”Se on ihan tavallinen lapsiperheen kuisti”, lohdutti ystäväni. ”Se on oma vikansa, jos tänne ei mahdu sisään kun tulee kyläilemään”, tokaisi eräs lastenhoitoapuun tullut rouva. ”Ensisilmäys eteiseen kertoo kodista enemmän kuin tuhat sanaa” luki sisustusartikkelissa. Minä nieleskelin pitkään ahdistusta eteisemme (tai tässä tapauksessa kuistimme kanssa). Se ei todellakaan ollut samaa linjaa kuin muu koti. Siinä missä muu koti kävi läpi totaalirempan pari vuotta takaperin, kuisti jäi tekemättä. Rahkeet eivät siihen enää riittäneet. Ajattelimme, että tehdään ehkä sitten joskus. Ja sitä paitsi, sehän on vain kuisti, ei siellä hengailla, mitäs väliä sillä on? Älkää nyt sitten järkyttykö näistä ennen kuvista, en kauheasti siivonnut niitä varten.

Tässä parin vuoden aikana olen todennut, että kuistilla on aika paljonkin väliä. Varsinkin nyt kahden lapsen myötä on raivostuttavaa pukea ja etsiä lapasia kiireessä, kun mikään ei löydy. On noloa päästää vieraita sisään kuistikaaoksen läpi. On tylsää, kun asioille ei ole paikkoja ja kuistilla jo neljän ihmisen ulkokamppeet ja tilanne tulee vain pahenemaan jatkossa, sillä nuorimmaisen kengät eivät edes ole vielä läjässä. Kuistillamme oli senkki, jota ei voinut käyttää sen kannen takia (ei mahtunut olemaan auki). Oli huonosti maalattuja pintoja ja koirankarvoja, oli kaaos, joka otti ainakin itseäni päähän joka ikinen päivä. Siltä ei voinut välttyä, sillä sen läpi oli pakko tulla kotiin. Tässä siis tilanne ennen.

Kaksi ja puoli vuotta narinaani kuunneltuaan mies lupasi, että tehdään asialle jotain. Päädyimme tutkimaan erilaisia kaappivaihtoehtoja, joita kuistille mahtuisi. Omat haasteensa asettivat ikkunat sekä niiden korkeus. Päädyimmekin Nekalan K-Rauta Rauta-Otraan tutkimaan Inarian kaappeja, sillä ne saadaan tehtyä mittojen mukaan haluttuihin korkeuksiin. Vaihtoehtoja esimerkiksi väreihin, kaapin sisuksiin, kaappeihin asennettaviin valoihin ja ovivaihtoehtoihin on vaikka millä mitalla, mutta meillä oli kohtuulliset selvät sävelet, koska halusimme että sävymaailma on sama muun kodin kanssa. Että se eteinen tosiaan kertoisi jotain muustakin kodista. Tiesimme haluavamme valkoista, paljon kenkäsäilytystilaa, korkean kaapin mihin saisi peilioven sekä säilytystilaa lasten hanskoille, pipoille ja huiveille. Mies jostain syystä vielä korosti, että kenkäsäilytystilaa täytyy olla paljon ja erityisesti rouvan kengille. En nyt ymmärrä, mutta myönnyin. ;)

Jaana Mäki-Äijö Rauta-Otrasta saapuikin kotiimme ottamaan mittoja ja keskustelemaan tarkemmin kanssamme, mitä haluaisimme ja mikä on mahdollista. Päädyimme kahteen matalaan kaappiin sekä yhteen täysikorkeaan. Näin saimme kenkäsäilytystilaa, rekkitilaa ja koritilaa lapasille. Pari päivää hänen käyntinsä jälkeen saimme sähköpostiin piirrustukset mittoineen sekä hintoineen ja muutama viikko tilauksen jälkeen kaapit saapuivat kotiovelle. Hintaan kuuluu niin mittojen otto kotona kuin myös sisäänkanto.

Kaapit olivat siististi pakattu tukeviin paketteihin, eli ihan helposti eivät ota kolhua matkalla. Niissä oli myös selkeät tarramerkinnät miten päin osat kuuluu laittaa ja kokoamisohje mukana. Myös asennuksen olisi saanut ostaa halutessaan Rauta-Otran kautta, mutta mies kokosi kaapit itse appiukon avulla. Isojen kaappien kasaus vaati apurin, pienemmät saa vaikka yksinkin kasattua. Parin päivän naputtelun jälkeen kaapit olivat kasassa, oman aikansa toki vei maalaus ja muu yleisen ilmeen siistiminen. Puretun senkin tilalle hommasimme vielä erikseen kenkätelineen, jonka päälle voi halutessaan istua.

Näissä rempoissa on aina, ihan aina parasta se lopputulos. Ihanaa on myös, kun kaapit tulevat siivottua ja kaikki järjestettyä samalla. Minun mielialani kohosi kuistia järjestäessä ja edelleen jaksan huokaista kotiini astuessa. Sen sijaan, että masentaisi se ensimmäisenä vastaan tuleva hallitsematon kaaos, tavarat ovat ovien takana piilossa ja yleisilme siisti. Meinasin jopa tirauttaa onnenkyyneleitä, niin ihana muutos tästä tuli. Sama tila tuntuu nyt oikeasti huomattavasti isommalta, kun roina ei ole lattialla pitkin poikin ja peilit tuovat lisää avaruutta. Kenkätason päällinen on niin syvä, että se on toiminut tarvittaessa jopa lasku- ja hoitotasona vauvalle. Ruskea matto, jossa loisti kuivunut bataattipuklu on päivitetty siistimpään. Emme enää riehu aamulla etsien vaatteita ja töki toisiamme kyynärpäillä päähän, kun asioille on paikkansa ja tilaa on paremmin.

Alla näette saman kohdan ennen ja jälkeen. Kyllä, se on se sama kuisti.

Minä rakastan siistiä kotia ja sitä, että asiat ovat paikoillaan. Lapsiperheessä siitä toki pitää jonkin verran luistaa, mutta kyllä minä parhaani mukaan silti laitan tavaroita paikalleen. Tiedättekö millaista oli astua tuollaiselle kuistille tullessaan kotiin ja miettiä, että tässäpä nyt sitten ensikuva kodistani? Ärsytti ja paljon. Olen hehkuttanut monen monta kertaa miten ihanaa on astua sisään nyt, riisua takki henkariin ja sulkea ovi ja kaikelle on paikkansa. Minä olen ollut ihan fiiliksissä tästä, ehkä ymmärrätte kun katsotte noita ennen-kuvia? Veikkaan, että kukaan ei sano tämän muutoksen vieneen kuistia huonompaan suuntaan?

Näettekö tuota riemua kasvoilla?

ETTÄ JEE! Nyt ehkä voisinkin sanoa, että kuisti antaa ensivaikutelmaa kodistamme. Kauniit ja tilavat kaapit nielivät valtavan tavaramäärän sisällensä jättäen siistin yleisilmeen jäljelle.

Mitä tykkäätte? Oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

*Inarian kaapit sekä kuramatto saatu puoleen hintaan blogiyhteistyössä Rauta Otra Nekalan kanssa