En ole tainnut pahemmin koskaan puhua suhteestani eläimiin. Jotenkin pienet lapset ovat niin täyttäneet eläinten paikan, enkä ole edes ehtinyt ajatella, että tähän väliin hankkisi lemmikkejä. Mutta lapset ovat totta kai sitä miettineet. Isommalla on pupurahasto ja hän säästää omaan pupuun (taisin joskus kai todeta, että voidaan puhua asiasta uudelleen kun hän on 10-vuotias, laskee siis päiviäkin!).
Minulla on ollut koiran ja ponin lisäksi viisi marsua ja yksi hamsteri, eli olen ollut koko lapsuuden ja teini-iän jyrsijiöiden parissa. Tai jopa aikuisuuden, sillä viimeinen marsumme kuoli minun ollessani 26-vuotias. Ne ovat siis tutuimpia pikku piipertäjiä minulle, mutta pupuista kokemusta on itse asiassa hyvin vähän.
En tiedä miksemme ole ikinä käyneet Itsenäisyydenkadulla löytyvässä 3D Crush Cafessa. Siellä saa tehdä 3D-tulosteita, syödä pientä suolaista sekä herkkuja, ihastella akvaariota, pitää peli-iltoja ja mikä suurinta, siellä saa puputerapiaa! Neljä vuotta auki ollut kahvila on käynyt pariin otteeseen mielessä (kissakahvilaan en uskalla, jostain syystä vähän pelkään kissoja), mutta aina jäänyt. Samalla olen miettinyt, miten siellä lasten kanssa ”pärjää”, syövätkö he pupujen kanssa lattialla? Miten homma toimii, uskalletaanko?
Perjantaina lupasin lapsille, että mennään vihdoin ja testataan. Sittenpähän nähdään miten homma toimii. Astuimme sisään ja saimme hyvin perinpohjaiset ohjeet. Jokaisen pitää ostaa vähintään 4 eurolla kahvilatuotteita/henkilö, jotta pääsee huoneeseen. Siellä saa olla noin 20 minuuttia, riippuen onko jonoa vai onko tyhjää. Yläkerran huoneessa on 6 pupua ja alhaalla 3. Pupuja ei saa jahdata tai ottaa syliin, mutta jos ne itse tulevat syliin, se toki ok. Kengät pois.
Teimme tilauksemme (ihastuttavasti lähes koko lista on kasvista, otin itse vihapiirakan!) ja ostimme myös pupusalaattia. Sitten kohti huonetta. Portilla 3-vuotias teki stopit. Myönnän, että itsekin hämmennyin kuinka isoja puput ovatkaan marsuihin verrattuna ja ymmärän, että alle metrin vinkkelistä kuusi isoa pupua loikkimassa vastaan tuntuivat hurjalta. Teimme sitten niin, että 6-vuotias istui lattialla huokaillen ihastuksesta ja pienempi käpertyi syliini. Otin kuvia yhdellä kädellä lapsen heiluessa sylissä, joten ihan priimaa ei nyt niistä tullut. Mutta näette jo kuvistakin, miten pehmoisia tyyppejä! Oi joi!
Samalla kun söimme eväitä (käsienpesupiste on heti huoneen ulkopuolella, oli siis helppo pestä kädet ennen ruokailua), meille esiteltiin ketä huoneessa on (nimet ja syntymäajat ovat myös seinällä kivasti nähtävissä). Lapset menivät jo jumiin, kun oli äitiä, tytärtä, mummoa ja isomummoa, yhteensä viisi sukupolvea pupuja talossa! Meidän kaikkien suosikki oli ihana mustavalkoinen Salmari, joka hurmasi meidät ehkä persoonallisella värityksellään.
Arkoja puput eivät olleet, tulivat kyllä syliin ja söivät vauhdilla salaatit. Kuopuskin uskalsi syöttää sylistäni. Yläkerran huoneessa puput eivät hypänneet tuoleille, eli sai syödä suht rauhassa, alakerrassa näytti olevan sohvatkin aika papanoissa (yksi pupu tekee 200-300 papanaa päivässä, joten niitä on, vaikka siivotaankin usein), toisaalta papanat ovat lähinnä kuitua.
Puolen tunnin kuluttua meitä pyydettiin vaihtamaan puolta ja istuskelimme jäden kanssa sitten toisella puolella tutkien akvaariota. Kun olimme lähdössä, kuopus ihmetteli miksi täällä on vettä lattialla? Kerroin, että taisit astua pupunpissaan. MULLA ON PUPUNPISSASUKAT hän huusi hämmentyneenä kahvilassa! No, ne oli äkkiä otettu pois.
Jännittävä kokemus kerta kaikkiaan ja jälkikäteen ajateltuna ehkä kävisin terapiahuoneessa telmimässä pupujen kanssa ja sitten söisin rauhassa ulkopuolella, oli vähän kurjaa raijata eväitä edes takaisin lasten kanssa. Mutta pupukuumetta se ei esikoisella parantanut, hän oli todella ihastunut paikkaan, kiitteli monta kertaa että vein heidät ja oli entistä vakuuttuneempi siitä, että meillekin täytyy hommata joskus pupu. Tyypit veivät hänen sydämensä!
Kuka on käynyt pupujen kanssa teellä tai kissojen kanssa kahveella? Onko jossain lisää tällaisia teemakahviloita?
P.S. Huomasitteko, että kun poistuimme ovesta, kakkuja tilaamassa oli toinen bloggari, hänen kertomuksensa paikasta täällä!