Me olemme palleron kanssa olleet viikonlopusta lähtien kaksin ja vähän päässä humisee. Päivissä ei ole mitään ongelmaa, mutta yöt. Kun yhdistetään huonosti nukahtava äiti ja useasti heräilevä lapsi, niin ollaan vähän töttöröö. Tiedän, että toisille tämä on sitä perusarkea. Minä olen siinä suhteessa onnekas, kun lähes poikkeuksetta mies on illat sekä viikonloput kotona ja apuna öissä. Vaikka nyt on mennyt vain kolme vuorokautta siitä kun viimeksi puhuimme, kyllä sisällä läikähti kun hän soitti tänä iltana Victoria’s Secretin liikkeestä ohjeita. Siis läikähti sen äänen takia, ei sen kaupan, mitä te nyt oikein kuvittelitte! :D :D
Palataan siis pääsiäiseen. Aiemmin jo höyrysin siitä, kuinka ihana pääsiäisviikko oli. Oli treeniä, joogaa, hyvä mieli, miehellä vapaapäiviä ja lista jatkuu. Olimme puhuneet, että menisimme leffaan pääsiäisenä vuorotellen, sillä meillä ei ole Tampereella lapsenvahteja. Vuorotellen yksin leffassa käyminen kuulosti vähän ankealta, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja kyselin Facebookissa, voisiko joku vahtia pari tuntia taaperoa pääsiäisen aikaan.
Sain vastauksen äidiltä, johon olen tutustunut vauvaharrastusten myötä. Hän lupasi ottaa meidän tytön oman taaperonsa leikkikaveriksi. Leffa valittiin sen perusteella, että se menee päiväaikaan, ei kuitenkaan päikkäriaikaan. Näillä kriteereilä meille jäi yksi leffa jäljelle: Big Game.
Leffa yllätti, sehän oli ihan hulvattoman hyvä! Kesto oli alle 1,5 tuntia, joten sekin oli plussa, ei tarvinnut pitää tyttöä tuntikausia hoidossa. Oli ihanaa käydä kaksin leffassa ja pikkulikka ei halunnut lähteä kylästä pois ja puhui siitä monta päivää jälkikäteen, eli kaikin puolin homma meni pulkkaan. Arvatkaa kuinka hyvä mieli tuli tästä avuntarjouksesta? Kuka muuten tietää missä Big Game on kuvattu, eihän Suomen Lapissa voi olla tuollaisia maisemia, eihän?
Asu kuvattiin aika harmaissa olosuhteissa, aurinkoa ei näkynyt. Asu on sinällään kummallinen, että minulla ei juuri ”todellisia” merkkivaatteita ole, tässä on sitten tuplana. Paita on paljon käytössä ollut suosikki, joka ei ole paras mahdollinen väri kasvoilleni, mutta tykkään kovasti printistä ja vajaamittaisista hihoista.
paita Ralph Lauren/hame Vero Moda/lenkkarit Calvin Klein/
kello Guess/korvikset Gemini/takki Esprit/huivi Becksöndergaard
Kun heitin tuossa sillalla takkini pois, lähellä ollut turistipariskunta riisui myös takkinsa (heillä oli t-paidat alla, asteita oli n. +3!) ja kuvailivat toisiaan lyhythihaisessa. Kyllä hymyilytti, aiheutinko aallon vai miksi heiltäkin lensivät takit? :D
Kuka muu on nähnyt leffan, tykkäsitkö? Entä tykkäätkö lenkkareista muissa kuin sporttiasuissa?
Collegepaita Mältinrannassa
Täällä vuosisadan murehtija ja miettijä hei. Löytyyköhän ruudun takaa samanmoisia, jotka kiinnittävät liikaa huomiota epäoleellisiin asioihin? Kerron teille esimerkin: jos blogistani häviää lukija tai Instagrammista seuraaja, selailen postauksiani ja kuviani miettien, mitä tein väärin, miksi karkoitin tuon tyypin. Sama facebookin kanssa, olen ihan onneton jos joku häviää kaverilistaltani, toisaalta saatan poistaa itse puolituttuja, joiden kanssa en ole missään tekemisissä. Yleensä en edes tajua kuka se minut poistanut fb-kaveri oli, mutta silti murehdin päivitinkö liian tyhmiä juttuja. Ja samalla yritän tolkuttaa itselleni, että sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, olen tyhmä kun otan kaiken niin henkilökohtaisesti. Millään näistä ei ole mitään merkitystä. Murehtiiko joku muu tällaisia epäoleellisuuksia? Ja siis murehtimisella en tarkoita mitään päiväkausien voivottelua, vaan sellaista hetkellistä apeutta ja muljaisua mahassa.
Tästä päästäänkin aasinsillalla tavisasuun, mitä minulla oli viime viikolla päällä. Sairastamisen jälkeen ei tehnyt kauheasti mieli kameran eteen, mutta eilen kun olin saanut jopa farkut ja collegen päälle, uskaltauduin kameran eteen. Kuvissa olevan takin olen ostanut 11 vuotta sitten, mutta se jäi jossain vaiheessa unholaan ja kaivoin sen taas esille. Mieskin kysyi onko se uusi, mutta muisti heti mistä takista oli kysymys kun selitin, kuinka murehdin vuonna 2004 siihen mennyttä ketsuppia ja että takki on pilalla. Jep, taisin tosissani murehtia taas näinkin tärkeää asiaa, kun mies sen 10 vuoden jälkeen heti muisti…. Olen oikea murehtijanainen! :D Itselleni käy usein niin, että kun oikeat, isot murheet ovat liian rankkoja mietittäväksi, alan niiden sijaan murehtimaan fb-kaverista, ketsuppitahrasta tai sekaisesta keittiöstä, teen oikeista murheista monta merkityksetöntä pientä. Kumma tapa ja vähän raskas, täytyy myöntää.
Totaalinen repeäminen kuvatessa tapahtui, kun sanoin putoavani kohta tuonne järveen ja taapero räjähti kovaääniseen nauruun sen kuullessaan. Siinä ei enää itsellänikään pitänyt pokka, ilmeisesti ajatus äidistä hyytävässä vedessä oli hauska! Oodi näille talvitennareille, ne ovat taaperon kanssa painaessa ihan parhaat popot, kun talveakaan tunnu enää Suomessa olevan. Kävelin edelliset talvitennarit puhki ja pari viikkoa sinnittelin sukka märkänä kun niissä oli oikeasti pohjassa reikä, kunnes päädyin tilaamaan uudet talvitennarit. Paita on yksi harvoja tosissaan merkkituotteita, mitä omistan, mutta kuulkaa se pitäisi pestä käsin! Aikani jaksoin, nyt olen lykännyt sitä pesukoneeseen, sillä kovassa käytössä se on viimeisen vuoden ollut, ihan lemppari!
paita Ralph Lauren/huivi Becksöndergaard/farkut Object/takki H&M/tennarit Anna Field
Tämä tyyppi kiinnostui olisiko meillä pullaa kun tultiin hänen tontilleen kuvailemaan.
Mukavaa uutta viikkoa, älkää murehtiko!