Lauantai, osa 3 – vähän yli kolmekymppinen

Vielä viimeinen postaus lauantain juhlatunnelmasta! Minä juoksin iltapäivällä (kirjaimellisesti juoksin kun en malttanut lähteä junaa kohti ajoissa) kohti rautatieasemaa ja Tamperetta, jossa alkoi illalla omat synttärikemuni. Kurvasin paikalle reilut puoli tuntia ennen vieraita, sytyttelin kynttilöitä, laitoin tarjottavia ja vaihdoin korut sekä sukkikset. Huh, ihan ei riittänyt, puuteroin vielä nenää samalla kun kävin halaamassa ensimmäiset vieraat tervetulleiksi.

Hauskin yllätys oli miehen tekemä kakku. En ollut ajatellut tehdä täytekakkua ajanpuutteen vuoksi, mutta mies oli vääntänyt Jyväskylässä perjantai-iltana kakkupohjan, tehnyt sulatetusta suklaasta koristeita ja saanut aikaiseksi korkeimman täytekakun ikinä, siis onnistuminen oli täydellinen. Kakun salaisuudeksi veikattiin äitiäni jonka luona kakku tehtiin, mutta hän vannoi ettei koskenut siihen. Osa kyseli myös leipooko mieheni usein, ei todellakaan leivo. Ei mitään havaintoa milloin olisi tehnyt viimeksi kakun ja onnistuu sitten täydellisesti. Ihan tuo kakun päällä oleva ”noin”-merkki ei heti auennut, ajattelin hänen olevan vain kohtelias ja siksi laittaneen kakun päälle numeron 30, sillä pyöreitä vuosia on juhlittu jo pari vuotta takaperin.

Menu koostui pitkälti ruuista, mitkä pystyi tekemään etukäteen ja pakastamaan, mies hoiteli mm. patonkien paistoin minun ollessani Helsingissä.

Listalla oli punajuuripizzaa, mozzarella-feta-pestosalaatti, vihersalaatti, lihapullia, patonkia, tuorejuustoa, juustolautanen, täytekakku, mustaherukka-rahkakakku, donitseja sekä karkkia, sipsejä ja niitä rocky roadeja. Donitsit tein pakkaseen edellisenä viikonloppuna, sulatin ja kuorrutin perjantaina. Loppujen lopuksi ruokaa oli melkein liikaakin, mutta parempi niin. Kattaukseen halusin harmaata ja pinkkiä ja ikkunaan ripustelin pinkit koristeet.

Siinä missä en ollut ajatellut tehdä kakkua, en myöskään ajatellut järjestää mitään ohjelmaa. Minulle todettiin parin ihmisen toimesta, että meillä on aina bileissä tietovisa, joten kyhäsin viidessä minuutissa sellaisen kasaan ja miehelle jätin palkintojen keksimisen. Tähän sitten loppuukin tarina, palkinto oli aika mielenkiintoinen… Ilta hujahti kuin siivillä jutellessa, syödessä ja visoja viritellessä.

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Sitä mietin koko illan. Sain valtavan määrän kukkia sekä muutamia ihania lahjoja (eivätkö muuten ole näköiseni korvikset) ja se kruunasi lauantain täydellisesti. Mieheltäni sain kameraan lisäsalaman, jolla räpsyttelin sata kuvaa kukista kun innostuin. Vähän hymyilytti, kun joka ikinen kukka oli violetin tai pinkin sävyinen. Onko joku nyt päätellyt että tykkään pinkistä…?

Ei voi olla kuin kiitollinen kaikesta. Kiitos rakkaat.

A friend is like a star that twinkles and glows
Or maybe like the ocean that gently flows
A friend is like gold that you should treasure
And take care of forever and ever

P.S. Olimme tänään Magicpoksin Maj’n kuvattavina, vinkkaan kun tyylimme on nähtävissä Mammatyyleissä. Olipa kiva kokemus!

Minttuinen rocky road

Perjantaita! Kuulkaa, olen tuntenut itseni oman elämäni supernaiseksi tällä viikolla (siihen Seppälän oman elämänsä supermalli viitaten). Koska kivat asiat sattuvat samalle päivälle, ei auta kuin tehdä vähän ennakkoon. Huomenna vietämme siis synttäreitäni ja itse huitelen päivän Helsingissä Indiedaysin blogitilaisuudessa ja toivon ehtiväni kotiin ennen vieraita. Joten kaikki valmistelut on täytynyt tehdä paloina etukäteen, tarjottavat valikoituvat sen perusteella mitä voi pakastaa ja mikä säilyy jääkaapissa päivän tai kaksi. Kaupassa on pitänyt käydä useamman kerran ja apurini päätti ettei enää suostu istumaan ostokärryissä (kiitos Prisma niistä autokärryistä!!) eikä nuku päikkäreitä. Siinä kun sulatan suklaata, yritän estää sitä jähmettymästä, olen kyynärpäitä myöten suklaassa, taapero pyytää syliin ja yritän viihdyttää häntä samalla aloin miettiä, että sitä pystyy oikeasti aika moneen asiaan yhtä aikaa jos vain haluaa.

 

 

Kaiken lisäksi en edes ole mikään kova leipoja, tykkään tehdä ruokaa ja suolaisia juttuja, mutta jauhopeukaloa minusta ei saa. Olen sitten siinä lapsen kanssa heiluessa tehnyt kakkua ja donitseja ja rocky roadia. Yllättävää. Innostuin jotenkin niin kovasti synttäreistä, sillä en ole hetkeen pitänyt synttäribileitä.

 

 

Rocky roadin ohjetta en ajatellut tänne laittaa, mutta koska Tiia sitä Instan puolella toivoi, tässä se on olkaa hyvät. Vaikka juuri kehuin itseäni rivitolkulla, niin supernainen minäkään en ole, että olisin taaperon viihdytyksen ja suklaisella kädellä pystynyt ottamaan vaihekuvia. Kuvitelkaa sulanut suklaa ja suklaassa oleva taapero ja järkkäri, jossa oli suklaata, vaikken edes ottanut niitä kuvia! :D Otin pohjan herkkuun Kinuskikissan ohjeesta, jota sitten lähdin muuntelemaan.

 

Minttuinen rocky road:

 

200g tummaa suklaata (käytin Marabouta)

200g minttusuklaata (käytin Marabouta)

n. 30g voita

minivaahtokarkkeja

Muro-keksejä

Carneval Prinsessa-piparkakkuja (Fazer)

 

Sulata suklaat ja voi. Sekoita sula suklaa ja sulatettu voi.  Kaada seosta uunivuokaan, jossa on leivinpaperi pohjalla (itse käytin suorakaiteen muotoista Teema-vuokaa). Päälle murennettuja keksejä sekä vaahtokarkkeja. Toinen kerros suklaata päälle ja keksit sekä vaahtokarkit päälle (laitoin päälle vain Prinsessa-keksejä). Koko höskä jääkaappiin jähmettymään ja muutaman tunnin kuluttua herkun voi leikellä paloiksi. Simple as that!

 

Mies tykkäsi kovasti ja itsekin pidin tuosta, kuinka voimakkaasti minttu sekä pipari maistuivat suklaan seasta.

 

 

 

Ehkä tässä on viikonloppuherkku? Oikein ihanaa viikonloppua, törmäillään Helsingissä huomenna ainakin joidenkin kanssa?