Haluaisin kovasti tyhjentää kaappiani ja helpoin on aloittaa näistä äitiysvaatteista. Suurin osa on löytänyt jo uuteen kotiin, mutta näin monta äitiysvaatetta vielä löytyy. Näistä muutama on kyllä sellainen, ettei mielestäni kaipaa äitiysvatsaa, vaan käy ihan normikropallekin. Ensimmäistä paitaa lukuun ottamatta kaikki vaatteet on nähty alkuvuoden asukuvissa, jos haluat kurkata miltä ne näyttävät päällä.
Aloinkin huutelemaan nyt täällä, onko ruudun takana odottajia tai muita vaatteista kiinnostuneita? Luopuisin niistä mieluusti ja kohtuu edullisesti! Tietysti postit maksavat, jos voimme sopia treffit Tampereen lähistöllä (mahd.myö Hki ja Jkl onnistuvat), niin sitten säästetään postit. En laita näihin nyt hintoja, mutta 15 euroa enempää en pyydä mistään. Kaikki ovat hyväkuntoisia, ryppyä pesusta on kun en alkanut silitellä.
Jos joku vaate kiinnostaa, laita minulle sähköpostia optimismia(at)gmail.com niin sovitaan kaupat!
Lindexin äitiysmalliston t-paita, laput kiinni. Koko M, oli minulle sitten aivan liian suuri. Menee mielestäni myös ilman raskausvatsaa.
Supermom-mekko, koko M. Menee myös ilman raskausvatsaa.
Supermom-college, koko M. Reilu koko, ei tarvitse myöskään mielestäni raskausvatsaa.
Love2wait-trikoopaita, koko M, ihana päällä! myyty
Lidexin äitiysmalliston mekko, löytyy mm. helmikuun asukuvista. Koko M, todella mukava päällä!
Mamalicious-farkut koossa 28/32, ihan omat suosikit! myyty
Mamalicious-farkut koossa 29/32.
Sitten vain rohkeasti viestiä, tästä saat edullisesti erittäin hyväkuntoista vaatetta! :)
Lupaan että tämä on vika kerta – mutta miten menee noin niin kuin omasta mielestä?
Lupaan, nämä ovat vikat mahakuvat, toivottavasti jaksatte vielä yhdet! Nämä on otettu samalla viikolla kun pieni syntyi, siis kuvista on reilut kolme viikkoa – tuntuu muuten iäisyydeltä! Oliko minulla kolme viikkoa sitten tuollainen maha? Kuinka kovaa tuli tänäänkin viuhdottua lenkillä ja mietittyä, että vain muutama viikko sitten jokainen askel sai irvistämään. Selällään makaaminen ahdisti ja mahallaan ei voinut maata – nyt on muuten taas nukkuma-asentoja käytössä enemmänkin!
Minun piti horista teille kuvassa olevassa Marks & Spencerin neuleesta. Mutta ei huvita. Sanonpa vaan, että niitä löytyy kaikissa ihanissa kevätväreissä ja neule on ihanan pehmeä päällä. Tässä se on minulla vähän pieni, nyt se on vähän liian iso. No mutta ihanan oranssi silti vai mitä? Nuo äitiyshousutkin löysivät uuden kodin viime viikonlopun kirpparilla, terkkuja sinne, oletko jo ehtinyt niitä käyttää?
Neuleesta höpöttämisen sijaan ajattelin kertoa fiiliksistä kolmen vauvaviikon jälkeen, joista viimeisimmän olimme kolmisin. Neljän päivän jälkeen vanhempani riensivät apuun ja olivat meillä kaksi yötä – siis emmekö pärjänneet ollenkaan? Pärjäsimme, mutta kun rutiinit puuttuvat ja vauva on ollut kohtuu ahkerasti tissillä, tuntui etten repeä mihinkään. Tai repeän koko ajan sataan suuntaan, muttei se riitä. Esikoinen on ollut silmäterämme monta vuotta, joten tämä sisarushomma yhdistettynä ikään jolloin omaa tahtoa piisaa on ollut aikamoinen kombo. Väsyneenä en ole hoitanut tilanteita ollenkaan kypsästi ja fiksusti aina. Tuntuu, että olen todella herkkä niin väsymykselle, valvomiselle unettomuudelle kuin hormoneille. Toki synnytyksestä on niin vähän aikaa, että hormonit ovat vielä sekaisin.
Mitenköhän kuvailisin fiiliksiäni parhaiten? Tänä aamuna vauvaa pussaillessa olin hyvin väsynyt, mutta hyvin onnellinen. Lenkillä paahdoin vaunujen kanssa ja mietin miten paljon saan hyvää mieltä ja virtaa urheilusta ja taas se sujuu. Söin aamulla isäni keittämää kaurapuuroa, joka on hirmuisen hyvää. Äitini teki perjantaina ruokaa, viihdytti esikoista ja muun muassa siivosi kukkapenkkini. Arvostan heidän apuaan valtavasti ja elämä oli pari päivää uskomattoman helppoa, kun sai keskittyä imettämiseen ja ruokakin tuli valmiina. Olin hurjan onnellinen perheestäni ja isovanhemmista.
Kolikon kääntöpuolella on se suorittajaminä, joka haluaa pitää kodin siistinä, haluaa tehdä sitä tätä ja tota, haluaa suunnitella ristiäisiä ja stressaa niiden takia ikkunanpesusta ja muusta mitä ei ehdi tekemään. Minä en vain osaa levätä (ei sillä että niitä hetkiäkään tarjoutuisi usein), aika tuntuu olevan niin kortilla koko ajan. Tiedän että välillä pitäisi mennä lepäämään, mutta kun ei osaa tai pysty. Lisäksi saan ihan todella paljon virtaa ja hyvää mieltä siitä, että käyn tunnin lenkillä, joten lepäämisen sijaan valitsen herkästi sen. Vanha tuttu unettomuus löysi minut heti ja siitä on yritetty ottaa niskalenkkiä niin, etten nouse aamuyöllä imettämään vaan yritän nukkua ja mies hoitaa pumpatulla maidolla vauvan. Hän tuntuu kestävän väsymystä ja heräilyä niin paljon paremmin kuin minä. Tämä saa taas itseni tuntemaan oloni huonoksi äidiksi, vaikka ihan mahtavaahan se on, että toinen on niin täysillä apuna. Uni korjaa niin mielettömän paljon! <3
Vauva puolestaan on uskomattoman helppo *kopkop* ja olen jo useaan otteeseen miettinyt, onko vauva helppo vai minä niin erilainen kuin ensimmäisen kohdalla, enkä katso kellosta milloin imetetään, enkä saa hepulia jos vauva itkee. Hän kulkee mukana, syö välillä ja tuhisee.
Riittämättömyyden tunne on ollut kuluneella viikolla musertava. Imettäminen ja kakkavaipat ovat vieneet niin paljon aikaa, että montako kertaa olen sanonut esikoiselle ”odota hetki”. Kun näen pettymyksen hänen kasvoiltaan, on vaikeaa olla itkemättä. Minä en millään repeä hänen kanssaan leikkimään ja pyllypyykille yhtä aikaa, tässä asiassa on käsiteltävää meillä molemmilla.
toppi Vero Moda/ neule Marks & Spencer/ äitiysfarkut ?/ kengät Emma/ korvikset Snö of Sweden/ huivi Pieces
Tunteet siis heittelevät suuresta onnesta täyteen epätoivoon kun en saa lankoja pidettyä käsissäni. Yritän hokea itselleni, että tämä on vain alun kaaosta ja voin aivan hyvin tarjota jonkin aikaa ruoaksi vaikka pinaattilettuja tai nakkeja. Kukaan ei huomaa onko ikkunoita pesty, jos kastepäivänä on vaikka kaatosade. Kolme viikkoa ja mies pitää yhden isyyslomaviikon, kyllä me kolme viikkoa selviämme helposti. Mutta homman rankkuus kyllä yllätti, miehen tullessa iltaisin töistä tuntui kuin olisin jyrän alle jäänyt. Ja siltikin niin moni asia oli tekemättä. Voin kyllä osaksi katsoa peiliin – mitäs yritän suorittaa niin montaa asiaa yhtä aikaa, mitä jos olisimme vaikka yhden päivän kotona ja leikkisimme rauhassa? Lupaan yrittää toteuttaa ensi viikolla.
Väsynyt onnellinen hormonihirviö kiittää ja kuittaa. Olisi kivaa kuulla muiden tuntemuksia, joilla on useampia lapsia kotona, miten pärjäätte? Mitkä ovat parhaita vinkkejä arkeen? Kumman puet ekana ulos, vauvan vai isomman? :D Muita yhtä arkisia vinkkejä otetaan vastaan! Kun vauva huutaa kuumissaan ulkovaatteissa ja isompi ei halua pukea tulee tuskanhiki, mutta kun isompi huutaa pihalla kun puet vauvaa vielä sisällä ajattelin jo naapurien tulevan katsomaan mikä siellä on hätänä.
Päässäni soi muuten jatkuvasti Happoradion tavisten kohta ”minä en malta makoilla enkä kestä kiirettä”. Niin, siinäpä fiilikseni tiivistettynä, heh.
Huh, tulipa romaani. Jaksoitteko lukea? Kiitän kovasti miestäni ja vanhempiani avusta, jännityksellä kohti uutta viikkoa! Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Maaliskuun asut + huiviarvonta!
Maaliskuun asukollaasi onkin aika hassu, on niin lunta kuin täydellisiä kevätkelejäkin, on mahaa ja yksi mahatonkin kuva. Edelleen minulla on koneen uumenissa parit asukuvat mahan kanssa, voikohan niitä enää julkaista? On ihan hullua ajatella, että kuvilla nro 7 ja 8 on viikko eroa. Tai että kaksi viikkoa sitten minulla oli vielä tuo maha. Se unohtuu niin niin nopeasti!
Näistä kuvista tuli myös pieni poseerauspalaute itselleni, pitääkö aina olla ihan samalla tavalla? Täytyy keksiä uusia ulottuvuuksia kuviin.
Mutta pidemmittä puheitta, huikkaahan kommenttiin mikä oli oma suosikkisi maaliskuussa! Näiden kuvien taustalla on itselläni aika vahvoja tunteita liittyen loppuodotukseen, joten itse näen asujen sijaan ne tunnetilat, mutta äänestä sinä maaliskuun kivointa asua! Yksi onnekas äänestäjä voittaa itselleen keväisen tuubihuivin!
Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
1. Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro suosikkiasusi. YKSI arpa on sinun.
2. Lisäarpoja tuo jokainen seurantakanava, eli kommentista 1 ääni + seurantakanavat (facebook, bloglovin, blogger, Instagram, blogit.fi) päälle. Yhteensä voit siis saada KUUSI arpaa.
3. Huikkaa kommentissasi myös monellako arvalla olet matkassa ja anonyymi, jätä jokin yhteystieto tai laita se minulle spostiin optimismia(at)gmail.com, jos et halua kertoa julkisesti.
Arvonta sulkeutuu tiistaina 5.4.2016 klo 18!
Ei, tämä ei ole aprillipila vaan joku voittaa ihan oikeasti. :D Ja hei, sanokaa vienkö tuon kuvan 1 mekon Mansen blogikirppikselle sunnuntaina vai en…! Se on periaatteessa äitiysmekko, muttei minusta vaadi raskausmahaa vaan on käyttökelpoinen ilmankin. En osaa päättää!
Hyvää huhtikuun alkua ja viikonloppua kaikille!