Avainsana-arkisto: rautainfuusio

Miten nostaa rauta-arvoja? SiderAL ei aiheuta mahavaivoja!

11.11.2021
2

*kaupallinen yhteistyö Sabora Pharma

Rauta, raudanpuute ja anemia. Aiheita, joista olette lukeneet blogistani paljon. Taistelusta anemiaa vastaan, erilaisten valmisteiden käyttämisestä ja lopulta päätymisestä rautainfuusioon. Valitettavasti rautainfuusio ei ole lopullinen ratkaisu, joka kantaisi läpi elämän, vaan minäkin olen jo tarvinnut rautalisää, jotten romahtaisi takaisin anemian puolelle. Rautainfuusion jälkeen rautavalmisteiden syönti on kielletty kahden kuukauden ajan, jonka jälkeen tutkitaan verikokeesta, kuinka infuusio vaikutti. Omassa tapauksessani toimi äärettömän hyvin esimerkiksi ferritiinin noustessa arvosta 10 arvoon 103. Hemoglobiini ponkaisi myös ylöspäin monta kymmentä yksikköä. Koska infuusio ei kuitenkaan ole riskitön toimenpide, yritän pitää nyt huolen siitä, että kerran kun ylös on anemiasta päästy, en valahtaisi noin pieniin arvoihin enää ikinä. Olenkin siis kesästä asti syönyt SiderALia kuureittain, eli en jatkuvasti, vaan esimerkiksi viikon kerrallaan. Ainoa rautavalmiste, jota vuosien jälkeen vatsani kestää, kerron teille vielä myöhemmin miksi. Monelle olen tätä tuotetta Instagrammissa suositellut ja olette siitä kiittäneet!

Mistä anemia johtuu ja mitkä ovat sen oireet?

Olemme kaikki yksilöitä ja syitä raudanpuutteeseen on valtavasti ja oirekirjokin on suuri. Eniten siitä kärsivät nuoret naiset, mutta yhtä lailla miehillä voi olla raudanpuutetta. Puhunkin nyt siis omasta kokemuksistani, omista puutokseen johtavista syistä (joista osa tietenkin vähän arvioita) sekä oireistani, joista olen aiemminkin kertonut.

Minun helmasyntini aneemiseksi päätymisessä (katsokaa, miksi sitä kirjoittaa näin, ihan kuin se olisi vain ja ainoastaan omaa syytä, että keho toimii näin) on muun muassa maitotuotteet, teen rakastaminen, punaisen lihan puuttuminen ruokavaliosta, runsaat kuukautiset sekä kestävyysurheilu. En saa välttämättä ravinnosta tarpeeksi rautaa ja jos saisinkin, sen imetymistä estää teen kofeiini tai maitotuotteet (juusto ja jogurtti ovat ykkösiä!). Kestävyysurheilu, etenkin juokseminen pilkkoo punasoluja mennessään ja rautaa vähenee kehosta. Olen yrittänyt miettiä monesti, etten syö tällä aterilla juustoa, juon teen vasta tunnin päästä tai otan rautavalmisteen vähintään kaksi tuntia ennen tai jälkeen syömisen. Usein ei vain jaksa miettiä ihan kaikkea. Että lenkkeileekö liikaa, söikö nyt väärän yhdistelmän ja ruoasta saatu rauta ei imeydy tai unohtaa ottaa rautavalmisteen illalla, kun yrittää saada väliä ruokailuun sen ottamisen kanssa.

Oireet? Minun pahimmat olivat jatkuva ahdistus ja paino rinnan päällä. Ehkä toisaalta väsymys, mutta ei sellainen väsymys, jonka voisi nukkua pois. Ahdistus johtui varmasti uupumisesta ja uupuminen siitä, että raudanpuute aiheutti valtavan pahan unettomuuden. Hiukset piti vuosi sitten leikata lyhyiksi, niistä jäi vain naru jäljelle. Pinna oli lyhyt (toki tämä on aikamoinen oravanpyörä: unettomuus, ahdistus, väsymys = lyhyt pinna ja kärsimättömyys). Stressinsietokyky oli olematon. Lenkillä maksimisyke laski entisestä noin 185 tasosta maksimissaan 167 tasolle. Sitten alkoi huipata ja tuli tukehtumisen tunne. Itketti usein ja paljon.

SiderAL – sukrosomiaalinen rauta ei rasita vatsaa

Viime vuonna löysin juuri vähän ennen pääsyäni infuusioon rautavalmisteen, SiderALin, joka on toisista valmisteista poiketen sukrosomiaalista rautaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on se, että sukrosomiaalaisen raudan Sucrosome® kestää vatsahappoja ja hajoaa imeydyttyään suolistosta. Se vähentää riskiä, että rauta joutuu suoraan kosketukseen limakalvojen kanssa ja aiheuttaa vatsavaivoja. Tämähän on monesti se suurin syy, ettei rautaa pysty syömään. Tai kuten itselläni, monet valmisteet lentävät ulos saman tien. En siis tiedä paljonko elimistö pystyy käyttämään siitä hyväkseen varsinkaan, jos en mieti tarkkaan syömisiäni samalla.

Mikä parasta, SiderALin kanssa ei tarvitse miettiä syömisiään, sillä se hajoaa vasta suolistossa, eikä näin ollen vatsassa olevat ruoat estä samalla tapaa sen imeytymistä. Se imeytyy tehokkaasti, eli siksi on vain 30mg rautaa sisältävä tuote. Monestihan käsketään syömään 100 mg tuotteita, mutta itse sain arvoni nousuun 20 mg mehulla. Se riippuu niin siitä, miten elimistö pystyy käyttämään rautavalmisteen hyväkseen, eli siksi tuo 30 mg päivässä jo toimii!

SiderAL Forte Ja SiderAL Folic – uudenlaiset rautavalmisteet

Olen aiemmin käyttänyt vain SiderAL Fortea, eli perinteistä kapselia. Lähinnä kuuriluontoisesti kerran kuussa kuukautisten aikaan. Viimeksi rauta-arvoni tarkistettiin elokuussa, eli noin 8 kuukautta infuusion jälkeen, kun kesällä söin jo lisärautaa ajoittain. Ne olivat suht samalla tasolla kuin keväällä, hemoglobiini oli tullut vähän alas, eli ihan heti en liikaa rautaa saa. Nyt kokeilin ensi kertaa SiderAL Folicia ja ihastuin! Valmiste on jauhe, jossa on raudan lisäksi mukana C-vitamiinia, foolihappoa, D-vitamiinia sekä B6- ja B12-vitamiinia. Raudan imeytymistä tehostaa nämä vitamiinit ja B12-vitamiini on tärkeä kasvissyöjille, kuten monesti rautalisäkin. Foolihappohan on perinteisesti aina mukana äitiysvitamiineissa, eli jauhe sopii täydellisesti odottaville äideille.

Ja mikä parasta! Esimerkiksi nestemäiset rautavalmisteet maistuvat suussa vielä pitkään ottamisen jälkeenkin. SiderAL Folic maistuu sitruunalle ja hulahtaa kerralla helposti alas, jos ei halua niellä kapseleita. Ja sen voi ottaa siinä fetasalaatin rinnalla, kun tuotteen imeytymistä eivät maitotuotteet haittaa. En ole huomannut minkäänlaista vaikutusta mahassani, joten ilolla jatkan erityisesti tämän jauhemaisen raudan käyttöä, uusi ihastus!

Myös mieheni söi viikon kuuri SiderAL Fortea lokakuussa. Hän ei kärsi raudanpuutteesta, mutta kävi luovuttamassa verta, joka tietenkin tyhjentää varastoja. Koska mieheni halusi pitää urheilusuorituksensa samalla tasolla, hän söi viikon kuurin rautaa ja teki sitten pyörällä taas testin, viikko luovutuksen jälkeen. Samalle tasolle oli päässyt tehoissaan, eli varmasti rautakuuri palautti voimia verenluovutuksen jälkeen ja mitään ei kuulemma huomannut mahassaan viikon aikana, hänkin on suhteellisen herkkävatsainen.

Tästä tuotteesta olen itse ja varmasti on moni muukin hyvin kiitollinen, joka on yrittänyt erilaisin valmistein nostaa hemoglobiinia ja/tai ferritiinejä. SiderAL on saatavilla apteekeista ja askelterapia.fi verkkokaupasta, jossa parhailla kolmen paketin tarjous. Verkkokaupassa on nyt tarjous, jos ostat kolme pakettia SiderALia (ei väliä onko kapseli vai jauhe), on yhteishinta 59,90 euroa (norm. 73,50).

Toivon niin, että kaikki saisivat apuja raudanpuutteeseen! Onko tämä tuote jo sinulle tuttu?

Ferritiini- ja rauta-asiaa Yle Areenassa puhumassa

3.11.2021
4

Te tiedätte varmasti moni siellä ruudun toisella puolen, paljonko olen vuosien varrella kärsinyt anemiasta ja taistellut sen kanssa. Minulla on siis ollut ihan anemia (= huono hemoglobiini sekä tyhjät rautavarastot eli matala ferritiini), mutta moni nainen kärsii myös raudanpuutteesta ilman anemiaa (= matala ferritiini). Ongelma on todella yleinen ja koskettaa monia, varsinkin naispuolisia. Aihe on haastava ja raskas, sillä ihmiset ovat kaikki erilaisia ja kehomme reagoi asioihin eri tavoin. En silti epäillyt hetkeäkään lähteä mukaan Ylen sarjaan Akuutti, kun toimittaja keväällä otti yhteyttä. Uuden kauden jaksot julkaistiin Areenaan sunnuntaina ja televisioista oma jaksoni tulee sitten kuun lopulla.

24 vuotta anemiaa takana

Rauta-asiat ovat ehdottomasti aihe, mistä olen saanut eniten viestejä muun muassa Instagrammissa ja rautainfuusiosta kertova postaukseni on jatkuvasti googletetuin blogiaiheeni. Asia siis koskettaa. Siihen ei ole saanut vuosien varrella hoitoa ja olen usein miettinyt, olisiko elämäni ollut erilaista ilman jatkuvaa ahdistusta ja sydämen tykytyksiä. Opin pitämään itseäni heikkohermoisena ja helposti panikoivana, kuten jaksossakin kerron. On todella valaisevaa nykyään monissa tilanteissa tajuta, ettei sykkeeni mihinkään nouse ja hermot pysyvät hyvin kurissa. En olekaan ihan sellainen luonteeltani kuin luulin, olen vain ollut sairas koko aikuiselämäni.

Anemiani löydettiin, kun olin 15-vuotias ja sain rautakuurin. Varastoraudasta ei tuolloin puhuttu mitään. Pahin sudenkuoppa olivat kyllä varmasti raskaudet, imetykset, kestävyysurheilu ja teen juonti, jotta pysyy hereillä yövalvomisten jälkeen. Olen paljon kirjoittanut aiheesta, hakusanalla anemia ja ferritiini löytyy juttujani aiheesta. Esimerkiksi täällä ja täällä aiheesta.

Ferritiini ei kerro koko totuutta – mistä anemia johtuu?

Ferritiini on vähän haastava arvo, joka tuntuu jakavan lääkäreitä monenlaisiin leireihin. Sen alaarvohan on 10, jonka jälkeen on ns. normaali tilanne, mutta monelle tuo arvo ei riitä. Itse aloin voimaan paremmin, kun sain hemoglobiinin ylös ja ferritiini nousi arvoon 37. Mutta siellähän se ei kauaa pysy, koska juoksu, kasvispainotteinen ruokavalio ja endometrioosi rautaa kuluttavat. On vaikeaa olla ilman rautalisää ja ruokavaliossa tulisi miettiä useampia juttuja päivittäin, mitkä tulevatkin hyvin tuossa Akuutin jaksossa esille.

Minusta on hyvä, että raudanpuutteesta puhutaan niin laajasti nykyään, mutta on hyvä tutkia myös syitä siihen (minulta tutkittu muun muassa keliakiaa) ja katsoa kokonaistilannetta. Ihmiset ovat myös erilaisia – toiset voivat ihan hyvin ferritiinin ollessa 30, toiset vasta kun se on lähempänä arvoa 100. Väitän, että olin itse tottunut tilaani, keho on ollut yli puolet elämästäni aneeminen, eihän se tiedä paremmasta!

Mutta niin kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa. Ehkä parasta, mitä anemian taittuminen on tuonut on nukkuminen. Unettomuus, joka jatkui vuosikausia oli jotain hirveää. Ne tuskaiset tunnit kello 3-5 yöllä, kun sydän hakkaa, uni ei tule ja tiedät, että seuraavasta päivästä tulee jälleen haastava. Unettomuus on poistunut täysin ja nukun valtavan sikeästi. Kampaaja sanoo, että joka kerta saavun paikalle vahvemmalla tukalla, sieltä kasvaa uutta elinvoimaista hiusta. Juokseminen on aivan erilaista ja mieli pysyy tasaisena (toki tähän vaikuttaa jo ihan se, että saa nukuttua!).

Itse kuvaustilanne kesäkuun alussa oli todella mukava, koko porukka oli aivan huippua. Kuvasimme kaksi päivää eri paikoissa ja mietin tarkkaan, että päälläni on kotimaisia juttuja Silverjunglelta, Maanantaimallilta ja mm. Sidosteelta. Kerro mitä pidit, jos katsot tai olet katsonut jakson! Onhan se aika uskomatonta, montako tuntia, monessako paikassa ja kahtena päivänä materiaalia kertyi ja miten pieni osa siitä on ohjelmassa! Jännä oli nähdä mikä osa päätyi valmiiseen tuotokseen. Tykkäsin hirveästi esiintyä ja tykkäsin kokemuksesta. Aurinko paistoi vähän joka välissä silmiin ja hämää, kun otsa rutussa, mutta pikkuvikoja. Kiitos kokemuksesta Ylen porukka!

Onko siellä monia raudanpuutteesta kärsiviä? Tuntuuko, että olet saanut vaivaan apuja jostain?

7 kuukautta rautainfuusiosta – miten voin nyt?

19.8.2021
8

Voi miten ilahduin eilen, kun sain kysymyksen tähän alkuvuoden rautainfuusiosta kertovaan postaukseeni, jossa kysyttiin kuulumisiani nyt. Miten hyvältä se tuntuukaan, kun joku kysyy kuulumisia! Jotain alitajuntaista selkeästi tämä kysymys, sillä olin juuri eilen menossa verikokeisiin. Te olette kuulleet tästä anemiataistelustani ja paljon ja hakusanalla anemia on luettavissa vielä historiaakin blogista useamman postauksen verran, mutta kerrataan lyhyesti ja sitten kerron, missä mennään nyt!

Mistä anemia johtuu?

Tähän en ole saanut koskaan vastausta. Ensimmäisen kerran vuonna 1997 todettu anemia on varmasti liittynyt hyvin runsaisiin kuukautisiin ja tuona kesänä lakkasin syömästä punaista lihaa, joka varmasti vaikutti myös asiaan. Olen aina keikkunut suositusrajoilla hemoglobiinin kanssa  – 120 on suositeltu alaraja ja siihen olen hätinä päässyt. Raskausaikoina menin noin arvossa 110 ja kukaan ei kehottanut syömään rautaa imetysaikana tai raskauksien jälkeen, jota olisin varmasti tarvinnut.

Pahin notkahdus tuli juoksuharrastuksen ja alipainon myötä: vuonna 2018 olin aika paljon alipainon puolella, urheilin paljon, olin kahden pienen kotiäiti ja kevytyrittäjä (= arki on hyvin hektistä). Sieltähän se romahdus sitten tuli kahden viikon vatsataudin muodossa, jonka syitä tutkittiin, eikä saatu muuta vikaa ilmi kuin rauta-arvoni. Hemoglobiini oli 90 ja ferritiini 3. Silloin, keväällä 2018 kuulin ensi kertaa sanan ferritiini.

Aloitin juomaan rautamehua aamuin illoin ja hemoglobiini alkoikin siihen reagoimaan hyvin, ferritiini tietenkin hitaammin. Pääsin arvoihin hb 127 ja ferritiini 39 vain kolmessa kuukaudessa, mikä on minusta todella hyvin! Lääkärin määräyksestä vähensin myös juoksua ja pidin lenkit maksimissaan 10 kilometrin mittaisena. Juoksu kuluttaa (ja muukin pitkäkestoinen kestävyysurheilu) hyvin tehokkaasti rautavarastoja.

Mutta eiväthän ne arvot sitten pysyneet siellä ylhäällä, eivät millään jos en syönyt rautaa. Mahani alkoi vuoden jälkeen sanoa stopit kaikille rautavalmisteille ja lopulta viime vuonna luovutin kokonaan niiden syömisen. Minulta tutkittiin keliakiat ynnä muut, mutta mitään ei löytynyt. Endometrioosi, kasvispainotteinen ruoka ja kestävyysurheilu lienevät ne omat anemian aiheuttajat. Ehkä huono imeytyminen?

Miten oireilin anemiasta?

Tämänkin olen kertonut monesti, mutta tiivistetysti vielä: kampaaja huomasin hiusteni irtoavan, unettomuus oli rajua, kävin ns. ylikierroksilla tauotta sen sijaan, että olisin ollut loputtoman väsynyt. Pinna paloi helposti. Olin itkuinen. Lenkillä huomasin, etten jaksa enää juosta ylämäkeen. Minulta loppui happi. Sykemittarin lukeminen noustessa lähemmäksi lukemaa 170 minun oli pakko laittaa kävelyksi. Otti päähän, miksei kunto kehity! Mies, joka vielä silloin juoksi vierellä sanoi, että teen liikaa. En palaudu ja siksi en jaksa. En uskonut tähän. Tuntui todella pahalta, kun jossain vaiheessa olin saanut maksimisykkeeksi 196, että miten ihmeessä happi loppuu lukemassa 170!

Sain paniikkeja. Sydän lähti ns. ihan radaltaan pienimmästäkin stressistä ja ahdistelin ties mitä tilanteita jatkuvasti. En hallinnut hermojani yhtään, oli kyse hissimatkasta tai lentokoneesta.

Miten anemiaa hoidettiin?

Tuossa alussa linkkaamassani postauksessa onkin tieto siitä, miten lopulta vuosikausien taistelun jälkeen pääsin tammikuussa rautainfuusioon. Menin joulukuussa sitä yksityiselle kysymään, vielä kerran minulle suositellulle sisätautilääkärille. Hän sanoi, että nyt on kyllä sellainen näyttö anemiasta 20 vuoden ajalta, että kirjoittaa minulle lähetteen. Olin varautunut maksamaan homman itse yksityisellä, mutta yllätyksekseni sain lähetteen julkiselle ja minun tarvitsi maksaa vain muutama kymppi toimenpiteestä. Olin maailman kiitollisin sillä hetkellä ja pompin pois infuusiosta.

Kroppani, joka on ollut suurimman osan elämääni aneeminen oli kyllä shokissa. Viiden viikon ajan olin kipeä ja ensimmäinen viikko oli hurjin. Teki suunnilleen mieli kontata, olin niin väsynyt. Nukuin kuin huumattuna, en herännyt lasten itkuihin. Kroppaa särki ja söin ensi kertaa elämässäni 800mg Buranaa. Kipu oli kova. Selkeästi kehoni oli aivan ihmeissään tuosta rautamäärästä, mutta se toimi. Maaliskuussa otettiin seurantaverikokeet, jotka kertoivat, että hemoglobiini on 141 ja ferritiini 80. Ylös oltiin tultu ja paljon. Lääkäristä tuli kotiin kirje, jossa luki ”anemia hoidettu”. Jäin vähän hölmistyneenä tuijottamaan tuota lausetta. Ei siis mitään jatkoseurantaa? Mutta laskevatko arvot taas?

Mikä on olo nyt, kun 7 kuukautta rautainfuusiosta on kulunut?

Keväällä aloin vahvasti huomaamaan merkkejä siitä, että olen parantunut. Juoksin kuin vettä vaan ne ylämäet, missä aiemmin tuli stoppi vastaan. Happi ei loppunut mihinkään. Nukuin, unettomuus oli kadonnut. Kampaaja sanoi, että hiukseni voivat ihan todella paljon paremmin. Olin rauhallisempi ja jotenkin seesteisempi. Siinä missä aiemmin sain heti hepulin, pystyin rauhoittumaan. Tämän huomasin useamman kerran muun muassa lasten riidellessä. Kun lensimme Kyprokselle, mies ihmetteli kun en hepuloi koneessa kuten aiemmin.

Mutta eihän se perusminä mihinkään muutu. Sellainen stressiherkkä suorittaja, tiedätte. Siksi onkin ollut kesän aikana todella vaikeaa analysoida, mikä johtuu mistäkin. Huomasin pahasti aneemisena, että helteet tekivät pahaa, tänä kesänä vain nautin kuumasta. Mutta samalla tuli hirveä unettomuus mukanaan. Helle ja kuumuus, valoisat yöt, anemia, stressi, mikä? Mistä sitä aina tietää, mikä valvottaa?

Olen juossut kesällä ihan hurjan vähän ja samalla napsinut erilaisia rautavalmisteita ainakin kuukautisten jälkeen hommaa tasatakseni. Sideral on ollut eniten käytössä, se on vahva ja sen ei pitäisi ärsyttää vatsaa. Grilliin olen laittanut rapuja ja yrittänyt miettiä kesän mittaan, että rautaa tulisi.

Olin silti päättänyt, että loppukesästä tarkistan tilanteen, missä mennään, vaikka lääkärien mukaan anemia on hoidettu. Että saisin tilanteesta kiinni, ennen kuin se menee liian pahaksi. Täytin netissä terveysaseman yhteydenottopyyntölomakkeen, johon kirjoitin, että haluaisin labroihin. Seuraavana päivänä minulla oli lähete. Eilen kävin kokeessa ja tulokset ovat tulleet. Mielettömän hyvin ja nopeasti toimi julkinen puoli tässä asiassa!

Olen ollut hervottoman väsynyt viime aikoina, mutta toisaalta kesä oli hurjan hektinen ja aika uneton. Olen jo pelännyt anemiaa, mutta samalla huomasin jolkottavani helposti kympin ylämäkineen, eli ainakaan siellä se ei tuntunut. Kävin toissapäivänä bodycombatissa ja vaikka kuinka revin, hengästyin, mutta en huohottanut. Happi tuntuu riittävän. Kyproksen 38,5 astetta ei tuntunut ns. missään, ei ahdistanut lämpö yhtään, päinvastoin.


paita, shortsit ja kengät H&M/ laukku Ahvenanmaalta/ aurinkolasit Le specs/ korvikset PinjaPuu

Verikoe kertoi totuuden

Eilisen verikokeen tulokset olivat hämmentävät. Hemoglobiini on 130 (maaliskuussa 141, mutta viime viikon todella runsaat kuukautiset varmasti vaikuttavat) ja mikä oudointa, ferritiiniarvoksi pamahti 101. MITÄ! Maaliskuussa infuusion jälkeen arvo oli 80. Siis menty ylöspäin! Mahtaa tuo Sideral sitten toimia!

Eli siis väsymys on ihan väsymystä, ajoittaiset hermoromahdukset ja itkukohtaukset sitten hormoniperäisiä. En muuten tunnista itsessäni tuota hormonihommaa oltuani niin kauan aneeminen ja huonovointinen, en ymmärrä mikä PMS ja milloin saa syyttää hormoneja siitä kun vaan itkettää. Täytyy oikeasti ihan opetella tuntemaan itseään!

Mutta siis anemiaa täällä ei ole, eikä ilman anemiaa olevaa raudanpuutetta eikä mitään. Olen ihan todella todella helpottunut tästä ja on ehkä pakko kipaista lenkille, tulin niin iloiseksi!

Miten muut raudan kanssa taistelijat voivat?