Vuoden parhaita päiviä – purjehduksella Midnight Sun Sailingin Matamin kyydissä

PR-matka yhteistyössä https://www.facebook.com/MidnightSunSailing kanssa

Katselen ohi viliseviä maisemia ja peltoja hymynkare suupielissä. Tältä siis näyttää Kemiönsaari, josta on pari kaveria usein puhunut. Matka jatkuu kohti Taalintehdasta, joka mainostaa olevansa idyllinen ruukkikylä Kemiönsaaressa, jonka tehdashistoria ulottuu aina 1600-luvulle asti ja sitä se kyllä onkin. Edessämme avautuu kaunis vanha tehdasmiljöö vierasvenesatamineen. Aurinko paistaa täydeltä terältä saaden meren kimaltamaan, hyvin vieno tuuli osuu kasvoille, kun nousemme ulos autosta ja edessämme odottaa Midnight Sun Sailingin suurin purjevene, 51 jalkainen Gib Sea, lempinimeltään Matami, jonka kyydissä on tarkoitus viettää päivä. Huokaisen ihastuksesta ja jännityksestä, sillä purjeveneessä en ole monia kertoja ollut. Meri sen sijaan on hyvin tärkeä elementti itselleni aina Thaimaassa asumisesta asti. Hengitän syvään ja haistan meren, ihanaa päästä sen äärelle!

Midnight Sun Sailing – helppoa ja huoletonta purjehtimista Turunmaan saaristossa

Taalintehtaan satamassa häärii kolme miestä valmistellen päiväämme. Hannu, Iiro ja Mike ovat paikalla tekemässä päivästämme ikimuistoisen. Hämmästyn, kun kuulen, että yrityksellä on jo 30 vuotinen historia venevuokrauksessa takanaan. Veneitä on vuokrattavana 12 kappaletta eri koossa ja valittavana on pitkä viikonloppu tai vaikka viikko merellä. Huoletonta purjehtimista, sillä Midnight Sun Sailing hoitaa täysin varustellun ja siivotun veneen sinulle, omaksi tehtäväksi jää ruokien ottaminen mukaan ja matka voi alkaa. Vene täytyy tankata ja wc:t tyhjentää lopuksi ja siinä se. Jos ongelmia matkalla tulee, aina voi soittaa ja pyytää apuja. Jos sattuu niin, että karahtaa kiveen, on veneet vakuutettu ja omavastuu jää maksettavaksi. Purjeveneen vuokrauksessa on monia samoja hyviä ominaisuuksia kuin mökkivuokrassa – ei tarvitse hoitaa venettä talviteloille, huoltaa tai murehtia, miten se pärjää myrskyssä satamassa seisoessaan. Sen huolehtii henkilökunta.

Sekään ei ole fataalia jos kiveen kopsahtaa totesi laivan päällikkömme Hannu Pahta, niin käy jokaiselle purjehtijalle joskus ja Suomen vedet ovat kivikkoisia. Myös kuskin voi vuokrata, mutta aina sellaista ei välttämättä ole saatavilla, sillä Suomessa ei pysty päivätyökseen kukaan tekemään pelkkiä purjevenereissuja, mutta ehdottomasti kannattaa kysyä jos kiinnostelee, mutta taidot eivät välttämättä riitä veneen ohjaukseen. Varsinaisesti mitään ajokortteja ei tarvita, kokemusta kyllä.

Gip Sea lipuu kohti Saaristomerta ja hymyä ei voi estää

Sitten mennään! Kyydissä ovat me kaikkea ihastelevat matkalaiset sekä kolmen hengen miehistö. Isossa purjeveneessä on neljä hyttiä vessoineen, tilava keittiö jääkaappeineen ja astioineen sekä oma hytti ja sisäänkäynti kapteenille, jos sellainen on vaikka porukan ulkopuolelta. Helposti mukaan mahtuisi siis vaikka neljä pariskuntaa tähän isoimpaan veneeseen!

Gip Sea, eli Matami lähtee lipumaan kohti Saaristomerta ja suu kääntyy hymyyn. Onhan tällainen purjehdus nyt järjettömän ihanaa, kun miehistö hoitaa kaiken puolestasi. Saa ihailla maisemia, valokuvata ja kysellä tyhmiä, sillä vähän tyhmiä tällainen ensikertalainen väkisin kyselee. On syyskuinen arkipäivä, eli meri on aivan hiljainen ja keli lämpöisempi kuin heinäkuussa. Istun kuumuudesta huolimatta pipo päässäni kuin paraskin Jack Cousteau ja aurinko lämmittää kasvojani. Hämmästelen saarten määrää ympärilläni, kun livumme kohti Högsåran saarta. Matkalla kuulemme faktoja niin purjehduksesta kuin paikkojen historiasta.

Näemme paikan, missä seisoivat sodan aikana paikallaan naamioituna Suomen suurimmat panssariveneet Väinämöinen ja Ilmari. Näemme kivikasoja, joista kysyn mitä ne ovat (sanoin, että olen noviisi näissä hommissa) ja Hannua naurattaa ”ne ovat kummeleita, tamperelainen näki ensi kertaa siis oikean kummelin!”. No niin näki, en ihan oikeasti tiennyt että ne kivikasat ovat rannalle rakennettuja, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Kaikkea sitä oppii!

Seuraavaksi näemme Salmonfarmin, josta tulee Turunmaan saariston kalaa meille kauppoihin ja samassa toisella puolella lentää merikotka. Oikeasti, wau! Puun latvassa nököttää haikara ja miehistö kertoo, että noilla sijainneilla on juuri nähty hylkeitä ja Taalintehtaalla kävi tänä kesänä myös delfiini! Ohhoh! On mieletön fiilis lipua purje lepattaen merikotkan lentoa katsellen. Olenko oikeasti Suomessa? ”Parempaa keliä ette olisi voineet saada” toteaa laivan päällikkömmekin ja uskon. Tyyni meri ja uskomaton lämpö hellivät täysillä!

Högsåra  – idyllinen pysähdyspaikka sekä Saaristomeren paras kahvila Farmors Cafe

Matami lipuu kohti Högsåraa, jonka laiturilla on uimakoppirivistö. Kun lähestymme kohdetta, tajuan, etteivät ne olekaan koppeja vaan niiltä näyttävä seinä, joka on kuulemma rakennettu siihen tänä kesänä. Hyppäämme ulos laivasta ja suuntaamme kohti saarta. En näe missään yhtään ihmistä, kun lähdemme kävelemään kohti kylän keskustaa. Eteen tulee kyltti, jossa sanotaan nopeusrajoituksen olevan koko paikassa 20 kilometriä tunnissa. Huh, jo se kertoo siitä, miten pysähtynyttä elämä saaristoidyllissä on.

Lampaat sanovat kovaa määää kun kuljemme niiden ohitse, missään ei näy ihmisiä. On täydellisen epätodellinen fiilis. Kuin olisin pudonnut Suomi-elokuvan lavasteisiin. On lämmin kuin kesäpäivänä, mutta koska on syyskuun loppu, mikään paikka ei ole auki. Tsaari Aleksanteri III piti juuri tätä saarta kesäpaikkanaan vuosikausia ja voin ymmärtää – paikan kauneus on käsittämätöntä ja hiljaisuus suorastaan pelottavaa. En ole missään ikinä kokenut näin pysähtynyttä tunnelmaa, täydellistä hiljaisuutta ja kaunista maisemaa. Tulee olo, että haluan jäädä tänne muutamaksi päiväksi. Päästää luovuteeni valloilleen, juosta mereen ja miettiä elämää.

Sitten löydämme ihmisiä! Saaristomeren parhaaksi kahvilaksi kehutun Farmors Cafen omistajat ovat pihamaallaan ja pysähdymme juttelemaan heidän kanssaan. Kahvila on jo kiinni tältä kesältä, harmi, sillä sen antimet ovat kuulemma mahtavia. Omistaja kertoo meille, että elämä on tänä vuonna keikahtanut vähän siihen, mitä se oli 100 vuotta sitten. Ihmiset ovat tulleet kaupungista pitämään hauskaa saarille tänä kesänä, sillä siellä on väljempää, sen sijaan että kesällä olisi haettu kaupungin huvituksia. Jo 1700-luvulta perheen omistuksessa ollut paikka jatkaa historiaa edelleen. Katselen pihamaan leluja ajatuksissani ja kaipaan lapsiani. Kunpa voisin näyttää heille saariston kauneuden jonain päivänä. Tiedän, että mieheni olisi haltioissaan purjehdusreissusta!

Kasnäs – kylpylälomaa ja herkullista ruokaa

Siirrymme takaisin laivaan ja suuntaamme kohti Kasnäsiä. Sieltä löytyy kylpylähotelli, ravintola, minigolfia ja iso satama saunoineen. Olen joskus Turun saaristossa, Iniössä tarkemmin, saunonut satamassa ja jutellut löylyissä purjehtijoiden kanssa. Jo silloin haaveilin, että voi kun mekin joskus pääsisimme purjehtimaan. Kasnäs ei ole aivan niin hiljainen kuin edellinen saari ja enemmän ympärivuotinen kohde, kylpylän ulkoporeissa näyttää istuvan muutama ihminen. Siirrymme ravintolan puolelle ja ihastelemme ikkunoista avautuvaa maisemaa. Ison terassin edessä on suuri lasten leikkipaikka, jota katselen ja sanon ääneen ”onpa ihana sijainti, saisi syödä rauhassa lasten päästessä viereen leikkimään”. Seurueessamme oleva Anni nauraa ääneen ”ja minä kun mietin miksi leikkipaikka on pitänyt iskeä maiseman eteen”. Heh, äiti-ihmisen aivot näkivät loistosijannin.

Tilaamme lähes kaikki kalaa, itse otan lohisalaatin ja muillakin pöydässä on kuhaa sekä lohta. Aivan älyttömän herkullista ruokaa ja tuoreita makuja. Kala on mielettömän hyvää. Sanoisin kyllä tuon aterian perusteella lämpimät suosittelut ravintolallekin!

Ruokailun jälkeen täytyy sanoa hyvästit veneelle ja hyppäämme auton kyytiin Kasnäsistä. Harmittaa, en halua lähteä vielä! Haukon happea laiturilla kuin heikkopäinen, sillä haluan imeä meren tuoksut sisääni. Haluan palata tänne perheeni kanssa, nähdä iloiset lapseni juoksemassa kohti leikkipaikkaa ja haluan kokea miltä tuntuu nukkua purjeveneessä. Kokemus jättää mielettömän innostuksen purjehdusreissua kohtaan, vaikka tiedostan toki, että reissumme oli aikamoinen luksus palveluiltaan ja keliltään.

Kiitokset sekä alekoodi venevuokriin

Vielä pisteenä I:in päälle Hannu kantaa kassini autoon saakka ja kiitämme kymmenennen kerran päivästä. Tuntuu, etteivät sanat riitä. Meri sykähdyttää aina. Uusien paikkojen näkeminen ja luonnon kauneudesta hämmästyminen pysäyttää. Tuntui, kuin olisin käynyt jossain kaukana ulkomailla.

Hyvin kiitollisena päivästä lähden taittamaan kotimatkaa ja mietin, että kirjoitan fiilikseni ylös ensi tilassa. Niin lämmin olo jäi kuplimaan päivästä. Voin lämpimästi suositella noita maisemia, purjehdusta ja kotimaamme tutkimista. Instassa satoikin jo viestejä siitä, että monelle saaret ovat tuttuja ja purjehdus haaveissa. Toteuttakaa haaveenne ihmeessä!

Vielä loppuun saan jakaa teille early bird-alekoodin, jolla saa venevuokrasta 15% alennusta. Marraskuun loppuun saat alennuksen normaalihinnoista koodilla EARLYBIRD tai puhelinvarausten yhteydessä mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessä. Lisää tietoa vuokrauksesta https://www.midnightsunsailing.fi/fi/Venevuokraus-lyhyesti ja veneistä https://www.midnightsunsailing.fi/fi/B%C3%A5tar-och-priser

Lämmin kiitos päivästä miehistölle sekä seuralaisille! Mukana olivat:

Appa matkustaa
Elämän makuisia matkoja
Arjen Pilkahduksia
Essi Maaninka
Anni Maaninka

Herättivätkö kuvat sinussa purjehdusinnostuksen? Tai oletko jo kokenut purjehtija?

Meri, rata-autot, alpakat ja purjehdus… Huikea syksyinen Pärnu!

*Pr-matka, yhteistyössä Visit Pärnu

Rakastan matkailua, kuten ehkä olette huomanneet. Tunnen olevani elossa, kun haahuan uusissa paikoissa, koen ja näen uusia asioita. Ehkä kohtaan pelkojani. Matkailun ei tarvitse tarkoittaa lentomatkaa kauas – matkailla voi tunnin päässä kotoa tai parin tunnin merimatkan päässä Virossa. Viime viikolla vietin kolme ihan unohtumatonta päivää Pärnussa, yhdessä varmasti Viron suloisimmista kaupungeista. Kävelykatukeskusta, isot vehreät puistot ja valtava, jopa etelän kohteille vertoja vetävä ranta ovat juttuja, miksi ihmiset suuntaavaat kesäisin Pärnuhun. Niin mekin teimme kaksi vuotta sitten ja ranta kuhisi ihmisiä hellekelillä. Kun juttelin äidille, että meidän pitäisi lähteä hemmottelulomalle Pärnuhun, sillä molemmat vietämme syksyllä synttäreitämme, hän sanoi, että siellä on varmaan kivempaa kesällä. Ehei äiti, syyskuu oli paljon parempi ajankohta reissulle. Kerronpa miksi ja mitä kaikkea siellä voi tehdä!

Heinäkuun reissullamme ranta oli mustanaan ihmisiä. Lapsia sai vahtia haukkana. Syyskuussa siellä ei ollut kuin kourallinen ihmisiä, mutta tiedättekö mitä? Veden lämpötila oli +22 astetta. Uiminen ja varsinkin märkkäri päällä suppailu olivat täydellisiä aktiviteetteja vielä näin syksylläkin! Ja kylpylöiden sisällä syyssadetta ei huomaisikaan! Ravintoloissa oli tilaa (heinäkuun reissulla jonotimme niihinkin), kaupungilla oli tilaa, mutta silti ilma oli kesäinen. Puhumattakaan siitä, mitä käy hotellien hinnoille syksyllä: Hedon Span huonehinnat pyörivät parin sadan yläpuolella kesällä, syksyllä saat huoneen noin sadalla eurolla. Miettikää mikä ero! Ja syksyllä tapahtuukin, esimerkiksi 5-13-10.2019 vietetään Pärnussa hyvin suosittua kahvilaviikkoa, jolloin kahviloissa on erikoistarjouksia.

Pärnuun meno on helppoa – lautalla Tallinnaan ja siitä suoraa tietä ajaen kohti Pärnuta noin 1,5 tunnin ajan. Jos ei halua lähteä omalla autolla niin ei hätää, busseja menee jatkuvasti ja lipun saa noin 7 eurolla. Lux expressillä on kuulemma omat näytötkin matkustajille ja liput saa ostettua suomenkielisiltä sivuilta.

Mutta mitä sitten voi tehdä Pärnussa, oli kesä, syksy tai talvi? Saimme kokea muutaman ihan huikean jutun viime viikolla, joita liikuntaa ja ulkoilmaa rakastava ihminen rakasti! Ajattelin koota teille kolme eri postausta reissusta ja erotella muun muassa ruokapaikat omaan juttuunsa, koska näistä on tulossa joka tapauksessa pitkiä tarinoita!

Matkan varrella, noin 38 kilometriä ennen Pärnun keskustaa löytyy Jaanihanson siideripanimo, jota pyörittävät Alvar ja Veronika Roosimaa. Perinteisin samppanjamenetelmin tehtävä siideri on niittänyt lyhyessä ajassa suurta suosiota ja sitä tarjoillaan muun muassa Barcelonassa jälkiruokasiiderinä. Siideripanimon takaa löytyy 6000 omenapuuta sekä päärynää ja Jaanihanso on yksi maailman suurimpia samppanjamenetelmin siideri tekevä panimo! Ryhmille järjestetään kierroksia ja jokainen voi pysähtyä panimoravintolaan maistelemaan siidereitä. Pari vuotta takaperin remontoitu rakennus on näyttävä ja erittäin viihtyisä. Minä ostin kotiin winter cideriä glögikautta odottamaan, joten täältä saa myös kivat ja persoonalliset tuliaiset!

Siirryttäessä vielä lähemmäs Pärnuta voi poiketa hyvinkin helposti silittämään ja ruokkimaan alpakoita. Nuo Perusta kotoisin olevat (joo ne sylkevät!) suloiset eläimet kohtasimme viime vuonna Korpilahdella ja nyt Pärnussa. Alpakkafarmi on kesällä auki päivittäin ja talvikaudella viikonloppuisin. Ihana kohde lasten kanssa, jonka ovat monet huomanneet – kesällä farmilla kävi 21 000 vierailijaa! Huh! Voitteko kuvitella, että me olimme ainoat vierailullamme. Taas yksi syy vierailla Pärnussa syksymmällä. Tilaa pyörittävät Norjasta kotoisin oleva Kai Odegårdstuen sekä pärnulainen Kaja Varmison. Heidän piti ostaa kesäpaikka itselleen, joka onkin sitten ”vähän” kasvanut. Tilalta löytyy alpakoiden lisäksi muutama laama, marsuja, lampaita, kanoja, kissoja ja koira sekä vuohia. Vuohien nimet olivat vaatimattomia, pellolla laidunsi muun muassa Putin, Obama, Trump sekä tietenkin Sauli. Heistä viimeisin tuntui muuten olevan lunkein kaveri.

Saimme syöttää alpakoita (ja ei tarvitse pelätä, ne sylkevät harvoin) ja silitellä niiden äärettömän pehmeää selkää. Pään kosketuksesta nuo eläimet eivät niin välitä. Tämä on aika ihana kohde helpolla sijainnilla lasten kanssa ja sisäänpääsy vain muutaman euron!

Kun on päästy perille Pärnuhun, ei voi tietenkään skipata upeista upeinta rantaa. Matala merivesi pysyy lämpöisenä pitkälle syksyyn ja rannalta löytyy myös Aloha Surf, jossa tunsin oloni välittömästi kotoisaksi. Se meriveden ja märkäpukujen tuoksu vei minut välittömästi Thaimaan vuosiin ja huokaisin ihastuksesta. Meri, rakkauteni! Hauskaa miten tuoksumuistot voivat olla vahvasti alitajunnassa. Paikkaa pyörittävät Karri Kaev sekä Eleri Birk yhdessä Ollyn kanssa, joka oli suloisin haukku ikinä. Heiltä saa rannasta opastusta erilaisiin vesilajeihin, yksityistunteja, ryhmätunteja tai vain välinevuokria esimerkiksi läskpyöriin. Jos keli on suotuisa, Aloha Surf on auki aina lokakuulle saakka ja avaa taas toukokuussa. Kun mietin, jäätyykö suppailuhommissa syyskuussa mieheni totesi, että nythän se merivesi lämmintä on jos joskus ja oikeassa oli. Märkkäri päällä hommassa tuli ihan hiki. Välillä vain istuin lautani päällä jalat lämpöisessä merivedessä lilluen ja hengitin raitista ilmaa. Meillä oli koko ranta käytössä lähes itsellemme. Suppailun jälkeen hörppäsin teetä Aloha Cafessa kasvot leveässä hymyssä. Ei ole parempaa kuin meri! Pariskunnan voi muuten tavata talvikaudella Levillä, jossa vetävät kaikkia lumiaktiviteettejä lumikenkäilystä lähtien!

Kun meriasioihin pääsimme, niin loikataan seuraavaan meriaktiviteettiin, nimittäin purjehdukseen. Päivän lämpötila oli +26 astetta, mutta kun koitti ilta ja aika purjehdukselle, alkoi tuuli ja sade vihmoa kasvoja. Olimme jännittyneissä tunnelmmissa lähdössä merelle Pärnun vierasvenesatamasta, sillä kapteeni sanoi, että vene saattaa keikkua tällä kelillä. Ajattelin, että nyt mennään kuin tv-sarjassa Atlantin yli, hui kauhistus! Sovimme, että yritetään ja käännytään takaisin jos keikkaa. Vielä mitä! Ei se mitään keikannut sitten lopulta, katos suojasi sateelta ja myrskyn jälkeen on poutasää kuten biisikin kertoo. Mitään hätää kokeneiden merikarhujen käsissä meillä ei joka tapauksessa olisi ollut, mutta näin silmissäni telkkarissa olleen Atlantilla keikkuvan purjeveneen ja kyytiläisten pahoinvoinnin. Mutta keli olikin ihan lempeä!

Näimme yhden upeimmista auringonlaskuista hetkeen, eli kannatti lähteä! Täältä voit lukea purjehtimisesta lisää. Vierasvenesatamassa voit nähdä kuuluisan aallonmurtajan (Pärnu muul), jonne pääsee rantapuistosta kävellen pitkospuita pitkin. Aallonmurtaja viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan ja tarinan mukaan sen päässä täytyy suudella rakastaan, tiedossa on ikuista rakkautta! Hauskaa, että tästä Instagrammissa kommentoidessani sain viestin, jossa kerrottiin, että matka aallonmurtajan päähän oli pitkä, mutta rakkautta riittää vielä 15 vuotta siellä pussaamisen jälkeenkin. Se toimii!

Vikana pääsemme aktiviteettiin, jota olin eniten pelännyt ja jonka takia (ainakin sen takia) Pärnuhun on palattava, mieheni oli nimittäin niin kateellinen tästä touhusta. Suuntasimme nimittäin vain kivenheiton päässä Pärnun keskustasta olevaan Auto24ringiin, jonka sanotaan olevan pohjoisen paras kisarata. Sen omistaa eniten kilpa-ajaja Andres Hall ja koska rata on erityisen turvallinen, siellä testataan muun muassa formuloita (niin arvokkaita menopelejä, että niiden ei haluta rikkoutuvan heti ulosajossa). Lähtökohdat olivat siis suht turvalliset. Mutta miten luottaa kuskiin?

Rakastan huvipuistolaitteita, vauhtia ja sitä, että ottaa mahanpohjasta, mutta Toyotan kyytiin pelkääjän paikalle istuessani tajusin, miksi sillä on nimi pelkääjän paikka. Vauhti suoralla ei ollut niin hurjaa (mittarissa oli 180km/tunnissa), mutta mutkan lähestyessä nieleskelin tyhjää. Eihän tuohon voi ajaa tällä vauhdilla! Ei voikaan, sen sain huomata. Jarrutus ennen mutkaa oli suht tiukka ja turvavöillä hommia. Sitten mentiin oikealle ja vasemmalle ja… Mihin! Panin silmät kiinni ekan mutkan jälkeen, alkoi niin hirvittää! Saimme kaikki ajaa kolme kierrosta ja vikalla rundilla otin jo useampia videoita kyydistä ja pidin silmät auki (lähes) koko rundin ajan. Joku kommentoikin Instassa videostani, että Andres näyttää siltä kuin olisi sunnuntaiajelulla ja minä siltä, että hieman jännittää. No, oli oma eka kertani radalla, Andres taisi tosiaan olla pikku sunnuntaiajelulla. Radalle saa mennä omallakin autolla ja sanoisin, että tässä on aika hieno elämyslahja esimerkiksi hurjapäiselle miehelle. Huh, tulipahan kohdattua yksi pelko ja saatua yksi uusi mieletön kokemus kokemusreppuuni!

Vaikka olen viikon sulatellut kokemuksiani, olen silti ihan pyörällä päästäni, mitä kaikkea tuolla pienehköllä Pärnun kaupungilla on tarjota. Ja tässä oli vasta osa, palaan myöhemmissä postauksissa muun muassa ruokapaikkavinkkien kera, jotka ovat itselleni ainakin ihan must-juttuja matkailussa. Tietää etukäteen vähän missä syödä ja tehdä esimerkiksi pöytävaraus kesällä.

Kiitos matkaseurasta toimittaja/bloggaajat Sanna Wallenius sekä Tiina Rantanen! Ja järjestelyistä Visit Pärnu, Your brand up studio sekä Storytold, ihan mieletön reissu!

Pääsittekö loppuun asti? Eikö ollut huimia juttuja? Onko Pärnu itsellesi tuttu paikka?