Tampereen (ehkä jopa Suomen?) upein terassi!

Aurinko paahtoi eilen kuumasti, kun lähdimme lasten kanssa pyöräillen kohti keskustaa. Ajatuksena oli käydä mustamakkaralla torilla, minkä teimmekin, mutta siinä vähän homma eskaloitui ja olimme lopulta reissussa kolmistaan tuntikausia. Miten ihanaa oli olla kuukausien tauon jälkeen lasten kanssa keskustassa ja torilla! Tuntui jotenkin normaalilta.

Katselin Ratinan kattoa Laukontorilta käsin ja mietin, että pitäisi kyllä käydä kurkkaamassa siellä sijaitsevan Periscopen terassin laajennus – on näyttänyt ainakin somekuvissa aika upealta. Pari viikkoa on terassi ollut auki ja mielessä on ollut siellä käydä, mutta kun oli aikaa oli huonot kelit ja en taas halua lähteä sinne ns. ruuhka-aikoina, sillä ylös pääsee vain hissillä. Mutta maanantaina keskellä päivää, nyt voisi olla hyvä tilaisuus! Sanoin tytöille, että lähdetäänpä tuonne katolle katsomaan paikka ja niin me tehtiin!

Ravintola Periscope ja uudistunut kattoterassi

Ratinan huipulla oleva ravintola Periscope on ollut pari vuotta auki ja tilasimme sieltä mm. äitienpäivädinnerin kotiin, joka oli erinomainen. Arto Rastas on kunnianhimoinen alansa ammattilainen ja luotsaa myös tätä ravintolaa. Tykkäsimme myös hirveästi Arton toisesta ravintolasta Tampereella, välimerellisestä ravintolasta nimeltään Dining 26, kun pääsimme sen pari vuotta sitten testaamaan. Arto on onnistunut tuomaan ravintoloihinsa ulkomaiden tuntua ja vähän rikkonut sitä perinteistä kaavaa. On jaettuja annoksia, sisustus on kuin suoraan Välimereltä ja nyt hän on onnistunut luomaan ehdottomasti Tampereen upeimman terassin, josta avautuu huikeat näkymät. Siellä viihtyisi makoilemassa pedeissä vaikka koko päivän. Kaiken huipuksi iso screen näytti merimaisemia ja viimeistään viritti meidät tunnelmaan. Lapset hihkuivat, että ei tarvitse lähteä mihinkään Kreetalle tai Kyprokselle, kun meillä on näin upea paikka pyörämatkan päässä! Totta!

Mistä löytyy Tampereen upein terassi?

Suuntaa siis Ratinan kauppakeskukseen, kun saavut Tampereelle. Sieltä alimmasta kerroksesta, ravintola Sandron vierestä löytyy hissi, jolla voi suihkaista kuudenteen kerrokseen ja tadaa – melkein astut hissistä terassille! Erittäin suuri plussa muuten, ettei ainakaan eilen päivällä musiikki pauhannut liian lujalla ja lasten kanssa oli helppo olla. He innostuivat totaalisesti siitäkin, että terassille näkyi niin Näsinneula kuin Särkän korkein laite Boom. Äiti kato kato! Laskimme, että helteessä paahtoi 7 urheilijaa Ratinan kentällä ja itse kiittelin, kuinka ihanan ystävällistä palvelua saimme. Niin ja tänään aukeaa vielä jäätelönmyyntikin, eilen ihailimme kojua, mutta tänään sieltä saa jädetkin!

Kyllä tämä kevät ja matkailun pysähtyminen on avannut silmiä sille, miten mahtavia juttuja sitä löytyy läheltä. Tampereella on vaikka ja mitä! Oletteko käyneet testaamassa laajentunutta terassia? Se on muuten auki juhannuksenakin!

(Joulu)herkkuja Ratinasta

Viime vuonna avattiin Tampereen keskustaan uusi Ratinan kauppakeskus, jonka alakerrasta löytyy kaksi ruokakauppaa. Toinen näistä on K-Supermarket Ratina, jossa olen käynyt useasti hakemassa salaattilounasta ja pistänyt merkille erityisen hyvät leipävalikoimat, juomavalikoimat sekä erikoisruokien määrän. Yllätyin todella kaupan kokoa, kun ensimmäistä kertaa sinne astelin.

Eilen sain kuitenkin kuulla kaupasta ensi kertaa suoraan kauppiaalta kun minut oli kutsuttu pieneen tilaisuuteen keskelle kaupunkia. Ratinan kaupan kauppias Marko Laaksonen kertoi meille tarinaansa kaupan takana ja ihastuin hänen filosofiaansa välittömästi. Onpa mies kisannut syksyllä finaalissa asti vuoden työnantajakauppiaan palkinnostakin, joten se kertonee jotain siitä, kuinka suurella sydämellä mies työtään tekee ja kauppaa luotsaa. Hän sanoi, että heidän kauppansa pyrkii tekemään tuotevalikoimallaan sekä palvelullaan kaupassa käynnistä kivaa. Näin kahden pienen lapsen äitinä, jolle kaupassa käynti on monesti todellakin liian usein tapahtuvaa pakkopullaa ajastus kuulosti ihanalta!

Eilen keskellä kauppaa, juustojen keskellä herkkutorilla oli paikalla Ahlmanin opiskelijoita sekä heidän vastuuvalmentajansa Pasi Lassila. He valmistivat pieniä herkkuja maisteltavaksi kaupan asiakkaille ja nyt ei ollut kyse mistään leipämaistiaisista, vaan makumaailmoista, jotka lähtevät tammikuussa Ranskaan asti maisteltavaksi. Oli lasimestarin lohta ja glögimarinoitua punasipulia wasabi-tillimajoneesilla, oli karamelli-kinkkua, punajuurikakkua, Ahlmanin mielettömän hyvää sinihomejuustoa eli Selinin sinistä piparin ja lanttuhillon kera (otin monta!), oli paahdettuja punajuuria. Kaikki yksityiskohdat oli mietitty. Asiakkaille jaettiin myös reseptejä matkaan. Ahlmanin juustoa myydään myös Ratinassa, sitä lähti iso köntti meidän aatonaaton juustopöytään!

Samalla kun maistelimme annoksia, kuulimme lisää myös kaupasta. Marko kertoi, että he ottavat mielellään myyntiin uutuustuotteita ja kaupassa näkyikin hyvin paljon paikallisia tuotteita, oli pitkät juustotiskit, suuret kala- ja hedelmätiskit. Ratinan K-Supermarketin kalatiskissä on 100% suomalaista kalaa ja Marko sanoi, että kotimaisen kalan kulutus on tällä hetkellä 15% luokkaa, heillä on tavoitteena keikauttaa homma päälaelleen, eli ulkomaisen osuus tuohon ja kotimaisen 85 prosenttiin. Aika kunnianhimoista ja kunnioitettavaa! Löytyypä heiltä jopa yli 100-vuotiasta balsamicoa, jonka saa omakseen 1490:llä eurolla. Wau!

Jos olet vielä menossa jouluruokia hakemaan, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan Ratinaan ja pyytämään apua henkilökunnalta. Erikoistuotteita löytyy, kalatiski on tuplattu joulun alle ja juomiakin on vaikka millä mitalla. Jopa saunavastan voi napata mukaansa ruokakauppareissulla! Punajuuret olivat niin järkyttävän hyviä ja samalla yksinkertaisia tehdä, että jaan teille vielä reseptin. Ainoa ”haaste” on napata jostain mukaansa golfpallon kokoisia punajuuria, niitä ei välttämättä tarvitse edes pestä.

Ihania pieniä makuja saimme maistella, kiitos kokeille sekä kauppiaalle mahtavasta ideasta! Toivottavasti tällaisia tulee lisää! Ja tsemppiä porukalle Ranskaan! <3

Mikä on oma joulupöydän herkkusi? Täällä menee ykkösenä punajuuri ja sen myötä rosolli, kakkosena lanttulaatikko. Ja tajusin tätä kirjoittaessa että huijaan, ostin eilen 12 eri laatua juustoa juustopöytään Ratinasta. Ahhah, pieni heikkous!

Sitten Sandro tuli ja oli maailman paras

Iiks, nyt meinaa jäädä blogin kirjoittelu muun elämän jalkoihin, niin monta juttua to do-listalla! Sitten tulee aina näitä, mistä haluan kertoa teille heti, heti heti heti.

Olin siis odotellut, että ravintola Sandro avaa ovensa Kauppakeskus Ratinaan ja viime viikolla se tapahtui. Helsingissä syötyjen ruokien perusteella odotin kovasti tuota kasvispainotteista ja ihanan monipuolista ruokaa. Tampereen versio olisi testattava ensi tilassa! Torstaina menimme ihan muissa asioissa Ratinaan ja tajusin hetkeni koittaneen. Oli lounasaika ja pöydät notkuivat herkkuja.

Suuntasimme siis tyttärien kanssa kolmistaan ravintolaan, edelleen sinnikkäästi käyn heidän kanssaan yksin ravintoloissa, vaikka onhan se välillä vähän… Säätämistä. Menin maksamaan buffamme tiskille ja yllätyin, että 2- ja 5-vuotiaat olivat maksuttomia, lounas minulta kustansi 12,50 euroa. Mahtavaa, tämähän alkoi hyvin! Istutin likat alas ja kävin hakemassa heille ruokaa. Vaihtoehtoja kasvissyöjille on vaikka millä mitalla, lisäksi oli lämpöisissä ruoissa lihaa ja turskaa.

Makumaailma Sandrossa on monipuolinen ja kaukana mistään lihapullat ja perunamuusi-linjasta, joten jännitin miten tytöt reagoivat ruokiin, vaikka luotinkin heidän kaikkiruokaisuuteensa. Vähän ihmetellen joitakin juttuja maistelivat, mutta hyvin söivät ja nostivat suosikseen lämpöisen puolen turskan sekä falafelit!

Minähän puolestani huokailin hummuksen, tsatzikin, papujen, couscousin, porkkanoiden, kurpitsojen ja muun ihanan äärellä. No, huokailin kyllä välillä kuopuksen pöytätavoillekin, hän oli vähän villillä fiiliksellä liikenteessä. Lopulta nostin hänet pois syöttötuolista ja hän laulaa kailotti ravintolassa kipittäen ”TAAKSE JÄÄÄÄ!”. Uuh. Hylkäsin ajatukseni jälkkäriteestä tai santsikierroksesta.

Mutta sitten luoksemme tuli tarjoilija nimeltä Noora. Kysyi, onko maistunut. Vastasin, että erittäin hyvin, mutta koska ovi terassille on auki, sieltä tuuli koko ajan todella kylmästi. Esikoinen istui huppu päässä (kun en jaksanut yksin siirtää lautasia, syöttötuolia yms. kauemmas). Noora oli pahoillaan, etten heti sanonut (no tyhmänähän itse valitsin paikan) ja toi meille vilttejä. Seuraavaksi hän rullasi auki piirrustuspaperirullan lattialle, taikoi sekuntissa jostain kyniä ja pyysi lapseni lattialle taiteilemaan. Piirteli kukkia ja heidän kädenjälkiään paperiin ja höpötteli samalla. Minä katselin huuli pyörenä tapahtumaa ja ehkä söin ruokani loppuun. Ehkä en, sillä mietiskelin vain, ettei Suomessa suhtauduta näin lapsiin ravintolassa. Mistä tuo Noora-enkeli tulla tupsahti? Yleensä kotiäitiin kahden pienen kanssa suhtaudutaan monessa paikassa vähän nihkeästi.

Viihdytyksen turvin kävin sitten kurkkimassa myös ison terassin, jossa on niin vilttejä kuin monta riippumattoa. Aaah. Siellä voi pötkötellä koskimaisemia katsellen lämpöisenä kesäpäivänä. Aika luksusta!

Kun olimme lähdössä, esikoinen sanoi, että tämä oli maailman paras ravintola. Sanoin, että tuollainen palaute kannattaisi sanoa tarjoilijalle, siispä menimme tiskille asian kertomaan. Suloinen pikkuneiti ilmoitti Nooralle naama hymyssä, että mulla olis vielä yksi juttu ”tämä on maailman paras ravintola!”. Sillä sai Nooralta vielä ihastuneen huokaisun ja halauksen päälle. Lupasimme myös tulla uudestaan ja varmasti tulemme. Oli se ruokakin niin hyvää.

Kiitos Ratinan Sandro, muistan tämän kokemuksen!

Kuka on käynyt jo testaamassa? Tai kuuluuko Helsingissä suosikkeihisi?