6-vuotissynttärit sekä Ryhmä Hau-pakopeli

Tiedätte varmaan tunteen tämän maaliskuun suhteen? Synttäreitä piisaa aivan koko ajan. Luin juuri, ettei maaliskuu ole enää ykköskuukausi syntymäpäivien määrässä, vaan huippu on elokuun tienoilla. Meillä juhlitaan maaliskuussa ja tytöillä on kaverisynttäreitä useat viikossa. Koska meiltä jää useammat viikonloput kaverisynttärit väliin, valitsin pitää arkena molempien lasten synttärit. Josko useampi pääsisi. Ainakin kuopuksen kohdalla toteutui, kaikki kutsutut pääsivät ja maanantaina oli ihanaa saada pieniä ihmisiä kylään. Mies toteutti pakopelin lapsille ja askarteli sitä viikon ajan. Olin todella hämmästynyt siitä, mitä kaikkea oli kehittänyt ja lapset pyysivät heti uutta pakopeliä!

Ryhmä Hau-teema synttäreillä

Minusta tuntuu, että Ryhmä Hau-innostus on jo vähän laantunut kuopuksella, mutta halusi yllättäen ehdottomasti synttärit sillä teemalla. Kutsussa oli siis pentujen kuva ja muuten mentiin tosi simppelillä linjalla. Juhlamaailmasta hain lautaset, servetit ja mukit teemaan sopivana  samoin kuin pari ilmapalloa. Juhlamaailman pallobaari on aivan ihana, siellä on loputtomiin värejä ja teemoja palloissa joka juhliin. Lupaavat palloille aina noin viikon leijumisajan, mutta lopulta tuntuvat kestävän pari kuukautta.

Tarjoiluilla mentiin valmislinjalla, eli kaupasta lähti mukaan karkkia, sipsiä, pikkupizzoja, kurkkua ja porkkanaa, donitseja ja keksejä. Lisäksi tilasin kakun, joka oli muuten tosi hieno ja herkullinen. Kakun teki litucakes, hänellä ei nettisivuja, mutta Instagrammista löytyy. Taas piti kyllä todeta, että pienet syövät todella vähän ja tarjoiluja vietiin naapuriin ja esikoinen toi kaverinsa seuraavana päivänä herkuille. Monestihan lapset eivät välitä kakusta niin hirveästi, tällä kertaa tuntui uppoavan hyvin. Tykkään itse, että kakku on ns. pöydän kruunu ja muistan edelleen jokaisen synttärikakkuni, joita äiti jaksoi väsätä. Tikkarit kakussa olivat hitti, tosin meinasi olla haastavaa, kun niitä ei ollut kaikille!

Ryhmä Hau pakopeli

Tuskailin miehelle, etten keksi mitään ohjelmaa juhliin. Meillä on ollut juhlissa esimerkiksi perinteistä hännän kiinnitystä, pinjataa, kasvomaalausta ja Juhlaprinsessaa. Mies sanoi, että hän hoitaa ohjelman ja olin hyvin kiitollinen asiasta. En tiennyt yhtään, mitä suunnittelee ja hämmästyin, kun ilmoitti tekevänsä pakopelin. Googletteli ideoita, askarteli ja kirjoitti tarinaa ympärille. Parina iltana hän puuhasti vielä kello 23 sen parissa. Mieletön paneutuminen. Osallistuin asiaan tasan sen verran, että muistutin lasten olevan päiväkoti-ikäisiä. ”Juu, en laita heitä intergoimaan” kuului vastaus. Päätin jättää kyselyt sikseen, sillä halusin itsekin yllättyä.

Ja kyllä yllätyin. Peli alkoi sillä, kun pöydästä puuttuivat herkut, jotka Hanttinen oli vienyt. Ne olivat kahdella numerolukolla suljetussa salkussa ja numerokoodit tuli pentujen selvittää. Pöydästä lautasten alta löytyi jokaiselle pelaajalle lappu, jossa oli pennun kuva ja kyseisen pennun motto tai jokin vinkki. Sitten mentiin, ensimmäisen tehtävän suoritti Lilli.

Kilpa-ajajana Lilli ilmestyi sohvan takaa ja lapsen piti ohjata kauko-ohjattavaa legoautoa kohti kissoja. Lillin mennessä eteenpäin ilmestyi auton perästä pussi, joka oli kiinnitetty siimalla ja sisälsi miehen askarteleman palapelin. Lapset kokosivat palapelin ja seuraavana oli vuorossa Sampan tehtävä puussa. Katon rajassa oli ilmapalloja, jotka saavutettiin tikapuilla. Yhden pallon sisältä ilmestyi seuraava vihje, eli pallo piti hajottaa. Olin jo tässä vaiheessa ihan ihmeissäni, ehkä myös lapset.

Kaja laski kotkia pitkin porraskäytävää, Halti lautaili alas portaita laskien portteja. Tomalla oli puolestaan magneettinen sukellusvene, jolla onki vihjeitä ämpäristä. Rekku toki sai kasan työkaluja ja vihje oli metalliputken sisällä, joka tuli saada auki.

Näin homma jatkui ja vihjeiden lukijana toimi esikoisemme. Lapset jaksoivat keskittyä todella hyvin ja olivat aika hämmästyneen oloisia. Kuten minäkin. Lopulta salkku saatiin auki ja sen sisältä löytyi keksejä ja kakkukin ilmestyi pöytään. Aika hauska ohjelmanumero, joka vaati aikaa ja vaivaa (sekä kekseliäisyyttä!), muttei esimerkiksi ollut suuri rahallinen panostus.

Paljon puhuttuja kiitoslahjoja emme antaneet tälläkään kertaa. Karkkia juhlissa piisaa, enkä halua ostaa mitään rihkamaa. Kiitoslahjoiksi lapset saivat pitää oman pentukorttinsa ja jokaiselle vanhemmalle lähetin lapsista portaikossamme otetun yhteiskuvan.

Näin saatiin 6-vuotissynttärit vietettyä ja lapsen kommentti oli ”oli kivempaa kuin osasin arvatakaan!”. Eli onnistuneet olivat. Kuinka moni juhlii nyt keväällä, millä teemalla teillä vietetään syntymäpäiviä?

Me ollaan valmiina!

Tasan viikko vielä pitää jännittää ja laskea öitä ja sitten se alkaa – joulukuu! Siis aikuisethan ei täällä mitään päiviä laske (eipä!), vaan lapset ovat malttamattomia. Viikon kuluttua alkaa siis joulukuu, mikä tarkoittaa, että vihdoin niitä kalentereita saa avata! Ja onneksi saa, kyllä tätä onkin odotettu. Tule siis joulukuu, olemme valmiita! Joulukoristeita on laitettu esiin pala kerrallaan, polteltu kynttilöitä ja nyt kalenteritkin ovat esillä. Miten meidän kalenterimme valikoituivat tänä vuonna?

Tämä kalenterihommahan on mennyt nykyään ihan hurjaksi, kalentereita täytetty leluilla, kirjoilla, kosmetiikalla ja sillä perinteisellä karkilla. Hinnat ovat kyllä ihan poskettomia, 90 euroa joulukalenterista on… Paljon. Olen kahtena edellisenä vuonna saanut kosmetiikkakalenterin lahjaksi ja siitä on jäänyt ihan ok-fiilis. Kahden vuoden takaisesta Body Shopin kalenterista käytin juuri vikat saippuat, sen mukana tuli ihan liian monta pikkupulloa saippuaa. Viime vuoden Lumene-kalenteri oli parempi, mutta ärsyynnyin, kun kalentereita purettiin somessa ennakkoon ja kalenterin takanakin lukee mitä siellä on – on todella vaikeaa olla spoilaantumatta! Ja pikkupullojen tuoma roskan määrä onkin ihan oma lukunsa.

Mietin, että hommaan tytöille yhden kalenterin puoliksi, jos pääsevät sopuun minkä haluavat. Ei karkkia joka päivälle, joten ehkä kirjakalenteri tai…? Kaveri kehui, että heillä oli viime vuonna Ryhmä Hau-kalenteri, josta tuli ihan fiksuja leluja (moi vaan jos luet tätä!), joten päädyimme siihen. Yksi Ryhmä Hau-kalenteri ja toiselle parittomat, toiselle parilliset päivät. Mietn, että pitäisi tehdä itse kalenteri, mutta sen tein pari vuotta sitten ja yllätyin, miten en jotenkaan keksinyt aina täytettä kalenteriin.

Mutta sitten koittikin yllätys! Serkkutytön ristiäisissä tuore äiti ojensi molemmille tytöille käsintehdyt kalenterit. Olipa aikamoista, että ristiäishommien lomassa teki vielä kalenterit! Ja tätä on nyt sitten odotettu – mitä ihmettä on noissa mystisissä pussukoissa, milloin saa avata? 14 yötä tuntui yhdessä vaiheessa loputtomalta! Mutta kohta, kohta meille selviää tädin pussukoiden sisältö, minuakin kiinnostaa hirveästi!

Viime vuonna minulla oli myös Teeleidin joulukalenteri, josta tulee annos hyvää irtoteetä joka aamu. Se on itsetehty Jyväskylässä, tee on laadukasta irtoteetä ja sillä tukee pienyrittäjää, joten tuo teekalenteri oli minulle itsestäänselvyys. Viime vuonna jäin miettimään Lakridsin kalenteria niin pitkään, että ne loppuivat – nyt sekin on korjattu. Lakukalenteri on taas minulle ja miehelle puoliksi, koska joka luukusta pitäisi löytyä tuplana lakupalloja. Tiedättekö ne järjettömän ihanat, värilliset lakukuulat, joita Lakrids myy?

En siis malta odottaa, mitä tyttöjen kalenterista löytyy, onko Ryhmä Hau menestys ja hei, että voi aloittaa joka aamun joulukuussa lakupalalla ja uudella teemaulla. Unelmissani vielä lumisadetta ikkunasta katsellen ja pimeistä aamuista nauttien. Liian ihanaa! Tule jo joulukuu, olemme valmiina!

Mihin kalenterivalintoihin siellä on päädytty? Iloista marraskuun vikaa viikonloppua!

P.S. Virittelen perinteisesti myös blogin puolelle joulukalenterin iloksenne, olkaahan kuulolla!