Hah, aikamoinen klikkiotsikko, etten sanoisi. Mutta rehellisesti ensimmäinen, mitä tuli mieleen viime päivistä. Olen nimittäin viiden kotiäitivuoden jälkeen ostanut ensimmäisen sadetakkini. Niin. Vuodet on menty kosteilla takeilla sekä sateenvarjolla huitoen. Kerran meinasin jo aikanaan tilata Paula-kukka sadetakin Nansolta, mutta hinta oli sitten niin kova, että ajattelin ”etten tarvitse”. Enpä juuri, kun koko ajan kävelen kerhoon, puistoon, bussipysäkille tai seisoskelen muuten vain sateessa.
Nähdessäni siis Millan yhteistyön Vilan kanssa ja sitä kautta ihanan, kohtuuhintaisen vaaleanpunaisen sadetakin, päätin panostaa mukavuuteen. Onpa muuten ollut usein päälläkin viime päivinä, ihana pinkki sadetakki! Tämä asu on muutenkin aikamoinen arkitodellisuus päiviltä, kun juoksentelen kerhoihin, jumppiin tai kauppaan – juoksutrikoot ja hupparit aina päällä, pinkki ja musta ovat hallitsevat värit.
Tiedättekö mitä muuta minä nyt sitten tein? Olen tunnettu siitä, etten hirveästi käytä kalenteria. Muistan kyllä, jos jotain on sovittu, muistan päivämäärät ja muistan, kenen nimipäivä tai synttärit on. Viime viikkoina minua on vaivannut ihan hirveä väsymys, joka on ihan nurinkurista, en ole vuosiin nukkunut niin hyvin kuin nyt makkarivaihdoksen myötä! Senkö takia väsyttääkin? Olen syönyt läjäkaupalla vitamiineja ja nukkunut ja olen väsyneempi kuin pitkään aikaan. Pää tuntuu ihan ylikuormittuneelta ja illalla on pakko saada istua pimeässä.
Oli miten oli, tiistaiaamuna rynnistin sateessa (näissä saappaissa ja takissa) kerhoon ja sanoin esikoiselle matkalla, että tästä tulee hyvä päivä. Hän juttelin iloisesti ja lupasi aina olla vähän minun vauva ja hyvillä mielin jätin hänet kerhoon, hyppäsin bussiin ja kurvasin kohti taaperotanssia. Olin vielä ehdottanut lounasta kaverille sen jälkeen. Puolivälissä matkaa puhelin huusi, että neuvolalääkäri 10 minuutin kuluttua. Olin ihan hämmästynyt, koska minä en unohda lääkäriaikoja, niin ei vaan ole koskaan käynyt.
Hyppäsin bussista ulos ja tiesin, etten kävellen ehdi, bussia tuonne ei mene suoraan. Joten soitto miehelle (joka ei muuten käy autolla vaan pyörällä töissä) ja avunpyyntö. Hän sai työkaverin auton lainaan, josta löytyi istuin ja kaasutti hakemaan meidät sateesta bussipysäkiltä. Kurvasimme neuvolaan viisi minuuttia myöhässä, mikä oli aika saavutus olosuhteisiin nähden. Neuvolalääkärin sanoessa ”voi, olisit soittanut ja siirretty aika iltapäivälle” en jaksanut edes selittää, että soitin kyllä, meni vastaajaan, enkä minä voi iltapäivällä tulla kun molemmilla päiväuniaika.
Nyt minä sen tein, saavutin jonkun kotiäitihuipun ostamalla sadetakin ja unohtamalla neuvola-ajan ensimmäistä kertaa. Onneksi kyse ei ollut mistään isommasta ja onneksi lääkäri totesi, että tästä tytöstä ei tarvitse olla huolissaan kuunnellessaan pienen selitystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kotiin päästyäni sain läpimäräksi ryntäillessä kastuneet housutkin vaihdettua. Seuraava panostus, sadehousut? Hih!
huppari PUMA/ housut NIKE/ sadetakki VILA (löytyy mm. täältä)*/ kumpparit GUESS/ korvikset ELVARI
Mutta mitä tykkäätte pinkistä sadetakista? Näitähän on peruskeltaisenakin, mutta vaaleanpunainen on niin meidän juttu! Ja tiedättekö mitä, aiheeseen liittyen? Nuo Elvarin kuppikakku-korvakorut sain kuopuksen kummitädiltä synttärilahjaksi kolme vuotta sitten ja mihin olenkaan menossa huomenna…? Päiväksi tutustumaan Elvarin tehtaaseen ja tekemään itse koruja! Hei kuinka innoissaan voi ihminen olla! Kenelle Elvarin jutut ovat tuttuja?
Tsemppiä keskiviikkoon kaikille, arkiviikko jo puolivälissä!
*mainoslinkki