Voi riemua!

Tänään se sitten tapahtuu – Jaakko tulee ja heittää kylmän kiven veteen. Olen odotellut, milloin järvivesi olisi sen lämpöistä, että siinä olisi helppo uida ja rannalla voisi sen jälkeen istuskella jäätymättä. Eilen se päivä vihdoin koitti! Kesän ensimmäinen rantapäivä! Voi onnea ja iloa ja riemua.

Neljä tuntia hurahti kuin siivillä, joista kaksi mieskin oli osallisena huolimatta siitä, ettei lomalla ole. Tuli töistä suoraan rantsuun, heitti uimahousut jalkaan, käveli vuokraamaan suppilaudan ja sanoi ottavansa molemmat tytöt mukaan (olin kai, siis kai, sadatellut hänelle jotain tappelun määrää). Ihmettelin, että molemmat yhtä aikaa, eihän se nyt onnistu, mutta sinne menivät. Edelleen ajattelin, että vähän kokeilevat ja mietiskelin puoli tuntia myöhemmin, pitäisikö huolestua, kun heitä ei näkynyt. Totesin, että ihmismäärä oli niin suuri järven joka kolkassa, että ehkä joku huomaisi, jos heillä olisi joku ongelmana. Tunnin päästä seurue lipui rantaan. Lasten hattu oli vaihtunut isän päähän, sillä esikoinen oli pomppinut uimaan suppilaudalta (!!), olivat löytäneet rantapallon matkalta samoin kuin poimineet lumpeenkukan ja elohiiremme istunut kiltisti kyydissä tunnin. En ymmärrä, ihme porukka. Välillä tuntuu, että olen hermoheikkouteni ja pelkojeni kanssa ihan eri planeetalta kuin muu perheeni! Kuopus oli hyvin ylpeä ensimmäisestä suppailureissustaan!

Kaukajärven vesi Tampereella on superkirkasta, siitä voi helposti bongailla kaloja. Kuulemma pari ahventakin matkalla näkyi ja ihan rannassakin voi pikkukaloja nähdä. Riihiniemen rannalla on kioskit, pukkarit, liukumäki, leikkipuisto ja iso läjä suppilautoja vuokrattavana, joten voin sitä lämmöllä suositella. Ja vuokra on 8 euroa tunnissa, ei paha! Mietiskelin, miten ihmeessä voivat saada vastinetta rahoilleen, kun yksi lauta maksaa satoja euroja ja tällaisenä viileämpänä kesänä laudat ovat varmasti olleet paljon käyttämättä. Mutta ainakin neljä kesää laudat ovat olleet siellä vuokralla samaan hintaan, joten ehkä homma kannattaa.

Iloinen melske rannalla, hiekka varpaissa, aurinkorasvan tuoksu, hiekkaleikit ja hyvät eväät, niistä on kesä tehty. Rakastan eväitä ja ilman niitä ei ole kunnon rantapäivää. Eilen meillä oli matkassa muun muassa mansikoita, porkkanalettuja ja karjalanpiirakoita. Niin ja niitä pakatessani kylmälaukkuun löysin sieltä viime kesän jonkun homeisen ruoantähteen. Argh, onpa ollut hyvä siivous vikalla rantakerralla, tänä kesänä se sitten paremmin.

Tänään lienee pakko toteuttaa vielä samaa settiä, sillä ensi viikolla helteet näyttävät loppuvan. Mutta voi riemua, että saatiin niitä hetkeksi!

Kuka muu on onnessaan rannalla? Tänään menossa? Aurinkoista torstaipäivää!

Yyteri-päivän kaksi puolta

Eilen oli upea hellepäivä ja me olimme päättäneet ajella heti aamusta Yyteriin päiväretkelle. Kurvasimme tällä kertaa Seikkailupuisto Huikeen pihaan parkkiin ja suuntasimme siitä rannalle, sen sijaan että olisimme menneet Bikini Barin liepeille. Osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ranta oli tuosta päästä lähes tyhjä ja toisessa päässä oli hurja kuhina!

Mitä meidän Yyteri-päiväämme sitten kuului? Oliko se täysin onnistunut aurinkopäivä vai pieleen mennyt kiukuttelupäivä? Kun makasin hienossa hiekassa tuijottaen upeata suomalaista maisemaa, mietiskelin tätä mielessäni. Samalla mietin, että Yyteri lienee Suomen kauneimpia paikkoja ja kuvia kertyi vahingossa ihan hirveä määrä.

Rantapäivä oli:

  • perheaikaa parhaimmillaan
  • Suomen kesää parhaimmillaan
  • eväiden syömistä, jotka maistuivat hurjan hyviltä, ananas maailman makeimmalta
  • lasten innostunutta touhotusta
  • innostunut isä vallihautaa rakentamassa ja kuvaamassa luomustaan
  • upean reippaita uimareita kylmässä merivedessä
  • rantavehnän takana kikattavia lapsia huutamassa ”isi ja äiti pussaa”
  • haleja ja kikatusta
  • iloisia hetkiä, joista mieleeni lämpimänä jäi esikoisen kommentti ”äiti mulla on sun kanssa kivaa”
  • hiekkaa varpaissa, merituuli tukassa, aurinko iholla
  • automatkalla nelistään laulettuja Muumilauluja
  • polttareissa tutustumaani tuttuun törmäys ja kuulumisten vaihto
  • valtavan suloinen taapero, joka innostui heittelemään myös hattuaan, kun halusin itse ottaa kuvan, jossa viskon hattua
  • rannalle täydellisesti sopivat Samaskorun ananaskorvikset, jotka kustansivat peräti 5 euroa

Rantapäivä oli myös:

  • ”Miksi pitää ajaa näin kauas, että pääsee rantaan”-mutinaa
  • ”Äiti mulla on pissahätä”-ilmoituksia ja vaellusta vessaan
  • uikkarista vahingon siivoamista, jonka seurauksena kuopus veti vaippalookissa loppupäivän
  • hiekkaa suussa ja muualla, missä ei sitä välittäisi olevan
  • ötökän puremia kantapäässä, kun makasin hiekalla ja joku puri minua
  • pari ”Äiti toi lyö mua, aiiii”-kiljuntaa ja erotuomarointia
  • kylmä merituuli iholla, joka sai +26 astetta tuntumaan kylmältä. Kun lähdön hetki koitti, mittarissa oli +29 ja tuuli oli kadonnut.
  • ilmeisesti helteestä sekaisin mennyt pienen vatsa ja aikamoiset vahingot myös huoltoasemalla, jonka vuoksi hänelle jäi päälle enää vaippa ja jatkoin päivää kotona pyykinpesulla.
  • Lähtiessä luin kyltistä, että älä kävele dyyneillä ja muistin taas tuon säännön ja koin huonoa omatuntoa. Mies lohdutti, että käytiin vain reunalla eikä varsinaisesti kävelty siellä.

Mutta sitähän se on, elämää lasten kanssa. Aina touhutaan, sattuu ja tapahtuu. Kuvista arvaatte, kumpaan puoleen päivästä aion keskittyä? Oli ihana rantapäivä, enkä voi kuin suositella: kaikki 100 kilometrin säteellä olevat, menkää Yyteriin! Minä jopa harkitsin Asuntomessuja samalle päivälle, mutta pelkkä rantapäivä vei meiltä 10 tuntia. Ja kyllä kannatti. Jäi niin iso läjä ihania kuvia ja muistoja. Niin ja menkää sinne Huikeen päähän, sekin kannattaa!

Kuka rakastaa Yyteriä ja rantapäiviä? Toivottavasti tulitte yhtä hyvälle mielelle kuvista kuin tulin itse, ihanaa keskiviikkoa!