka tekee ja menee täysillä lastensa kanssa. Sitä on ilo katsoa. Mutta. Välillä olen vähän huolissani tuosta touhosta, joka kai on aikuinen mies ja osaa huolehtia itsestään, mutta kun ei tunnu pelkäävän tai varovan mitään. On jo kerran murtanut varpaansa leikkiessään parivuotiaan lapsensa kanssa.
Siispä hänen tehdessään hienoa hyppyä alas tornista kuului laskeutumispatjalta ähinää ja mutinaa ja mietin, että menikö hän lattiaan asti ja satutti itsensä. Sitten kiipesi esiin ja linkkasi eteenpäin valittaen, että hienoa hyppyä tehdessään potkaisi varpaansa lähtötelineisiin ja valitteli sitä sitten useamman päivän ihmetellen mustunutta pikkuvarvasta. Olen ihan hirveä, mutta oli vaikeaa pidätellä naurua, ketäköhän minun olisi pitänytkään puistossa vahtia ja varoitella?
Joka tapauksessa, iltapäivä oli kiva ja puistossa riittää pitkäksi aikaa tekemistä, jos ulkoilukelit eivät suosi. Me lähdimme sieltä suoraan kotimatkalle lasten uuvahtaessa unille ja miehen valitellessa niin varvastaan kuin selkäänsä, jonka oli telonut rymytessään vesiliukumäessä edellisenä päivänä esikoisen kanssa. Että olkaa varovaisia, jos menette aikuiset leikkimään!
Onko Angry Birds Park monelle tuttu, näitähän löytyy muualtakin Suomesta? Iloista ja aurinkoista keskiviikkoa jokaiselle!
*sisäänpääsyt puistoon saatu
